Media tämän tästä kertoo, kuinka jauhot ja hiivat ovat välillä kortilla näinä korona-aikoina, kun ihmiset hulluna leipovat. Kuopuskin on tehnyt hapanjuuren ja leiponut leipää. Esikoisen tytär on tehnyt unelmatorttuja ja keksejä ja ties mitä muuta. Minä se vaan olen tehnyt iänikuisia sämpylöitäni tai korvapuusteja. Silloin tällöin. Ai niin. Teinhän viime viikolla pullapitkoja. En silti taida olla mikään kunnon karanteenilainen, ellen kokeile jotain uutta.

Kuin tilauksesta vastaani netissä pölähtää pataleivän ohje. Olen kerran elämässäni vuosia sitten tehnyt sellaisen. Silloin innoittajana oli ystävän luona syöty leipä.

Ei muuta kuin leipomaan.

Pataleivän ohje

7 dl vehnäjauhoja (käytin hiivaleipäjauhoja)

1 tl kuivahiivaa

1,5 rkl hienoa merisuolaa (jestas miten paljon! Ohjeessakin sanotaan leivän olevan suolaisen. Käytin vähemmän ja tavallista, kun ei ollut hienoa merisuolaa)

3,5 dl lämpöistä vettä

Ei muuta kuin jauhot ja hiiva sekaisin ja päälle vesi. Haarukalla pieni sekoittelu.

Löysä seos peitetään kelmulla, johon pistellään reikiä. Annetaan seisoa vuorokausi huoneen lämmössä.

Seuraavana päivänä valurautapata laitetaan kylmään uuniin, joka lämmitetään 230 asteiseksi.

Taikina kaadetaan kulhosta jauhotetulle pöydälle ja käännellään jauhoihin. Se saa siinä odottaa uunin ja padan lämpenemistä.

Kun uuni on 230 astetta, otetaan pata uunista ja taikina pullautetaan sinne. Kansi päälle ja pata uuniin puoleksi tunniksi.

Sitten kansi otetaan pois ja padan annetaan olla uunissa vielä 15 minuuttia. Kun käytin uunia kiertoilmalla, laskin vähän lämpötilaa ja pidin vähän kauemmin aikaa uunissa.

Kun leipä näyttää sopivan kypsyneeltä, pullauta se jäähtymään ritilälle.

Niinpä. Pullauta. Se onnistuu, jos olet öljynnyt padan ennen taikinan sinne laittamista. Leivän ollessa uunissa tajusin, että ihan kuivaan pataan olin taikinan laittanut. Siinä sen huomaa, miten reseptiorientoitunut olen. Kun öljyämistä ei ollut mainittu reseptissä, oma järjen käyttöni oli poissa pelistä.

Yritän avittaa leipää pois padasta, mutta eihän se millään aio suostua yhteistyöhön. Tinkaa vastaan niinkuin pässi. Kahtena palana lopulta tulee ja osa jää vielä pataan.

Moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä, tietää vanha kansa. Tässä kävi nyt leivän kanssa  päinvastoin. Ei ollut kaunis, mutta avot miten hyvää! Jopa aviohenkilön mielestä. Suolaa olisi saanut olla vielä vähemmän. Ehkä pari teelusikallista riittäisi.

Voiko helpompaa maukkaan leivän teko olla? Ei. Jälkeenpäin katselen netistä, että vaikka millaisia ohjeita on pataleivän tekoon. Löytyy varmaan jokaiselle omansa. Suosittelen kuitenkin öljyn käyttöä. Tiedät mihin.

 

 

Kommentit (2)

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Eipä kestä. Toivottavasti pidät leivästä! Aurinkoista kevättä sinulle sekä leivän kanssa että ilman. Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat