Siis käykää Tampereella, ellette asu jo täällä. Eikös se kyselyjen mukaan ollut niin, että suurin osa suomalaisista haluaisi asua Mansessa? Loputkin taisivat vain ujouttaan vastata muuta.

Jos nyt kuitenkaan ette ole vielä Tampereelle muuttaneet ja asutte vaikkapa Turussa, tulkaa ihmeessä kesällä käymään! Täällähän on tietysti vaikka mitä Särkänniemestä erilaisiin tapahtumiin, kuten esimerkiksi juuri meneillään oleva Tammerkosken sillalla, Tammerfest, Kukkaisviikot ja elokuun alun Teatterikesä, kaikesta muusta puhumattakaan.

Mutta nyt olen vaikuttunut kahdesta näyttelystä. Sara Hildenin taidemuseossa on esillä Ron Mueckin kymmenen teosta. Kaikkiaan hän on tehnyt vain 40 työtä. Tämä näyttely on niin merkittävä asia, että illan pääuutisetkin sitä esittelivät. Mueck on australialainen, itseoppinut, omalaatuisia, mutta mielenkiintoisia töitä tekevä taiteilija. Lisätietoa saat oheisesta linkistä  http://www.tampere.fi/sarahilden/nayttely.html.

Mueckia on siis hyvin mainostettu ja kävijöitä on ollut nyt jo pitkälti toistakymmentä tuhatta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt taidemaalari Soile Yli-Mäyryn näyttely Viihdepalatsissa, vaikka se onkin Suomessa ensimmäinen sitten vuoden 1993. Ulkomailla hänen töitään on kyllä useammin nähty.  Näyttelyn yhteydessä olevalla videolla hän kertoo taiteilijan polustaan. Ulkomailla kuulemma kysytään usein, miten pienestä, pimeästä, pohjoisen maasta tulee näin värikkäitä ja aurinkoisia teoksia. Soile sanoo vastaavansa aina jotensakin näin: ”Siksi olenkin luonut auringon töissäni.”

Jos on kauniiden värien ystävä, tämä näyttely on erityisesti meille! Keltaisen, sinisen ja punaisen sävyiset työt hellivät niin silmiä kuin sielua. Taulujen lisäksi esillä on monivärisiä lasitöitä. Lisätietoa saat oheisesta linkistä http://www.taidekesa.fi/.

Yli-Mäyryn elämä on yhdenlainen Tuhkimotarina. Pienessä Kuortaneen Mäyryn kylässä asunut, kuuromykkien vanhempien lapsi Soile jo nuorena sinnikkäästi lähti taiteen tielle. Ja menestyi.

Nämä näyttelyt eivät paljon kukkaroa kevennä. Mueckiin lippu on kymmenen euroa, mutta eläkeläisille vain neljä. Museokorttikin käy.

Yli-Mäyryn näyttely maksaa myös kymmenen euroa, eläkeläiset kahdeksan. Vähällä rahalla saa paljon nautintoa, ihmettelyä ja ajattelemisen aihetta.

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla