Olipa menoa ja meininkiä, musiikkia ja tanssia Tampereen Työväen Teatterissa Käärmeenpääntallaajat - esityksessä! Se kertoo uskonlahkosta nimeltään vasulaiset.

Vaikka asuin elämäni ensimmäiset 18 vuotta naapurikunnassa, en ole koskaan aikaisemmin kuullut Kuortaneella 1800-luvulla vaikuttaneesta vasulaisuudesta, uskonnollisesta ja hengellisestä suuntauksesta. Selitykseksi riittänee tuo parin sadan vuoden aikaero. Vasulaisuuden nimi tulee johtajaltaan Iisakki Vasulta.

Vasulaisuudesta kerrotaan esityksessä joitakin tietoja ja ohjelmalehtisessä on vähän lisää. Uteliaisuus ajaa silti heti kotona netin tietolähteille.

Vasulaisilla oli salamyhkäiset kokoontumiset ja kulkureitit. Seremoniallinen käärmeen pään polkeminen tarkoitti syntien ja edellisten sukupolvien aatteiden polkemista. Usko oli iloista, seuroissa tanssittiin, taputettiin ja iloittiin. Tanssia kutsuttiin myös taivaan hypyksi. Seuroissa juotiin viinaa ja suhtauduttiin vapaamielisesti seksuaalisuuteen. Joidenkin lähteiden mukaan seksuaalimoraali oli löyhää, toiset lähteet taas kiistävät sen. Taivasten vaunuja odotettiin tulevaksi 25.7.1898.

Niin tai näin. Käärmeenpäätallaajat- esityksessä tanssitaan, hypellään, soitetaan niin, että heikkopäistä voisi jo hirvittää. Vaan mitä vielä! Lähes täysi päänäyttämön salillinen hoilaa, tuulettaa ja jammailee seisten penkkiriveissä Reetta-Kaisa Ileksen ja Tuomas Juntusen houkutellessa! Musiikin rytmi tempaa mukaansa niin nuoremmat kuin myös meidät vanhemmat katsojat. Sanoisinpa, että huokuttelua ei juurikaan tarvita!

Ohjelmalehtisen mukaan vasulaisuudesta kiinnostui ensin säveltäjä-muusikko Anne-Mari Kivimäki. Vasulaisten musiikista on vähän tietoa ja Kivimäki sävelsi esitykseen uutta musiikkia. Esitysdramaturgina on toiminut Marjo Kuusela, kuten myös koreografina Reetta-Kaisa Ileksen ja työryhmän kanssa. Esteettistä silmääni hivelevät puvut on suunnitellut Mirkka Nyrhinen. Lavastus-, valo- ja videosuunnittelu on Janne Teivaisen, äänisuunnittelu Antti Puumalaisen.

Lisäväriä esitykseen tuo se, että Tampereen yhteiskoulun lukion oppilaat esiintyvät yleisölämpiössä ennen esitystä ja väliajalla. Lavalla oppilaiden suurkuoro täydentää Suistamon sähkön, Anne-Mari Kivimäen ja Palomylly-trion musiikkia.

Olin ennakkoluuloinen esityksen suhteen. Arvelin sen olevan ihan jotain pähkähullua. Ei ollut ei. Oli kaunista, taitavaa, silmää ja korvaa hivelevää, jopa välillä sitä rummuttavaa, energistä ja energisoivaa menoa! Tuskin olisin esitykseen arvannut mennä, ellei Kontti-kuntosalikaverini Marita, Reetta-Kaisa Ileksen, äiti olisi kertonut asiasta. Suurkiitos Marita! Oli iso ilo!

 

Seuraavat esitykset ovat huhtikuussa Espoon Kaupunginteatterissa

Esityksen kuvat Kari Sunnari/ Tampereen Työväen Teatteri

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla