Lemmenjoella Lemmenjoen kylässä sijaitsee tekstiilitaiteilija ja huopataiteilija Kaija Palton ateljee. Saamelaiskylä on Kaija Palton miehen, Heikki Palton, kotikylä. Lemmenjoen kansallispuisto on Suomen suurin kansallispuisto. Asumme erämaan laidalla, sanoo Palto. Kaija Palto itse on kotoisin Sodankylästä. Kotikielenä heillä on pohjoissaami.

Palto kertoo, miten paikkaa on alettu asuttamaan 1900-luvun alussa. Kylässä kaikki ovat sukua keskenään. Kaijan ja Heikin kolme lasta asuvat perheineen lähellä. Kaikki ovat poronhoitajia vanhempiensa tavoin.

Lapsille on Inarissa koulu omalla saamen kielellä, lukio käydään suomeksi. Inarissa on saamelaisalueen  koulutuskeskus, jossa ammattikoulussa voi opiskella monia ammatteja. Yliopisto-opintoihin täältä mennään pääasiassa Kautokeinoon Norjaan.

Lemmenjoen kylään on sähköt saatu vasta vuonna 1982.Rovaniemelle on 400 kilometriä. Sinne mennään esimerkiksi synnyttämään. Palton mukaan tiet ovat aina auki.

Palto on tehnyt 31 vuotta huopatöitä. Hän on valmistunut erikoistekniikoiden käsityönopettajaksi. Koska huopaopetusta ei silloin vielä ollut, hän lähti Turkkiin vuoristokyliin opiskelemaan. Sanonpa vain, että rohkea oli nainen! Huovutus on Palton mukaan peräisin Mongoliasta. Se on ensimmäinen ihmisten kulttuurijaloste. Ensimmäiset hautalöydöt ovat 6000 vuoden takaa.

Suomenlampaan villa tulee Paltolle Petäjävedeltä Piesalan tilalta. Villa on pestävä, värjättävä ja karstattava. Villan lisäksi Palto tekee töitä myös poron nahasta. Se on kestävää ja kevyttä, joka on esimerkiksi laukuissa hyvä juttu.

Täältä erämaan kyljestä Palto on vienyt näyttelyitä 11 maahan. Ensimmäiset olivat Tokiossa, jossa hän oli kolme kuukautta. Ihailtavaa on, miten lahjakkaiden ja yritteliäiden ihmisten upeat tuotteet pääsevät esiin vaikka sitten Lapin erämailta.

Olen käynyt Palton ateljeessa aikaisemmin vuonna 2016. Tein silloin siitä postauksen Lapin lumossa: Taidenautintoja. Voit lukea sen klikkaamalla TÄSTÄ.

Palto tekee meille nytkin malliksi pienen huopataulun.

Tällaisen Ukkosen jumala Thiermestä esittävän huopatyön, joskin eri värisenä, ostin edellisellä käynnilläni. Voit nähdä sen klikkaamalla yllä olevaa aikaisemman postaukseni linkkiä. Kotonani tämä Jumala on nyt ollut melkein kahdeksan vuotta poistamassa kaiken pahan. Tällä käynnillä olen nihkeällä päällä ja ostan vain patalapun.

Mattarahkan tyttäret eli Naisjumalat jäävät jumaloimaan ateljeen seinälle, kun kiitämme ja poistumme.