Olen tässä menossa lisäämään elinvuosiani Tampereen Filharmonikkojen konserttiin.

Ai miten niin?

Tutkimusten mukaan kulttuurifriikit elävät kauemmin kuin kulttuuria harrastamattomat. Edellytys on, että itse kokee osallistumisestaan iloa. Tällöin Hyypän lainaamien tutkimusten mukaan voi saada jopa pari elinvuotta lisää. Ilon kokemisen ehto täyttyy minulla erinomaisen hyvin. Onneksi olen jo noin 50 vuotta elänyt Tampereen maalikylässä, jossa kulttuuririentoja riittää enemmän kuin ehtii harrastaa. On monenlaisia konsertteja ja teattereita, museoista ja taidenäyttelyistä puhumattakaan. Kulttuuriharrastukset saattavat, siis saattavat, suojata dementialtakin.

Vaikka ei eläisi edellä mainittujen kulttuuritarjontojen äärellä, radion, television ja netin välityksellä voi nauttia monipuolisista kulttuurikokemuksista. Tavalla tai toisella kulttuurielämykset ovat kaikkien halukkaiden ulottuvilla.

Erilaiset luovat harrastukset kohentavat yleisesti terveyttä. Piirrätkö? Teetkö savitöitä? Minä en. Mutta teen käsitöitä, luen intohimoisesti, laulan kuorossa ja näyttelen harrastajateatterissa. Kaikki asioita, joilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Aktiivinen kirjojen lukeminen pidentää elinikää kahdella vuodella väittää tutkimus. Monissa harrastuksissa merkityksellistä on myös kanssakäyminen toisten kanssa. Kovasti järkeenkäypää minusta.

WHO eli Maailman terveysjärjestö on viime vuonna julkaissut raportin, jonka mukaan taiteen tekeminen ja kokeminen edistää terveyttä. Se vähentää esimerkiksi stressiä ja sitä kautta sydän- ja verisuonitauteja. Meillä ikääntyneillä se vähentää masennuksen riskiä. Se selvä.

Paljonko kulttuuria pitäisi harrastaa, että hyvät vaikutukset olisivat mahdollisia? Australialaistutkimus sanoo, että 100 tuntia tai enemmän vuodessa. Suomen Taiteen edistämiskeskus kertoo taidetta ja kulttuuria vähintään 100 tuntia viikossa  nauttivan edistävän terveyttään, psyykkistä hyvinvointiaan ja elämänlaatua. Siis yksi tunti ja 40 minuuttia. Ei kuulosta minun korvissani paljolta.

Juuri, kun jälleen kerran iloitsen kulttuuriharrastusteni myönteisistä vaikutuksista, silmiini sattuu ET-lehden artikkeli Yökukkuminen rasittaa kehoa. Me ihmiset olemme usein joko ilta- tai aamuvirkkuja. Perimä selittää tästä puolet, toinen puoli johtuu omista valinnoista ja aikatauluista.

Että pysyisi terveenä, kannattaisi olla enemmän aamuvirkku. En muista, että ikinä, siis ikinä, olisin ollut tikkana aamukuudelta nousemassa sängystä. Siis ellei joku pakottava syy sitä ole vaatinut. Silloinkin olen puolinukuksissa oleva rätti. Ilta sitä vastoin saattaa venyä pitkällekin pikkutunneille.

Ja mitä tästä yökukkumisesta sitten voi seurata? Ei ainakaan mitään hyvää! Huonompaa nukkumista (tiedän!), suurempaa päihteiden käyttöä (itselläni en ole havainnut, ainakaan vielä), alttiutta masentua (ei vielä ole tullut vastaan), lihomista (joo, lievää ylipainoa). Eikä tässä vielä kaikki! Iltavirkuilla on enemmän diabetesta, neurologisia sairauksia ja ruoansulatus- ja hengityselinten sairauksia. Näitä nyt toistaiseksi ei itselläni ole diagnostisoitu. Mutta jos pää pitkään olkapäiden päällä pysyy, niin riski varmaan on.  Ja mikä pahinta: he (me) kuolevat nuorempina!

Se siitä sitten kulttuuririentojeni ikää pidentävästä vaikutuksesta! Sitä kuitenkin mietin, että yökukkumiseni syy tavallisimmin on kirjojen lukeminen. Voisiko tällöin yökukkuminen olla vähemmän vaarallista? Mene, tiedä. Vuorokausirytmiänsä voisi kyllä tahdistaa. Minulla se tietysti voisi tarkoittaa sitä, että nousen aamulla kuudelta, iltayön sijaan, lukemaan kirjoja. Eipä oikein innosta.

Niinpä. Valitettavasti ihmisen terveyteen ja elinikään vaikuttavat asiat ovat kovin moninaisia. Yksittäisistä tutkimustuloksista ei voi vetää suoria viivoja omaan tulevaan elämäänsä. Silti on mukava lukea, että omat nautinnolliset asiat ovat myös hyväksi itselle. Hyypän mukaan kulttuurikuntoilu edistää terveyttä vähintään yhtä hyvin kuin liikunta. Kun nämä molemmat kaksi asiaa sitten ihmisen elämässä esiintyvät, niin senhän täytyy olla jo kova juttu hyvinvoinnille!

Tässä poistun toissailtana Tampere-talosta Tampereen Filharmonikkojen Amerikka-konsertista hyvinvointia tankanneena.

Kapellimestarina oli Kerem Hasan ja solistina pianotaiteilija, nuori Ossi Tanner.

Eletään ja nautitaan! Koetetaan pysyä taudeilta turvassa. Etenkin näinä aikoina.

Kirjoitus pohjautuu pääasiassa kirjaan ja kahteen lehtijuttuun:

Markku T.  Hyyppä. Kulttuuri pidentää ikää. 2013.

Emma Suominen. Luovasti terveempi. Hyvä terveys 5/2020

Elina Jäntti. Yökukkuminen rasittaa kehoa. ET-lehti 8/2020