Säätiedotus lupaa pakkasta 13 astetta, mutta kertoo sään tuntuvan kuin olisi 21 astetta. Aurinkoa kuitenkin on päivällä luvassa. Laitan kolme kerrosta niin ylä- kuin alapäähän ulkovaatteiden alle. Ja ei kun menoksi Oulusta Hailuotoon.

Paikka on minulle uusi tuttavuus, vaikka joku sitä hiljattain muotipaikaksikin sanoi. Seuralaiseni, tyttäreni puolisoineen, on sentään käynyt saarella monena vuodenaikana. Minä en ole edes sitä tiennyt, että Hailuoto on oma kuntansa. Tosin asukkaita on vain 949. Niin pieni ei paikka kuitenkaan ole, etteikö siellä olisi pientä lentokenttää. Netistä luen senkin, että paikka on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Siis rakennettu? Mitä sekin nyt tässä yhteydessä tarkoittanee.

Hailuoto on muodostunut useasta saaresta maanpinnan noustessa. Maanpinnan pikkuhiljaa edelleen noustessa Hailuodon ennustetaan jossakin vaiheessa olevan kiinni mantereessa. Maan nousu on tosin vain 9 millimetriä vuodessa. Suunnitelma sillastakin saareen on tehty muutama vuosi sitten.

Siltaa tai maannousua odotellessa matkaamme Merisilta-lautalla puoli tuntia Oulunsalon Riutunkarista Hailuodon puolelle. Riittävän kovana talvena voisi huristella myös jäätietä pitkin saareen. Lautalta ajamme vielä toiset puoli tuntia Hailuodon kärkeen Marjaniemeen.

Ihmeekseni joukkoliikenteen bussi tulee vastaan. Totta. Bussiliikenne toimii Hailuodosta Ouluun, useamman kerran päivässä.

Majakan ovi on auki, mutta sinne olisi pitänyt tehdä ennakkovaraus. Tuskin olisimme sinne jaksaneet kiivetäkään näissä vaatetuksissa. Seuralaiseni epäilee, että kaksi kerrosta portaita ehkä olisi mennyt ennen kuin olisi tosihiki.

Majakan takaisessa entisessä luotsiasemarakennuksessa toimii Luotsihotelli. Matkailijoille on tarjolla myös mökkimajoitusta ja  campingalue. Yksi asuntovaunu ja auto siellä näyttää nytkin olevan. Kesäisin voi myös telttailla. Jokaiselle jotakin.

Ihmettelen omituisen korkuista, omakotitalon oloista rakennusta. Salaisuuden varjoon jää, mikä se lienee ja miten se on noin korkea suhteessa kokoonsa.

Rannasta avautuvat maisemat palkitsevat meidät pakkasta uhmanneet. Paikkahan on kansallismaisemaksikin määritelty. Lumi, jää ja aurinko on upea yhdistelmä. Lunta on onneksi niin vähän, että kävely onnistuu hyvin. Paikoitellen lumi näyttää auringossa kimaltelevan kuin timantit. Meren rantaan jää on muodostanut omia, hienoja taideteoksiaan. Tätä katsellessa sielu lepää.

Riittävästi käveltyämme menemme seuralaisieni  mainostamalle lohisopalle Kalasavustamon myymälään. Olemme selvittäneet etukäteen, että paikka on auki ja lohisoppaa saa. Onneksi paikan ainut pöytä on vapaana.

Kalasavustamon työntekijä (omistaja vai palkollinen, en tiedä) kertoo olevansa vaimonsa kanssa paluumuuttaja Oulusta. Täällä he aikovat pysyä. Tämä on kuulemma hyvä paikka asua, yhteisöllisyyttäkin löytyy. Oulussa käydään vain pakollisilla asioilla. Hailuodossa on tosin vain kaksi ruokakauppaa, muu tarvittava on haettava Oulusta.

Paluumatkalla lautalle poikkeamme hieman sivupolulle laulelemaan Organumiin. Hailuodon Organum on Hai Artin rakentama betoninen tilataideteos. Sen on suunnitellut saksalainen akustiikkataiteilija Lukas Kühne. Rakennuksen kupolit toimivat luonnollisena äänen vahvistajana. Jokaisella kolmesta kupolista on oma resonanssinsa.

Testaamme äänen toistoa laulellen ja huudellen eri kupoleitten alla. Viritämmepä jopa kolmiäänistä yhteissoinnittelua. Aika jännä juttu. Kyllä maailma on täynnä ihmeellisiä asioita. Että tämmöinenkin sitten löytyy täältä Hailuodon Ulkokarvon kylästä, meren rannalta, melkein keskeltä ei mitään!

Mantereelle päästäksemme pakkaudumme taas lauttaan. Jesses, että nyt meinaa sisuskalutkin lähteä irti, kun uskaltaudun autosta ulos.

Hieno päivä takana ihanassa seurassa! Sanoisinpa, että matkailu avartaa, ellei se olisi niin kulunut sanonta. Taidanpa ottaa riskin ja sanoa kuitenkin juuri niin.