Yöjuna jyskyttää etelästä pohjoiseen Kolariin. Ihme ja kumma! Hytissäni nukun oikein hyvin, kuin pieni porsas. Myöhemmin paluumatkalla toisessa kerroksessa– no jaa. Se onkin sitten eri juttu.

Aikaisemmin olen jo lehdestä lukenut, että hytin avainten määrä on syytä tullessa tarkistaa. Kekseliäät varkaat voivat ennen matkustajan tuloa napata avaimen ja käydä ammattityössään hytissä, kun näkevät asujan/asujien sieltä poistuvan. Sanonpa vain, että kohta ei ole kohtaa maailmassa, jossa pitkäkyntiset eivät operoisi.

Äkäslompolossa vuokraamassamme paritalon puolikkaassa minua odottaa mukava huone, ja mikä parasta, hyvä sänky. Asunto on kahdessa kerroksessa. Useamman kerran nautimme hyvän saunan löylyistä.

Hiihtämään ja ulkoilemaanhan tänne on tultu. Asuntomme vierestä lähtevät  hiihtoladut Kesänkijärvelle, josta pääsee moneen suuntaan. Yhtenä päivänä hiihdämme Kesänginkeitaalle. Pienin, kaksivuotias, matkustaa ahkiossa, jota vanhemmat hiihtäen vetävät. Kaikkea kätevää sitä keksitäänkin.

Monet reitit ovat yhteiskäyttöalueita, joissa voi hiihtää, jopa luisteluhiihdellä, kävellä, työntää rattaita tai ajaa pyörillä/läskipyörillä. Koirat voivat olla mukana. Ihmettelen, miten sopuisasti erilaiset ulkoilijat sopivat samoille reiteille.

Käymme kävelemässä Kesänkijoen rantaa yhtenä tarkoituksena nähdä koskikara, jonka yksi ystäväpariskunta tiesi siellä majailevan. Jo vain! Näemme niitä jopa kaksi yksilöä. Kuuntelemme linnun sirkutusta ja ihmettelemme niiden pitkiä sukelluksia.

Yhtenä iltana seisoskelee ihmisryhmiä Kesänkijärven rannalla. Netti kertoo, että revontuliin on mahdollisuus. Ei muuta kuin meikäläinen hyppää yöasusta ja lähtee katsomaan asiaa lähempää. Ei ole revontulia. Pilviäkin on niin paljon, että ihme olisi, jos niitä olisi. Tulipa tarkistettua.

Kovin tunnettu on Jounin Kauppa, josta ruokaostoksemme teemme. Jounin Kauppakeskus on ruokakaupan takana. Kauppias Sampo Kaulanen tuli tunnetuksi erilaisista tosi-TV -ohjelmista. Kaupan perusti hänen isoisänsä Jouni 1950-luvulla. Pojanpoika  ei kauppaa kuitenkaan enää pidä, vaan rakennukset ja tontti myytiin Keskolle vuonna 2023. Kaulanen tekee nyt tiettävästi lomamajoitusbisnestä Levillä ja Ylläksellä.

Kaupan parkkialueella päivystää taideteos isosta porosta. Se on taiteilija Kimmo Takaraition tekemä vuonna 2017. Sampo Kaulanen nimesi poron Robiniksi. Lähellä on eläviä poroja aitauksessa. Luonnossa emme poroja tällä reissulla näe.

Ylläksen hiihtokeskuksessa emme pääse gondolilla matkustamaan tunturin huipulle maisemia katsomaan, kuten suunnitelma on. Se ei ole toiminnassa kovan tuulen takia. Aika sumuista olisi sää ollut maisemien katselemiseenkin. Ulkoilla täällä toki voimme.

Yllästunturin luontokeskus Kellokas on uskomattoman mielenkiintoinen paikka! Ja ihan ilmainen! Siellä saisi aikaa kulumaan enemmänkin kuin mihin meillä on mahdollisuus. Voi esimerkiksi seurata videoesityksiä Lapin eläimistä, revontulista ynnä muista. On upeaa kuvausta lappilaisista – ja vaikka mitä. Meän kieltäkin voi taulusta opiskella. Sehän on perinteinen alueen kieli.

Matkalla on aina alkunsa ja loppunsa. Kotiinpäin yöjunalle Kolariin lähtiessämme pysähdymme alkumatkasta syömään ravintola Rouheeseen. Paikka on mukava ja ruoka on hyvää. Jaksaa tällä aika pitkälle. Vaan ei jaksa päästä hyvään hyttiyöuneen! Tuntuu, että tämä junan toinen kerros huojuu ja heiluu enemmän kuin se entinen heinämies.

Kotona Poron pipanoita ja Riekon helmiä mutestellessani tunnustelen, että täälläkö sitä nyt olen. Osa itseäni taitaa olla vasta tulossa kotiin. Reissu oli mukava ja matkaseura tunnetusti kivaa. Ei haitannut, vaikka aurinko ei suostunut meitä ilahduttamaan. Olimme silti tyytyväisiä. Kaikkea ei aina voi saada!