Juha ja Teemu. Juha Hurme ja Teemu Keskisarja.

Kaksi terävää ja sanavalmista miestä samalla lavalla. Polttopiste on tällä kertaa Hurmeessa, jota Keskisarja haastattelee Helsingin Kirjamessuilla.

Hurmeelta on ilmestynyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ”suomennettuna”. Itse Hurme puhuu kääntämisestä. Hän on poistanut sieltä vanhanaikaisia, vaikeita sanontoja, joiden merkitys ei aukene nykyihmiselle. Tarkoitus on, että uusi versio tavoittaisi paremmin lukijoita, nuoriakin.

Hurme väittää kirjoittavansa kirjojaan itselleen. Hän ohjaa Jyväskylään Seitsemän veljestä näytelmän ja tarvitsi kuulemma tätä kirjaa itselleen. Tämä uusi versio on se, miten itse kirjaa lukee. ” Itte oon lukenu sitä innoissani. Se on tosi hyvä”. Kyllä totuuren aina sanua saa, sanois pohojalaanen. Enpä ota tuohon hyvyyteen mitään kantaa, kun en ole kirjaa vielä lukenut.

Keskisarja kysyy, mikä oli työssä haastavinta. ”Ei ollut mitään vaikeeta. Oli riemullinen tehtävä.”

Tehtävän riemullisuus pohjaa ehkä siihenkin, että Hurme on varsinainen Seitsemän veljestä- kirjan fani. ” Tää on ikuinen nuorisoromaani, aivan universaali. Voiko hipinpää olla kuin muuttaa metsään.”  Hän on lukenut kirjan 40 kertaa. ”Luin 11-vuotiaana ensi kerran. Nyt 62 vuotiaana ilahdun yhtä paljon. Kirjassa on mahtavat naisroolit. Nainen on ihminen siinä kuin mieskin. Se oli 1800-luvulla epätavallista.”

Itse olen tainnut lukea kirjan kaksi kertaa. Ensin koulussa (josta en juuri mitään muista) ja toisen kerran lukupiiri Käpysissä ehkä pari vuotta sitten. Yllätyin silloin, että jopa tykkäsin näistä veijareista ja kirjasta. Noin keskinkertaisesti. Pari näytelmää olen myös nähnyt. Olenko tällä kokemuksella jo puolifani?

Keskisarja tiedustelee, onko Hurme muuttanut tekstiä korrektiimpaan suuntaan. ”Olen kääntäjä,” vastaa Hurme. ”Kääntäjän etiikka vaatii, että mitään sävyä ei saa muuttaa.”

Välimerkkejä Hurme poisti ihan urakalla. Puolipisteet ”lensi helvettiin”. Kahden sivun verran putosi turhia muttia. ” Ne ovat käynnistyksiä, että saa kynän suihkimaan.” Alkuperäisessä teoksessa oli kolmen sivun verran pilkkuja. ” Äijä pani pilkun joka paikkaan.” Siis poistoon.

Voiko suomen kieli selvitä englannin paineessa, haluaa Keskisarja tietää. Hurme näkee suomen suurena, viiden miljoonan ihmisen hyvinvoivana kielenä. "Suomen kieli kestää mitä vaan. Sä Teemu voit rauhottua." Huolta hänellä on sen sijaan saamen ja suomen ruotsin säilymisestä. Mieleeni tulee Hurmeen laittamaton sanonta Finlandiapalkinnon kiitospuheessa vuonna 2017: Opetelkaa ruotsia juntit!  

Tätä intomielistä, poikamaista Hurmetta olisin kuunnellut kauemminkin kuin sen noin 20 minuuttia, jonka esitykset Kirjamessuilla kestivät.

Kohtaan Hurmeen vielä kustantajan osastolla, jossa häntä vielä lyhyesti haastatellaan. Sen jälkeen hän signeeraa teoksiaan. Hurme lupaa kirjoittaa runon jokaiselle, joka ostaa tämän uuden kirjan lisäksi hänen viime vuonna ilmestyneen Suomi-kirjansa.

Kysyn, olisiko mahdollista, että hän kirjoittaisi minulle puoli runoa, vaikka en Suomi-kirjaa ostakaan. Kerron kuitenkin ostaneeni aikoinaan Finlandiapalkitun Niemi-kirjan ja olenhan sentään Tampereelta (kuten Hurmekin). Iloisesti virnistäen hän kirjoittaa puolikkaan runon: Kun vettä sato, niin kaivoimme matoja. Ja vieläpä lukee sen minulle ääneen. Selvää Nobelrunoilija-ainesta.

Ai että. Mä sitten tykkään tästä Hurmeen Juhasta! Etten suorastansa rakastaisi! Tykkäänkö myös hänen käännöksestään Seitsemästä veljeksestä? Se jää nähtäväksi.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla