Sanon heti alkajaisiksi ruman sanan: lupiini. Tätä ei tietenkään pitäisi kertoa, mutta pidän lupiineista. Ellen suorastaan rakasta. Juhannusmatkallani Tampereelta mökille niitä oli silmäni ilona ihastuttavan kauniina tien varsilla. Koiranputki niiden seurana vain parantaa maisemia.

Juhannus tuli, oli ja meni.

Ennen jussia juttelin yhden tuttavan kanssa. Hän kertoi, että he viettävät vaimon kanssa juhannusta kaupungissa.

Jäin oikein miettimään, olenko koskaan, edes hurjassa nuoruudessani (joka totta puhuen ei ollut edes hurja) ollut tähän aikaan muualla kuin mökillä. Kun oikein pinnistän, muistan olleeni nuorena jossakin, jonkin matkan päässä kotoani, juhannustansseissa. Mentiin joukkokuljetuksena bussilla ja samalla takaisin. Silloin taisin jäädä bussista oikeaan kotiini loppuyöksi. Ai että, että sellaistakin touhua on ollut!

 

Miksi änkeydyn mökille niin usein juhannuksena(kin)?

Mitä se antaa?

 

1.   Itse mökki veden äärellä ja luonnon keskellä

Kun on mökkihöperö, niin on. Minulle sopii erinomaisesti se, että mökkimme ei ole mikään toinen omakotitalo. Puiden kantaminen ja puulämmitteisen saunan lämmittäminen antaa jo hyvän fiiliksen. Vaikka vesi tulee pihaan vesipostiin (kesällä) ja kylminä päivinä saa sähkölämmityksen päälle, tunnelma on ihan eri kuin kotona. Tiskit hoituvat ilman tiskikonetta. En koe stressiä tiskeistä. Jos joku vieras tarjoutuu tiskaamaan, ojennan hänelle astiapyyhkeen kuivausta varten ja tiskaan itse. Siitä kuivaamisesta en niinkään tykkää. Telkkari ei ole löytänyt tietään mökillemme. Eikä näillä näkymin löydäkään.

 

2.   Sää kuin morsian!

Anteeksi kulunut sanonta, mutta morsian se oli tänä juhannuksena. Juhannuspäivän sade pienine ukkosineen ei päiviä pilannut. Silloin sain hyvällä omallatunnolla sängyssä lukea kirjaa.

Voi voi, miten monet sadejuhannuksetkin olen viettänyt mökillä. Kokon polttamista ja kokolla oloakaan sade ei ole koskaan haitannut.

 

3.   Pasin Kyläkauppa ei petä koskaan!

Nytkin sain hyviä uusia perunoita ja monenlaista grillattavaa, vaikka pihan lohisavustamon kalat olikin loppuunmyyty. Nappaan vielä mukaan kymmenen kiloa kanankakkaa ryytimaalle. Nostalgiset koivut ovat joka juhannuksena kaupan oven pielessä. Mökillä joinakin vuosina olen ollut niin aikaansaapa, että ovensuukoivut kertovat juhannuksesta. Tänä vuonna ne loistivat poissaolollaan.

 

4.   Sauna ja järvi, yhdessä tai erikseen

Mökillä sauna lämpiää joka ilta, kuten näinäkin päivinä. Oli siellä hyvä hikoilla miehen tekemällä juhannusvastalla nahkaansa läiskien. Helteillä hikoiluhuone saattaa jäädä väliin. Silloin sitä tiheämmin olen järvessä. Ostin uimalasit ja kuvittelin, että nyt voin opetalla oikeaa uintitekniikkaa, mutta nenään meni vettä, mokoma. Ei hyvä. Pyykkipoika on tarpeen.

 

 

5.   Juhannusvieraat

Ei muuta kuin mies grillaamaan niin vieraille kuin itselle ennen kuin nälkä yllättää.

Nuorin aattovieras oli kaksikuukautinen Isla. Sain seurustella hänen kanssaan äitinsä syödessä. Kun tuskastuminen meinasi alkaa, etsin silmilläni jotain viihdykettä.

Uskokaa tai älkää, tämä voideputkilo oli Islasta tosi mielenkiintoinen. Sitä hän tarkkaili silmä kovana pitkät ajat, etenkin, kun sitä vähän heiluttelin. Siis mitään lasten helistimiä ja hilavitkuttimia ei tarvita. Ainakaan Islalle.

 

6.   Ampiaisten ja niiden pesien puute

Takavuosina oli sääntö, että ampiaiset tekivät pesänsä terassille ja huussiin ja ulkokomeroon. Ainakin. Parhaimpina kesinä useamman kerran. Jo muutamana vuotena olemme kokeilleet neuvoa, että kahvinsuodatepussiin rutistellaan keittiöpaperia ja sitten se laitetaan paikkaan, johon pesät yleensä tehdään. Asiantuntijat ovat kertoneet, että ei tuolla systeemillä mitään vaikutusta ole. Onneksi ampiaiset eivät ole kuulleet eivätkä lukeneet näitä tietoja, vaan ne ovat pysyneet poissa. Ainakin tähän asti.

 

7.   Käen kukunta ja pikkulintujen laulelo

Käkihän tietää, paljonko ihmisellä elinvuosia on jäljellä ja kertoo sen kukunnan määrällä. Vaihtoehtoisesti se kertoo, montako vuotta on avioliittoon. Kun en taida jaksaa ruveta nykyisestä aviohenkilöstä eroamaan ja uutta etsimään, laskin käen kukunnoista jäljellä olevia vuosia. Paljonpa niitä tulikin! Yli kaksikymmentä. Ans kattoo!

Mökkitontillamme on lukuisa määrä linnunpönttöjä. Koskaan ne kaikki eivät samana vuonna ole asutettuja, mutta osa kuitenkin. Sitä sirkutuksen määrää!

Kuikka soutelee toisinaan lahdellamme. Kiikarista huolimatta ei nyt tullut selvää, kuka perheenjäsenistä tämä yksilö oli.

 

 

8.   Perunan multaus ja ryytimaiden hoito

Minusta tuntuu, että usein perunat ovat olleet multauskunnossa juhannuksena, niin nytkin. Päälle siis juhannuksen muodikas sotisopa: isältä perityt työhaalarit ja vuosikymmenten takainen mainoslippis. Mausteeksi tervahyttyskarkotetta niskaan. Auringonkukkaviljelmät pääsevät myös eroon isommista rikkaruohoista. Sopii toivoa, että kesä on niin hyvä, että kukat ehtivät puhjeta. Toissasyksynä, sateisen kesän jälkeen, jouduin kiskomaan itku silmässä nupussa olevat kukat kompostiin. Pellon kyntäminen odotti.

 

 

Entäpä ne tämän juhannukseni miinukset?

 

1.   Metsäpalovaroitus, joka ei sallinut kokon polttoa

Olin varannut, paitsi makkaraa, myös vanhoja perunoita laitettavaksi kokon hiillokseen. Laittamatta jäi. Makkarakin piti paistaa takassa.

Olimme niin nössöjä, että emme tehneet panurajaloita ja polttaneet kokkoa kiellosta huolimatta. Kyllä kai mekin, jos meilläkin olisi ollut intialaisia vieraita, kuten hänellä, niin olisimme polttaneet vaikka mitä. Jos olisi ollut vaikka vain jostakin Euroopasta, niin ehkä silloinkin. Nyt vieraat olivat vain vaasalaisia, kuka niille nyt välittää mökkipalstaansa polttaa. Perheen pojatkin ovat nähneet jo monet kerrat niin poliisiauton kuin paloauton, että siksikään niitä ei kannattanut paikalle kokolla kutsua.

 

2.   Hyttyset

Yleensä hyttyset eivät ole minusta kovin kiinnostuneita. Tänä juhannuksena niitä tunki vaan niin ikävästi sisään makuupaikkaankin. Mokomat.

Vieraat toivat pistorasiaan laitettavan hyttyskarkotteen mukanaan. Sen ansiosta saatoimme terassilla täysin rauhassa syödä ja oleskella. Varmaan se sisälsi vaikka mitä myrkkyjä. En uskaltanut tuoteselostusta lukea.

 

Miettimälläkään en keksi muita miinuksia juhannukseeni. Kun kahdeksasta hyvästä vähentää kaksi huonoa, jää jäljelle kuusi hyvää. Selvä voitto mökkijuhannukselle tuli.

M.O.T. Mikä oli todistettava.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat