ELOKUU 

Hulavanteen pyöritys pienentää vyötäröä monta senttiä. Tämäntapaisia mainoksia rupeaa hyppäämään silmilleni elokuussa.

Kun olen aina ollut väärälläni konsteihin, joilla vähällä vaivalla saisi vaikutettua ylimäärärasvaan, niin minähän innostun! Katselenpa mainoskuvaakin yhdestä naisesta ennen ja jälkeen vetkuttimen käytön. Tiimalasivyötärö on hulapyörityksen tuloksena.

Ajattelen, että aina lanteen hetkutus voittaa kaalikeittodieetit, kananmunadieetit ja paastoamiset laihtuminen mielessä. Ainakin näitä kaikkia on aikoinaan tullut kokeiltua. Tulokset arvannette.

Vaude! Jospa minäkin saisin elämäni ensimmäisen kerran tiimalasivyötärön! Se vasta olisi jotakin! Toi kroppa kun on luonnostaan enempi mallia tasapaksu.

Siispä ostoksille.

XXL ja Intersport myyvät eioota. Ehkäpä kuukauden päästä voisi tulla lisää, on arvelu. No, johan nyt on markkinat! Masentavaa!

 

SYYSKUU

Miten sattuukaan, että netissä törmään Kuntokaupan mainokseen, jossa 1,2 kiloa painavan vanteen saisi 39:llä eurolla. Hmh. Mainokset ovat kuitenkin puhuneet puolitoistakiloisesta, jolla tehoa saa aikaan? Olkoon menneeksi. Tilaan sen ”vajaapainoisen”.

Paketti saapuu nopsasti läheiseen K-markettiin. Enpä ollut aikaisemmin tiennytkään, että sinnekin voi paketteja tulla. Tämä tieto tulee minulle tilauksen sivutuotteena. Ikään kuin bonuksena ostokselle.

Avaamaton pakkaus seisoo viikkoja vaatehuoneessa. Arvelen, että vehkeen kokoaminen on varmasti niin vaikeaa, että siihen menee aikaa ja kenties tarvitsee pyytää miehen apua. Täytyy siis löytää sopiva rako asialle.

 

LOKAKUU

Kuopus tulee käymään ja esittelen hänelle pakettia. Kuinka ollakaan, hän avaa paketin, ottaa palaset esiin eikä varmaan mene minuuttiakaan, kun hulavanne on toimintakunnossa. Kyllä nuoriso-osasto osaa! Osaa jopa avata paketin nähdäkseen, mitä siellä on ja näkee heti, mitä pitää tehdä! Sepä ei ollut juolahtanut itselleni selvästi mieleenkään.

Nyt kuitenkin heti kokeilemaan! Päälle vain vähän paksumpaa, etteivät lonkat kipeydy. Sekin vaara kuulemma on. Olen ajatellut, että taitaa mennä epälukuisa määrä päiviä, ennen kuin saan vanteen pyörimään ja pysymään niin sanotulla vyötärölläni. Edellisen hulavanteen omistin nuoruudessa. Enkä ole edes varma, omistinko juuri minä sen, vai oliko se siskojen kanssa yhteisomistuksessa tai jopa jonkun siskoni omaisuutta. Satunnaisesti olen nuoruuteni jälkeen kokeillut tyttärien hulavannetta. Joskus aikoinaan.

Vaan kuinkas käykään?

Olen ihmetyksestä ymmyrkäisenä, kun lantioni vatkaa ilmeisesti ihan oikeaan tahtiin, kun vanne pysyy ja pysyy ja pysyy…

 

MARRASKUU

Nyt joku voisi luulla, että vyötäröni on vähintään sentin jo kaventunut matkalla tiimalasiksi. No, eipä ihan. Miten sen nyt kauniisti sanoisin? Pyöritykset ovat jääneet liian vähiin ja ovat olleet liian lyhytaikaisia. Ei auta, vaikka vanne nököttää koko ajan kutsuvasti olohuoneessa takkaan nojaten.  

Tänään  vatkasin 11 minuuttia putkeen ja myöhemmin vielä 5 minuuttia. Muutaman kerran pääsi pyörylä tippumaan, mutta kiireesti vaan vanne ylös ja jatkamaan. Ihan homma näyttäisi kuntoilusta käyvän! Aktiivisuusrannekkeeni mukaan 11 minuutissa kaloreita kului 74. Jotain se on sekin. Sen verran hiki nousi pintaan (mikä minun, hikilingon, kohdalla ei ole mikään uutinen), että käväisin suihkussa rundin päätteeksi. Jalat tuntuvat joutuvan aika koville. Kun vanne laskee liian alas, pitää lisäksi polvia koukistamalla saada se nostettua ylemmäksi. Siihen en ole vielä ratkaisua löytänyt, mihin käteni laitan. Jos yritän laittaa ne pään päälle, niin lantion liike ei näytä siitä tykkäävän. Toistaiseksi ne siis heiluvat kuin siivet sivulla. Lentoon en ole vielä niiden avulla päässyt.

Sitä tietoa en ole vielä mistään löytänyt, että onko vyötärön surmaksi sekin, jos vemppaa vaikka 4-5 minuuttia kerralla ja siten hankkii pätkissä tuon 13 minuuttia päivässä, jonka Helsingin yliopiston tutkimus kertoo kuudessa viikossa kaventavan vyötäröä 3,1 senttiä.

Ehkäpä tässä nyt vaan yritän vemputtaa, kävi miten kävi.

Lähtömittauksen olen vyötärölle toki tehnyt. Sitä myöten homma on siis hallinnassa. Senttimäärästä en sano mitään. Riittävästi.

Hitaasti hyvä tulee.

Kyllä tämä tästä.

 

Kommentit (2)

Vierailija
3/2 | 

Hauska vempain. Ikinä en ole itselleni mitään liikuntavälinettä ostanut, mutta tämän hankin muutama kuukausi sitten. Enkä ole katunut ja käytössä edelleen. Hyvä me!

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
4/2 | 

Hyvä Vierailija. Hieman luen rivien välistä, että taidat olla ahkerampi vemputtaja kuin minä ainakin toistaiseksi olen ollut. Onnittelen sinua! Minäkin olen tässä ryhdistäytymässä, osin jo ryhdistäytynyt. Kiva ja ilmeisen hyödyllinen vemputin! Ei muuta kuin jatketaan innolla ja ilolla! Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla