Kirjoitukset avainsanalla Tavarapuoti

Komea OnnenKenkä toivottaa tervetulleeksi Vesan Valtakuntaan. Mahtava kuin mikä, mutta kaikkien makuun se ei kuitenkaan ole ollut. Vuosia sitten matkailualan asiantuntijat äänestivät sen kolmanneksi rumimmaksi monumentiksi maailmassa. Ei siis mikään turha pysti!

Olen tullut Veljekset Keskisen Kyläkauppaan  OnnenKylässä eli Alavuden Tuurissa. Kylässä on noin 500 ihmistä ja iso liikekeskittymä Kyläkaupan ympärillä.

 Riittää tässä ihmettelemistä ja lääniä niin ulkona kuin sisällä. Parkkipaikkojakin on niin maan perusteellisesti, jotka kuitenkin yleensä ovat aika täynnä.

Kun olen jo vähintäänkin jossakin määrin entinen nuori, muistan hämärästi vielä ensimmäisen, pienen Kyläkaupan monen, monen vuosikymmenen takaa. Sitä piti Vesan isoisä Toivo Keskinen kotitalossaan.

Tavara oli siellä oikeasti halpaa. Erikoisinta oli, että kassalla Toivo alensi aina ostosten loppusummaa ilman pyyntöä. Mahtoiko alennussumma riippua ostajan naamataulusta, ostosten määrästä vai Toivon mielialasta, en tiedä. Toivo on muistikuvissani hieman jörö, vähäsanainen mies. Eri puusta ilmeisesti siis veistetty kuin pojanpoikansa Vesa.

Runsaat kaksikymmentä vuotta Vesa Keskinen on omistanut kaupan. Suhteellisen läheltä kotoisin olevana olen kyläkauppakäynneilläni nähnyt sen mammuttimaisen kasvamisen. Tavarapuodin ja elintarvikepuodin lisäksi on nykyään esimerkiksi hotelli OnnenTähti, liikenneasema OnnenLiekki ja karavaanialue Onnela ja mitä kaikkea muuta lieneekään. Kyläkaupan osoitekin on, mikäs muu kuin OnnenTie 7.  Ja miljoonatapahtumissa löytyy: on tai on ollut Miljoonapilkkiä, Miljoonakirppistä, Miljoonahevosta, Miljoonarockia ja kaikkea muuta. Kaikki on suurta tai vielä suurempaa. Onnea ja miljoonia piisaa.

Käyntipäivänäni tavarapuodissa ostajia on vähän. Käytävät ovat leveät ja kauppa avara. Väkeä sopisi enemmänkin. Ja kyllä niitä käykin, noin kuusi miljoonaa vuosittain. Yksittäin, perheittäin tai bussilastittain. Vanhasta muistista tiedän, että kesällä kauppaan kannattaa mennä heti aamusta, ellei erityisesti rakasta tungosta.

 

 

Voin hyvin kuvitella, että täällä voivat viihtyä pitkäänkin perheineen ne, joille shoppailu on harrastus. Voi tehdä monen päivän retkenkin yöpyen prameassa hotellissa tai asuntoautossa. Mielestäni bongasin seinältä ilmoituksen päivätansseistakin. Ruokailu- ja kahvittelumahdollisuuksia alueella on useampia, esimerkiksi OnnenKivi. Siellä saattaa törmätä myös itse toimitusjohtajaan. Eikös hänen edellinen parisuhteensakin alkanut täältä, jos lehtiin on luottamista?

Lounaan hinta salaattipöytineen, keittoineen, pääruokineen, jälkiruokakahvin ja muun tilpehöörin kanssa maksaa nafti kymmenen euroa. Joskus muinoin olen siellä syönyt. Mitään muistikuvaa minulla ei kuitenkaan enää ole ruoan laadusta. Sen sijaan muistan myöhemmistä makunautinnoista, että pihalta ostettu jäätelö ja grillimakkara ovat olleet hyviä. Kuten aina ja joka paikassa.

Aikoinaan Keskisellä lähes kaikki oli halvempaa kuin muualla. Nyt ei omien ja muiden havaintojen mukaan läheskään aina näin ole. Täytyy olla hintatietoinen ostaja, jos haluaa säästää. Hyviä tarjouksia toki on.

 

Viime joulukuussa vanhempien haudalle piti ostaa uusi kynttilälyhty. Paikallisessa kukkakaupassa se maksoi älyttömät 33 euroa. Otin auton alleni ja hurautin Keskiseen. Oikea veto! Sieltä sain lyhdyn 9,95 eurolla. Jostakin syystä kassakuitti näytti kuitenkin noin sataa euroa. Onko se ihme, kun tavarapuodissa on tiettävästi noin 300 000 tuotetta? Vahingossakin jotakin tarttuu takin liepeisiin.

Viimeisin käyntini ajoittui runsas viikko Ystävän päivän jälkeen. Mahtoivatko nämä vaaleanpunaiset unelmat olla vielä sitä rekvisiittaa? Enpä silti ihmettelisi, vaikka ne olisivat pysyvämpääkin sisustusta.

Tuleva pääsiäinenkin näkyi jo myymälässä.

Vesa Keskinen on armoton keräilijä. Asiakkaiden iloksi kerätyt tavarat ovat nähtävillä. Onkohan jotakin, mitä hän ei ole kerännyt?

 

Ymmärtääkseni nyt on menossa miljoonan Aku Ankan keräys. Lehtikasan Vesa on laskenut painavan noin 50.000 kg. Hohhoijakkaa!

Tarinan mukaan OnnenKukkulalla asuva Onnetar tulee luokse sitä varmemmin, mitä useammin käy OnnenKylässä.

Vaikka kesämökkimmekin sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupasta, ei Keskisellä tai muissa alueen kaupoissa tule nykyään käytyä edes joka vuosi. Toivottavasti Onnetar ei silti ihan kokonaan minua hylkää! Tiedoksi hänelle, että nyt olen kolmen kuukauden sisällä käynyt kaksi kertaa. Tällä käynnillä käteen ei tarttunut paljon mitään. Hätinä näiden ostosten hinnalla saa edes sisälle kantamani sohjon siivottua. Pidin ilmeisesti takin liepeistäni kiinni.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat