Kirjoitukset avainsanalla Myrskyluodon Maija

Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.  (Eeva Kilpi)

Myrskyluodon Maijan viimeinen esityksemme oli viime sunnuntaina Merunlahden kesäteatterissa. Mieli on haikean kiitollinen. Että sain vielä tämänkin kokea!

Esitys sai erittäin paljon hyvää palautetta! Väkeä riitti ihan ylikansoitettuihin katsomoihin asti, yhteensä 2600. Yleisö otti meidät ihanasti omakseen, mistä ei voi olla kuin nöyrästi kiitollinen. Kuten olen sanonut, ilman yleisöä meillä ei olisi ollut mitään virkaa. Omasta roolistanikin Vanhana Maijana sain niin paljon kiittävää palautetta, että tällä pitäisi elää nyt pitkään. Tosin olen jo miestä varoittanut, että hänen tulee nyt minua ruveta kehumaan kolmasti viikossa, niin usein kuin näytöksiäkin oli. Kukkiakin saa joka kerta tuoda. Pahoin pelkään, että ei tule onnistumaan.

Siitä, miten tähän Teatteri Valentinon kesäteatteriin mukaan ”jouduin”, olen kirjoittanut postauksessani 5.6.19 Ensi-iltaa pukkaa ja halutessasi voi lukea sen täältä.

Esityksen oli Anni Blumkqistin kirjojen pohjalta kirjoittanut Jussi Helminen. Vanha Maija oli kaiken aikaa näyttämöllä, välillä keskustellen Nuoren Maijan kanssa tai kommentoiden tapahtumia. Helmisen kirjoittama Vanhan Maijan rooli oli niin viisas ja syvällinen, että sitä oli iso ilo tehdä. Loppumonologini sai monet katsojat kyynelehtimään. Itselleni se oli myös hyvin vaikuttava.

Positiivinen yllätys oli, että tekstin oppiminen ei ollut minulle mikään tankkausjuttu. Vuorosanat jäivät päähän pikkuhiljaa  harjoituksissa ja ennen niitä plarin läpilukemisessa. Ihan pelkkää mössöä ei siis aivoissani ilmeisesti vielä ole. Miten hyvä!

Loppukumarrusten jälkeen monet tuikituntemattomatkin tulivat kiittämään. Monet olivat liikuttuneita, jotkut eivät voineet pidätellä itkuaan. Teksti oli koskettanut ilmeisesti jotakin heidän omassa elämässään kokemaa. Jotkut näistä lyhyistä kohtaamisista ovat jääneet syvälle mieleeni. Olen kiitollinen näistäkin kokemuksista. Eikö teatteri olekin parhaimmillaan silloin, kun se herättää sekä ajatuksia että tunteita? Myrskyluodon Maijassa oli niin liikuttavia kuin humoristisia kohtauksia ja lauluja.

Entäpä sitten näyttelijäporukka? Niin mukavaa, niin samaan hiileen puhaltavaa parikymmenhenkistä joukkoa saa hakea kuin neulaa heinäsuovasta! Ihailtavaa oli, miten lapsetkin, viisivuotiasta Olavia myöten, jatkoivat niin harjoitukset kuin näytökset. Toki harjoituksissa tuli ymmärrettävästi joskus lapsilla kyllästymistä odotteluun tahi johonkin muuhun, mutta kokonaisuudessaan hyvin meni. Paljon kiitosta tuli katsojilta ihan kaikille roolihenkilöille. Kuten eräs katsoja totesi: ”Kenenkään kohdalla ei tarvinnut kokea myötähäpeää, kuten joskus harrastajateatteria katsoessa saattaa tapahtua.” Eipä niin. Useimmat olivat olleet jo vuosia tai enemmänkin näyttelijöinä jossain harrastajaryhmässä. 

Ohjaaja Leila Karttunen ansaitsee isot kiitokset! Hän oli osannut valita eri rooleihin oikeat henkilöt. Väsymättä hän yhä uudelleen opasti parempaan roolityöhön. Ei ainoastaan harjoituksissa, vaan jokaisen esityksen väliajalla ja esityksen jälkeen hän antoi tarvittaessa parannusehdotuksia. Lohdutukseksi hän saattoi sanoa, että kaikki muu on täydellistä, mutta tässä kohtaa tällaisen itikan pissan verran voisi vielä parantaa. 

Leilan työparina toimi tuottaja ja apulaisohjaaja Paula-Maija Sahrman, energiapakkaus ja organisaattori viimeisen päälle. Varsinainen moniosaaja ja tietopankki. Selkeästi hän on teatterille sielunsa myynyt, kun jaksaa vuodesta toiseen käyttää vapaa-aikaansa ja kesälomansa teatterihommiin. Hyvä heitä!

Minulla oli myös himpun verran Matti Puurtisen tekemää musiikkia esitettävänä. Sainpahan vähän tuntumaa siihen, miten oikeat laulajat saattavat olla huolissaan äänestään. Jos aamulla tuntui pientäkään kurkun kipua tai edes jotain sinnepäin, suihkuttelin sinkkiä suuhuni jatkuvasti kuin heikkopäinen. Toisinaan huoletti, kun äänen avauksesta huolimatta tuntui siltä, että ääni ei kunnolla kulje. Onpahan hyvä, että en ole joutunut leipääni laulamalla hankkimaan. Kun luin keväällä Karita Mattilan elämäkerran, äänen kunnosta huolehtiminen tuli siellä hyvin esiin.

Säät olivat useimmissa viidessätoista näytöksessä meille näyttelijöille hyvät. Ei kuuma ei kylmä. Yhden kerran satoi osan aikaa ja väliajalla ukkostikin. Ohjaaja keskeytti hetkeksi koko näytöksen kovan sateen takia. Äänet eivät kuulemma kantaneet sateen yli. Väliajan jälkeen minun roolihenkilöni meni aina Högberget-kivelle (tekosellaiselle). Sinne päälle oli nyt syntynyt vesilammikko. Kun en voinut jäädä ilmaankaan seisomaan, oli astuttava suoraan lammikkoon, melkein nilkkoja myöten. Tämän tajusi yleisökin, joka aplodeerasi rohkealle astumiselleni. Että tällaistakin hauskaa!

Viimeiset näytökset ”saimme” näytellä kolmenkymmenen asteen helteessä. Etukäteen minua epäilytti, miten jaksan paksuissa vaatteissani ja osaksi suorassa auringossa, kun en oikein kestä kovaa hellettä ja olen koko ajan näyttämöllä. Hyvin meni. Hikisesti. Opettelin juomaan paljon kivennäisvettä (josta en ole pitänyt) ja väliajalla suihkutin pääni saunassa kylmällä vedellä. Konstit on monet kuten sillä kissalla, joka eukolla pöytää pyyhki.

Kiitokset ansaitsevat vielä perhe ja ne kaikki sukulaiset, ystävät ja tuttavat, jotka tulivat meitä katsomaan. Paitsi, että tulivat, monet  toivat minulle kukkia, kuohuviiniä, leivonnaisia ja mitä ihanaa nyt muuta heiltä sainkaan! Osa kukista loistaa vielä. Pitkäikäisin oli Marlen ensi-iltaan tuoma ruusu, tuoksuvimpia entisten työkavereiden hajuherneet.

Edelleen piirongin päällä seisoo maljakoissa joitakin kuihtuneita kukkia. Vielä en niitä kaikkia ole raaskinut heittää pois. Tästä voi päätellä, että vaikka tekstin oppiminen sujui, ihan joka ruuvi ei ole kunnolla kiinni pääkopassani.

Ohi siis on! Monet muut jutut nyt taas odottavat vuoroaan. Viime maanantaina olin jo Suvantokuoroni harjoituksissa ja sen jälkeen esiintymässä Laikunlavalla. Elokuun lopulla alkaa sekin homma tosissaan. Syyskuussa sitten kuvaan tulee mukaan moni muu asia.

Elämä jatkuu.  Elämä.

 

Ps. Facebookissa sivulla Teatteri Valentino on kaksi paikallislehden arviota meidän Myrskyluodon Maijastamme.

 

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei enää kuin noin kolme viikkoa, kun se pamahtaa.

Siis mikä?

No, Myrskyluodon Maija musiikkinäytelmän ensi-ilta Merunlahden kesäteatterissa Lempäälässä. Käsikirjoitus on Jussi Helmisen, kaunis musiikki Matti Puurtisen.

Jännittää, innostaa, kauhistuttaa, ihmetyttää, mietityttää! Ja kaikkia näitä suloisesti sekaisin.

Miten tässä näin pääsi käymään, että esitän Vanhaa Maijaa tässä kesäteatterinäytelmässä?

Olen aina ollut vähän väärällänsä näyttelemiseen. Se alkoi jo kansakoulun neljännellä luokalla. Silloin meillä oli aina perjantaisin Oma tunti, jossa oppilaat saivat vapaasti esiintyä. Meitä oli neljän hengen porukka, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, jotka aina esitimme omatekemiämme näytelmiä. Kuten arvata saattaa, valmistelu oli aina vähän retuperällä. Usein jouduimme paljon improvisoimaan. Lopustakaan ei aina etukäteen ollut tietoa. Humoristisia ne aina olivat. Opettajaakin, Maria Haapa-ahoa, nauratti kovasti. Naurunsa lomasta hän toisinaan kysyi: ”Kauankohan tämä näytelmä vielä kestää?”

Aikuisiälläni olen ollut mukana kolmessa näytelmässä. Viimeisinkin taisi olla kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mieli on toki senkin jälkeen tehnyt tämän harrastuksen pariin. Kun kuitenkin kokemuksesta tiedän, miten paljon aikaa harjoitukset ja näytelmän esitykseksi saaminen vie, en ole halunnut sellaiseen sitoutua, milloin mistäkin syystä.

Viime vuoden keväänä Valentino Teatteri järjesti näyttelijätyön/luovan ilmaisun kurssin. Taisi olla, että tapaamiskertoja oli noin 10, kerrallaan 2-3 tuntia. Kun maanantai-ilta sattui olemaan minulla vapaana, niin ilmoittauduin mukaan. Kivaa oli!

Ihmetykseni oli suuri, kun Teatteri Valentinon kantava voima, näyttelijä ja ohjaaja Leila Karttunen soitti minulle joidenkin viikkojen kuluttua toukokuun lopulla. Hän kysyi, haluaisinko ruveta Vanhaksi Maijaksi näytelmään. Taisin lupautua ennen kuin edes ehdin tajuta, mihin lupauduin.

Käsikirjoitus eli plari tuli hetimmiten puhelinsoiton jälkeen. Ensimmäinen mainoskuvakin otettiin jo samoihin aikoihin näytelmän puvustajan, Maarit Hälikän, hommaamissa ja tekemissä roolivaatteissa.

 

Tässä sitä nyt sitten ollaan! Muistelemassa elämää Myrskyluodolla.

Ensimmäinen lukuharjoitus oli viime vuoden marraskuussa. Toden teolla harjoitukset alkoivat helmikuun alussa, aina lauantaisin ja sunnuntaisin. Toukokuulla lisättiin harjoituspäiväksi myös maanantai-ilta. Nyt kesäkuulla harjoituksia on jopa viisi kertaa viikossa. Aluksi harjoitukset olivat Lempäälässä koululla, toukokuusta alkaen useimmiten Merunlahden kesäteatterin lavalla. Aivan eri tuntu on, kun olemme oikeassa paikassa.

Tässä on näytelmän ”komentosilta”. Musiikin sovituksesta, toteutuksesta ja laulujen harjoittamisesta vastaa Eetu Kuoppala, tuottajana on Paula-Maija Sahrman ja ohjaajana Leila Karttunen. Rosa-Maria Melinillä nuorena Maijana ja Pasi Koivuniemellä Jannena on paljon lauluja. Porukkalauluja on sitten myös useita. Itselläni Vanhana Maijana on yksi laulu ja vähän toista. Nekin jännittävät. Onneksi saan laulaa jo näytelmän alkupuolella.

Meitä lienee toteutuksessa mukana yhteensä parikymmentä. Monet ovat jo vuosia tai vuosikymmeniä säännöllisesti olleet harrastajanäyttelemässä. Ikähaitarikin on suuri. Nuorta Maijaa esittävä Rosa-Maria on minua n.45 vuotta nuorempi. Olenkin ikänestori tässä porukassa. 60+ ikäisiä löytyy jo muutama. Nuorin on viisivuotias. Hyvin ollaan kaikkien kanssa juttuun tultu.

Leila Karttunen on vaativa ohjaaja, puolivillaista hän ei anna mennä läpi. Ette uskokaan, kuinka monta kertaa esimerkiksi tankkasimme yhtä roolihenkilöni kolmen sanan lausetta, kun painotukset eivät vaan millään menneet minulla kohdilleen. Lopulta siihen tehtiin sanajärjestysmuutos ja se auttoi.

Kevätpuoli on ollut minulla aika tiukkaa, kun ”vapaapäivää” ei monesti viikossa ole ollut ollenkaan. Kun harrastuksia on niin paljon kuin minulla on, joka päivälle osuu jotakin ja usein useampikin. Nyt siis viikonloputkin ovat olleet kiinni. Jo toukokuun lopulla helpotti ja nyt kesäkuussa lisää, kun monet muut jutut ovat jääneet kesätauolle. Näytelmään mukaan menemistäni en ole kuitenkaan hetkeäkään katunut. Senkin olen hyväksynyt, että mökkeily jää vähemmälle tänä kesänä. Se toki vähän kirpaisee.

Aamulehden (28.5.19) Kesä & menot liitteessä oli iso haastattelu nuorta Maijaa esittävästä Rosa-Mariasta. Rosa-Maria on lapsesta asti ollut mukana harrastajanäytelmissä. Paljolti teatterin avulla hän on vapautunut ujoudesta ja arkuudesta, jonka aiheutti vuosikausia kestänyt kiusaaminen ja poissulkeminen. Tässä jutussa oli myös tämä Jukka Ritolan ottama kuva meistä Maijoista.  Rohkea Rosa-Maria!

Huh huh! Ei parane paljon etukäteen ajatella esityksiä. Omalla kohdallani yritän ajatella asian niin, että meni syteen tai saveen, olen ylpeä siitä, että uskaltauduin vastaanottamaan haasteen. Miten se nyt meneekään? Rohkea rotan syö, kaino ei saa kaaliakaan.

Ennen ensi-iltaa 30.6 tulee olemaan omaisten näytös ja ennakkonäytös. Heinäkuussa on vielä 12 esitystä, aina keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Hyvin ovat liput myyneet jo tähän asti. Niitä silti toki vielä löytyy.

Myrskyluodon Maija on aina ihana ja koskettava näytelmä. Harrastajateatterissakin.

http://www.teatterivalentino.fi/

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat