Helteisen juhannusviikon mökkielämyksiä - hyttysten kanssa!

1.  Pakolliset ystävämme hyttyset

Yleensä hyttyset jättävät minut aika hyvin rauhaan, vaan ei tänä kesänä. Jalat ja käsivarret ja niska ovat hyttyspaukamia täynnä ja mikä lie pistänyt isompia jälkiä. Ikinä aikaisemmin en ole nähnyt sellaistakaan, että viisi hyttystä istuu jalkaterälläni miltei vieri vieressä. Sisätiloihinkin ne ovat pyrkimässä koko ajan. Ikkunan hyttysverkon takana ne odottavat pääsyä sisään. Järvessä uidessakaan ei niiltä voi olla rauhassa! Niiden kanssa kyllä välillä meinaa mennä hermo! Ja meneekin!

Johan on hyttyskesä!

2.  Uiminen, uiminen, uiminen

Jos ja kun ilma on 30 astetta, mökkijärvemme vesi on 26 astetta. Mitä silloin tekee mökkiläinen? Kutakuinkin asuu järvessä. Juhannuspäivänä tosin vesi on vain 22 astetta, kun ilman lämpökin on laskenut melkein10 astetta. Päivittäistä uintikilometrimäärääni en toki silti vähennä. Kyseessähän on minulle paitsi hupi, myös kuntoilu.

Mummelin murusesta taitaa tulla yhtä innokas uimari kuin Mummelinsa on. Ainakin kovin mielellään hän änkeää jo nyt järveen.

3.  Eläinystävät

Terassin rännin päähän on yllätykseksemme pikkulintu tehnyt pesän. Lintuemo lähtee kiireesti heti lentoon, kun kuljemme ohi. Paha on kyllä olla kulkemattakin. Ikkunan kautta mökistä poistuminen olisi aika vaikeaa, joskaan ei varmaan aivan mahdotonta. Pähkäilyidemme tulos on, että lintu saattaa olla pajulintu. Jos arvailumme osuu oikeaan, kysyn vain, miksi ihmeessä se ei ole tehnyt pesäänsä maahan, kuten ”kuuluisi”? Ja mitä pesälle tapahtuu, jos ja kun tulee kunnon sateita! Sekin tässä mietityttää, että miten munat ”kypsyvät”, kun emo tämän tästä lähtee lentoon.

Käki kukkuu (tai käet kukkuvat) kuin hengen hädässä kaiken aikaa pikkutunneille asti. Tuntuu, että niitäkin kuulen edellisvuosia enemmän. Ne taitavat joutua olemaan kukuntatöissä vuorotta. Jo aikaisemmin keväällä olen kukuntojen määrästä laskenut eläväni yli satavuotiaaksi. Enää en laske, hyvin riittää nuo vuodet.

Kun käkeä en ole koskaan nähnyt, saati kuvannut, otin kuvan Linnut äänessä -kirjasta. En ole ollut niin onnekas kuin valmennuskeskus Kontin treenikaverini, Eila ja Erkki, jotka näkivät käen oksalla kukkumassa.

Samasta kirjasta on tämä kuikan kuva. Sen kuuluva ääni kuuluu silloin tällöin. Meidän lahdellamme sitä ei juuri nyt ole näkynyt, aikaisemmin kyllä.

Sorsaemo kolmen poikasensa kanssa juuri tänäänkin tuli uiskentelemaan lähelle uidessani.

Eläimiin kuulunee, joskaan ei ehkä eläinystäviin, myös miehen virvelöimä hauki, joka joutuu pannulle. Aika usein tänä keväänä ja alkukesänä mies on tullut järveltä saaliin kanssa. Onnekseni hän itse aina perkaa saaliinsa.

4.  Juhannusaatto

Kokon poltto ei kuivuudesta johtuen ollut mahdollista tänä juhannuksena. Kokon alku jää siis odottamaan jotakin muuta kesäiltaa. Perinteiden mukaan nostamme kuoharilasilliset kokolla. Nyt ne nostelimme ilman kokkoa. Ei se ihan samalta tuntunut.

Makkarakin paistuu takassa ongelmitta. Jos kokko olisi ollut, sinne olisimme saattaneet laittaa perunoitakin hautumaan makkaran paiston lisäksi. Vuodet ei oo veljeksiä, sanoo vanha kansa.

Juhannussauna toki on. Joskin sauna nyt on melkein joka ilta muutenkin mökillä. Juhannusta juhlistaa ja tuoksuttaa koivun oksa saunassa, samoin aviohenkilön tekemä vasta.

5.  Kasvillisuutta

Hyvän mielikuvituksen omaavat voivat nähdä tässä auringonkukan taimia. Minulla ei mielikuvituskaan auta, kun tiedän, että yhtään siementä ei ole itänyt. Siis ei yhtään! Tämä on jo kolmas katovuoteni auringonkukista. Kahden edellisen syyn olen tajunnut, tätä en. Poissa ovat siis ne ihanat ajat, kun auringonkukat kasvoivat ja kukkivat pitempinä kuin minä. Näiden siemenien piti olla hyvien vuosien tapaan hyviä, kuorimattomia linnuille tarkoitettuja siemeniä. Tiedä häntä, onko niihin tehty joku muutos, joka estää niiden kasvun.

Perunatkin ovat pahasti jäljessä. Siemenperunat olivat minusta huonosti itäneitä, joten tämän siitä saa. Onneksi miehen ryytimaa tuottaa jo salaattia.

Kylätien toisella puolella oleva pelto koiranputkineen on kaunis katsella.

6.  Hengen ravintoa

Kirjat kuuluvat mökillekin. Niitä tuon aina mukanani. Itse asiassa mökin kirjahyllystä löytyy kyllä tarvittaessa lukematonta ja lukemiskelpoista. Tabletilta voin lukea myös BookBeatin kautta kirjoja. Helteen hellitettyä, vahvasti hyttysmyrkytettynä voin jonkin aikaa juhannusaattona lueskella riippukeinussakin.

Hyttysistä huolimatta olen suuresti nauttinut juhannusviikostani mökillä.