Toivo Kuula on alavutelaisten ja meidän Alavudelta poismuuttaneiden lempisäveltäjä! Ihan varmaan on! Onhan Kuula syntynyt Alavudella, siellä on keskustassa Kuulan patsas ja Kuulan tie sekä Kuulan huone taidekeskus Harrissa.

Ja vielä tämä!

Jo neljättä kertaa Alavudella järjestettiin 9.-10.8.25 Toivo Kuula- Laulukilpailu, tällä kertaa avoinna kaikille kansallisuuksille. Alkukarsinnat tapahtuivat Seinäjoella jo tammikuussa. Mukana oli noin 90 laulajaa yhdeksää eri kansallisuutta. Alavudella oli lauantaina välierät ja sunnuntaina loppukilpailu.

Sunnuntaina siellä olin minäkin Esikoisen tyttären kanssa. Jäkitimme mielihyvin kirkossa runsaat neljä tuntia, toki kahvitauoilla. Kahvitauolla pettymyksen tuotti arpajaisiin osallistuminen: ei voittoa!

Esiintyjillä sitä rankkaa oli: välierissä lauantaina kolme laulua ja loppukilpailussa uudet neljä laulua. Kaksi lauluista piti olla Toivo Kuulan tuotantoa ja kaksi vuoden 2000 jälkeen suomalaisen säveltäjän säveltämiä. Kilpailijat saivat valita kappaleet. Yhtään samaa laulua ei esittäjillä ei ollut. Viidestätoista välierissä laulaneista valikoitui seitsemän loppukilpailuun, joista kaksi ukrainalaista.

Tuomaristolle oli rakennettu koroke kukkineen kirkon takaosaan.

Raatiin kuului puheenjohtajana huippusopraano Kirsi Tiihonen, Toivo Kuula- laulukilpailun taiteellinen johtaja, sopraano Sirkka Lamminen (mikrofonin varressa), sopraano Mari Palo, basso Jaakko Ryhänen ja baritoni Waltteri Torikka .

Lopussa ennen palkintojen jakoa kaikki osallistujat kuvattiin säestäjineen.Säestäjinä toimivat Taru Ritavesi, Tuula Hällström ja Armaan Madar.

Sitä ennen ehdimme kuulla yhteensä 28 kaunista tai vielä kauniimpaa laulua ja laulamista. Jokainen kun esitti sääntöjen mukaan ne neljä laulua.

Kilpailu tapahtui Alavuden kirkossa. Kirkko on vuodelta 1914 Kauno S. Kallion suunnittelemana. Alttaritaulu esittää Jeesuksen ristiltä ottamista ja on Oskari Paatelan tekemä. Kirkko kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.Kun olen syntynyt Alavudella ja elänyt siellä 18 ensimmäistä vuottani, tunnen kirkon toki hyvin. Siellä on siunattu hautaan myös molemmat vanhempani ja vanhin sisareni.

Miten kilpailussa kävi?

Voiton vei lyyrinen tenori Heikki Hattunen ja hän sai 10000 euroa. Hän oli myös minun ja tyttäreni likan suosikkeja. Erityisesti Oskari Merikannon Ma elän! kaikui niin mahtipontisesti, että elämisen riemu meni kuulijallakin rinnan alle. Kiitän myös erinomaista artikulointia. Hattunen kuuluu Kansallisoopperan laulajiin, mutta on aiemmin ollut Tampereella ortodoksisen seurakunnan kanttorina. Hyvä Tampere!

Raadin puheenjohtaja Kirsi Tiihonen kyynelehti Hattusen voitosta kertoessaan: ”Olen niin iloinen”.

Toisen sijan sai tenori Joonas Orrain, jolla yksi kappale oli tilaustyö tätä kilpailua varten.  Toisen sijan hänen kanssaan jakoi sopraano Heta Sammalisto, jonka ylä-äänetkin soivat nautittavan kirkkaina.

Kolmannelle sijalle tuli bassobaritoni Sam Taskinen muhkealla äänellään. Palkintosumma oli 3000 euroa.

Seppo Ruohosen palkinnon, 1000 euroa, parhaasta uuden musiikin tulkinnasta sai sopraano Maria Turunen.

Vielä jaettiin erikoispalkinto Volodymyr Andrushchakille, 1000 euroa. Valintaperustelut menivät meiltä ilmeisesti ohi.

Eli kuusi kilpailijaa sai jonkun palkinnon, yksi jäi huomiotta. Vaikka kilpailu on aina kilpailua, ei tuntunut kivalta katsella yksin kilpailijoista tyhjentyneeseen penkkiin huomiotta jäänyttä kilpailijaa. Hän oli Hattusen ja Vannisen ohella arvauksemme kolmen parhaan joukkoon. Tuomarit olivat eri mieltä.

Tässä yhteiskuva voittajista ja raadista.

Vasemmalta kilpailijat Maria Turunen, Volodymyr Andrushchak, Sam Taskinen, Maria Turunen, Joonas Orrain ja Heikki Hattunen. Ja siitä eteenpäin vasemmalle raati, pj Kirsi Tiihonen, Mari Palo, Waltteri Torikka, Sirkka Lamminen ja Jaakko Ryhänen.

Luonnollisesti lopussa voittajien onnitteluiden lisäksi kerrotaan kiitokset kaikille tapahtuman järjestämiseen osallistuneille. Tässä kiittää kaupunginjohtaja Liisa Heinämäki. Kaupungin ansiosta tapahtuma on olemassa. Seurakunta on myös vahvasti mukana. Vapaaehtoisia aina tarvitaan. Yhteistyössä on ollut voimaa.

Toivo Kuula tunnetaan laajasti Alavudella syntyneenä. Vähemmän tunnettu on hänen äidin puolen isovanhempiensa, Taikinamäkien pieni  hauta Alavuden hautausmaalla. Se on vanhempiemme haudan vieressä. Koska se on iät ja ajat ollut hoitamatta, edesmennyt sisareni otti tavakseen laittaa siihen kukan samalla, kun hoiti vanhempiemme hautaa. Minä olen jatkanut tätä perinnettä. Sisareni mies on hoitanut haudalle uuden hautalaatan, kun vanhasta ei tahtonut saada enää selvää. Alavus-seura huolehti sen maksamisesta.

Taiteilija siis elää Alavudella monin tavoin. Neljän vuoden päästä on taas Toivo Kuula- yksinlaulukilpailut. Missäpä muualla kuin Alavudella. Näin tapahtukoon!