Kirjoitukset avainsanalla Itämeri

Ihan noin se ei kyllä mennyt.

Tultuamme rannalle sauvakävelemään toteamme yhtaikaa Saksan Siskon kanssa, että sauvat jäivät noin sadan kilometrin päähän.

Paha takaisku. Tästä selvitäksemme tarvitsemme reippailun aluksi hotellin ravintolassa kahvin ja leivoksen.

Pakkohan se sitten on opetella sauvakävelyä ilman sauvoja. Itä-Suomen yliopistossa alkoi viime vuonna sauvakävelyn ohjaajien koulutus. Kehottaisin heitä nyt aloittamaan koulutuksensa sanomalla: Otetaan ensin kaksi sauvaa.

Ennen varsinaista rantakävelyä lunastamme lipun automaatista. Maksu on näin lokakuun loppupuolella vain euron, kesällä enemmän ja talvella ei ole maksua ollenkaan. Tuloilla hoidetaan ja siistitään rantaa. Myrskyaallot tuovat esimerkiksi rannoille runsaasti merilevää. Vievät ikävä kyllä vastineeksi rannalta hiekkaa.

Voimme valita kolme eri kävelytietä: ihan merenrantahiekalla, vähän ylempänä asfalttitiellä, jossa saa pyöräilläkin. Kaikista ylimpänä on kävelijöille kapeampi asfalttiväylä.

Voidaksemme nauttia mahdollisimman paljon meren tuulesta ja tuoksusta kuljemme ihan vesirajan tuntumassa.

Meidän lisäksemme ei rannalla ihmisiä ruuhkaksi asti liiku. Joku koululaisryhmä, joitakin kävelijöitä ja pyöräilijöitä.

Kalastaja tulee rannasta lähtiessään vastaani. Kysyn, saiko hän kalaa. Hän kertoo, että kävi vain kokeilemassa, tulee varsinaisesti kalastamaan vasta illalla pimeän tullen. Ja tosiaan. Myöhemmin pimeän aikaan välähteleekin lamppuja rantakivillä.

Ja paikalla ovat tietenkin lokit!

 

Rannalla on merkein ilmaistu, missä saavat koirat liikkua ja missä eivät. Tapaan varmaan 4-5- koiraa, mutta kukaan niistä ei ole omistajineen sallitulla alueella. Ihmettelen Siskolle, miten säntilliset ja kurinalaiset saksalaiset ovat näin leväperäisiä. Sisko nauraa, että kuvitelmani saksalaisten ominaisuuksista ovat totuutta vailla. Jassoo. Taas on luovuttava yhdestä streotyyppisestä käsityksestä.

Kuten aikaisempinakin vuosina, lampaita on laiduntamassa nurmikaistaleella. En ymmärrä, mitä merkitystä niiden peppuun värjätyillä merkeillä on. Tuskin sentään ovat koreuren tähäre.

Ilman sauvojakin saavumme aikanaan ihme kyllä Schönbergin puolelle.

Rannan tuntumassa on pihalla pöytiä ja tuoleja sekä myyntipiste. Mikä lie ravintola/ kioski tai vastaava, mutta ruoka-annoksiakin sieltä saa. Sisätiloja ateriointiin ei ole. Otan olutkuoreen leivotun kalafileen paistinperunoiden kanssa. Ihan vain siksi, että en ole sellaista ennen koskaan syönyt. Kun tähän vielä lisään oluen, niin onhan kaloreita ja rasvaa koko päivän annos ja taitaa mennä seuraavankin päivän puolelle! Sisko vahvistaa muistikuvani, että Pohjois-Saksassa suosikkiateriat ovat yleensä aika rasvaisia. Ulkona tarkenen yhtä hyvin aterioida kuin saksalaisetkin , vaikka lämpöasteita on vain jotain vähän toistakymmentä.

Tiukkaa tahtia on tassuteltava mässäämisen jälkeen, että edes muutama kalori sulaisi. Hiki tulee. Siksi suunnittelemani meressä pulahtaminen tuntuu entistä houkuttelevammalta. Uimapuvun puuttuminen ei haittaa, nakuranta on lähellä.

Ehtii tulla jo aika pimeä, ennen kuin pääsemme uintivaiheeseen. Siskon avustuksella homma hoituu minulta hämärässäkin. Nakurannalla ei luonnollisesti tähän aikaan ole ketään. Lähden reippaasti astelemaan meren ulappaa kohti. Ranta on pitkään kovin matala. Lähes musta merenselkä näyttäytyy niin uhkaavana, että varsinaiseen uintisyvyyteen en rohkene. Tiedä häntä, vaikka pienet aallot veisivät merelle. Tahi näkki. Räpiköin jotenkuten matalammassa vedessä ja heittelen vettä tukkaanikin. Kylmä ei ole. Myöhemmin kuulemme meriveden olleen noin 13 astetta.

Kävinpä kuitenkin Californian nakurannalla Itämeressä uimassa.

Tai ainakin jotenkin sinne päin.

Jotain outoa tämänvuotisessa matkassani Saksan Siskon luo on. Muutakin kuin sauvaton sauvakävely ja nakurannassa uinti.

Ennen kentälle lähtöä tahi lennolla en panikoi yhtään! Yleensä etenkin nousun aikaan olen erityisen valppaana, jos vaikka kapteeni tarvitsisi apuani. Nyt en edes yhtä kertaa valita, kuten yleensä, että miksi ei oo keksitty vehjettä, jolla voisi ykskaks siirtyä maasta toiseen. Ilman lentämistä. Ei kuulosta minulta!

Koneessa kurkottelen tämän tästä vieressäni istuvan ystävällisen aasialaisen miehen yli nähdäkseni ulos. Ei kuulosta minulta. Valitsen aina käytäväpaikan pääasiassa juuri siksi, että en vahingossakaan näe ulos.

Paluulentokin sujuu aika lailla samaan malliin. Mitä nyt vähän hermoilen, ehdinkö minä ja/tai ehtiikö laukkuni jatkolennolle, kun lähtö Hampurista viivästyy tunnilla.

Kaikki meni hyvin. Ehkä olen kehittänyt uuden lentominän?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Jos haluat lepuuttaa silmiäsi kauniissa jugendrakennuksissa , mene Riikaan!

Jos haluat syödä hyvin, mutta halvalla, mene vaikkapa Riikaan.

Jos haluat nauttia korkealaatuisesta baletista, silloinkin voit mennä Riikaan.

Jos haluat vain ihan muuten irrotella arjesta, Riikaan voi aina mennä.

Jos haluat nauttia matkallasi keväisestä auringosta Riiassa, muista valita otolliset päivät.

 

Ei ihme, että Riian Vanha kaupunki, Vecriga, on Unescon maailmanperintöluettelossa. Kolmasosa tai jopa enemmänkin vanhan kaupungin rakennuksista on jugendtyyliä, enemmän kuin missään muussa maailman kaupungissa, väittää opaskirja. Talot ovat koreita kuin karamellit täynnä kauniita yksityiskohtia. Mieleen nousee monia kysymyksiä.  Miten siihen aikaan osattiinkin ja haluttiin noin kauniisti rakentaa? Mistä rahat?

Albertakadulla sijaitsee myös Jugendmuseo, joka aikoinaan on toiminut yksityiskotina. Ylimmässä kerroksessa on taidemaalari ja graafikko Janis Rozentãlsin ja kirjailija Rudolfs Blaumanisin museo. Rozentãls asui siellä kymmenisen vuotta suomalaisen vaimonsa, laulajatar Elli Forssellin kanssa. Heidän salongissaan tapasivat monet suomalaiset taiteilijat. Kirjailija Maila Talvio kuului myös ystäväpiiriin, olihan hän Elli Forssellin serkku. Suomeen perhe pakeni sodan jaloista.

Metsästämme Rozentãlsin tauluja Latvian valtion taidemuseosta, koska niitä oli vain muutama Jugendmuseossa. Yllättävän vähän niitä on sielläkin. Missä mahtavat piilotella? Latvialainen taide ei herätä itsessäni suuria intohimoja.Talon koristeellisuudesta voimme kuitenkin taulujen lisäksi nauttia.

Taidemuseon viidennen kerroksen kattoterassilta voi katsella kaupunkia. Kun haluaa vielä korkeammalle, vie näköalahissi 26. kerrokseen Skyline baariin. Baari on Radisson Blu Hotel Latvijassa. En voi välttää vertailua Tampereen Tornihotellin Moro Sky baariin, joka sijaitsee 25.kerroksessa. Riika voittaa selkeästi tilan viihtyisyydessä ja koossa, mutta onhan Riiassa paljon enemmän asukkaita kuin Tampereella. Moro baarin ikkunat saavat pisteitä siitä, että niissä ei ole poikkipuita kuten Latvijassa. Nautimme korkeuksissa seljankakeiton paikallisen oluen kanssa. Lienee erityisesti gastronomien suosittelema yhdistelmä.

Latvian kansallisoopperassa meille esitettiin ranskalaislähtöinen Giselle - baletti. Kaunista ja taitavaa. Muitakin turisteja tuntui olevan meidän lisäksemme puhutuista kielistä ja valokuvauksista päätellen. Ja kuinkas muuten, itse oopperatalo oli tietenkin osa nautintoa.

Latvian kansalliskirjastolla on uusi, pari vuotta vanha talo Väinäjoen toisella puolella. Talo muistuttaa jäävuorta ja sitä kutsutaan Valon Linnaksi. Yritimme päästä tutustumaan, mutta myöhästyimme, ovet olivat jo kiinni. Näin kävi siitäkin huolimatta, että taksikuski kaahasi paikalle vieden meidät kuulemma paikkaan, johon yleensä vain presidenttien autot pääsevät. Taksilla ajelu on muuten koko lailla halpaa hupia kaupungissa. Tunnin odotuskin maksaa vain kuusi euroa.

Stalinin hampaassa, Stalinin syntymäpäiväkakuksikin kutsutussa rakennuksessa, toimii nykyään tiedeakatemia. Satakahdeksan metriä korkean rakennuksen kerrottiin aikanaan olleen Neuvostoliiton talonpoikien ja työläisten lahja Latvian kansalle.

Kun haluaa rantalomailla, Jurmalassa Itämeren rannat ovat vain runsaan kymmenen kilometrin päässä Riiasta.

Elämä aina opettaa. Erityisesti se opettaa silloin, kun menee oman boxinsa ulkopuolelle, olkoon se boxi mikä milloinkin.

Riian matkan opit:

  1. Riiassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että sinne on syytä mennä useammin kuin kerran elämässä.
  2. Kaupungilla ei riitä, että jalat ovat maassa, jos katse on taloissa. Voi käydä vaikka kuten minulle: nyrjäyttää kipeästi nilkkansa odottamattomassa kynnyksessä. Uusi kokemus on sekin, että turvotuksesta huolimatta jalalla voi tuntitolkulla kävellä ilman kipua.
  3. Kun menee hotelliin, niin respan tiskiltä kannattaa napata koko poppoolle väärien huoneiden avaimet respan nyökytellessä hyväksyvästi. Siitä seuraa kivaa äksonia, johon respan setä osallistuu vain käsiään levitellen. Toteaa kuitenkin, että oikeisiin huoneisiin on majoituttava. Oiva ja nopea tapa tutustua muihin matkaseuralaisiin on, kun lähtee häätämään heitä huoneistaan. Löytyi heti toinenkin Rouva Hietanen. Kun joku muukin oli ottanut väärät avaimet, saimme auttaa vanhempia rouviakin huoneeseensa pääsemisessä.
  4. Riian Musta balsami ruskeassa savipullossa on pakollinen ostos. Jo 1700-luvulla kehitelty 25:n yrtin rohto auttaa niin mahavaivoihin kuin flunssaan. On kokeiltu vävykokelaan mahan puruihin. Tehosi
  5. Jos haluaa pitempikestoista hupia, kannattaa lähteä hotellilta väärään suuntaan halutessaan mennä vajaan puolen kilometrin päässä olevalle Keskustorille. Yltiöhauskaksi juttu tulee, kun karttaa luetaan päin mäntyä eikä uskota paikallisen neuvoja. Kun eksyksissä ei ole yksin, vaan kolmen ystävän kanssa kauniissa kevätillassa, kippurassa nauramisesta ei meinaa tulla loppua. Kun torille pääsemme lopulta, se on kiinni. Mitä ostoksista, kun elämä piteni. Toreillekin ehdimme myöhemmin.

 

Faktatietoa niille, jotka sitä halajavat:

Riika on Latvian pääkaupunki. Latvia sijaitsee Viron eteläpuolella ja Liettuan pohjoispuolella. Asukkaita on noin 700 000, joista runsas 40 % kansallisuudeltaan latvialaisia, noin 40 % venäläisiä, loput pienempiä kansallisuuksia. Virallinen kieli on Latvia, valuutta euro. Latvia on historiansa aikana ollut usean maan alaisuudessa, mutta itsenäinen vuodesta 1991. Vuonna 2004 Latvia liittyi sekä Natoon, että Euroopan unioniin.

Riikaan voi matkustaa matkatoimistojen kautta lentäen tai laiva-bussi-yhdistelmällä. Omatoimimatkailu onnistuu myös.

 

 

Kommentit (2)

Lilian
Liittynyt24.8.2015
1/2 | 

Tykkään Riikasta. Olen matkustanut sinne joskus laivalla, mutta yleensä bussilla Tampereelta.

Turhan pitkä matka istua bussissa.

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Meitä on siis tässä ainakin kaksi tykkääjää, emmekä varmaan ole ainoat. Viehättävä kaupunki! Minulle tämä käynti oli ensimmäinen, toivottavasti ei viimeinen.

Anja Pohjanvirta-Hietanen

 

Lähisuvustani muutama muukin kuin Belgiaan mennyt tyttäreni on muuttanut asumaan maamme rajojen ulkopuolelle. Pikkusiskoni esimerkiksi lähti aikoinaan opiskelemaan Saksaan, perusti siellä perheen ja jäi Hampurin lähelle.

Isosiskoni kanssa meillä on ollut viime vuosina tapana kerran vuodessa käydä silittämisreissulla pikkusiskon luona. Eihän se nyt tietysti pelkkää pyykkien silitystä ole ollut, mutta se on antanut matkalle kunnon syyn.  Ei sitä vain lomailemaan mennä! Ja kyllä me olemme silittäneetkin! Pikkusisko on tainnut oikein varastoida silitettävää meitä odottaessaan ja mene tiedä, vaikka olisi puhtaitakin pessyt. Kerrankin vaadimme häntä hakemaan naapurista lainaksi silityslaudan, että pystyisimme samanaikaisesti tekemään sileää, kaksi rautaa kun kyllä oli. Pikkusisko väitti, että ei kehtaa, mutta minkäs hän voi isompien siskojen määräykselle. Naapuri toki lainasi laudan ja vinkkasi samalla, että lisää silitettävää löytyy sitten heiltä. Hetken leikittelimme ajatuksella, että rupeaisimme tekemään bisnestä. Firman nimi olisi voinut olla vaikka Silityssiskot, miten sitten saksaksi olisikaan kääntynyt.

Isosiskomme kuoli viime vuonna yllättäen aivosyöpään muutaman kuukauden sairastettuaan. 

Viime viikolla tein yksin tämän  perinteisen matkan. Monta kertaa pikkusiskon kanssa muistelimme ja arvailimme, miten homma menisi, jos isosisko olisi mukana. Silloin tällöin totesimmekin, että kyllä Isosisko nyt pilven reunalla nauraa touhujamme katsellessaan. Selvää on, että sileää vaatetta olisi tullut enemmän. Aamuvirkkuna hän oli yleensä jo raudan kammessa, kun minä vasta heräsin. Siinä hän sitten hoputteli minua aamupalalle, että ehdin myös hommiin, ennen kuin lähdetään jonnekin. Meillä oli selkeä työnjako: minä silitin kauluspaidat, hän teepaidat ja muuten sitten, mitä kumpikin ehti.  Sauvalenkillekin isosisko olisi varmasti patistanut meidät sinä hyytävän kylmän tuulen iltanakin, jolloin liikunnan nyt laistoimme. Askelmittari vain taskuun ja menoksi!

Silitysreissuperinteeseen kuuluu myös päivän sauvailu Itämeren rannalla Schönbergissä. Rantaa kävellen pääsee edelleen  Kaliforniaan ja Brasiliaan, eikä edes maata tahi maanosaa tarvitse vaihtaa. Kaikissa näissä paikoissa on paljon loma-asutusta. Askelmittariin kertyi yksitoista kilometriä ja varpaisiin kehittyivät rakot.

Yksi saksalaisten lempiajanviete vapaa-aikana onkin kävely meren rannoilla. Nyt kulkijoita oli vähän, kun sää oli pilvinen, osaksi tuulinenkin eikä ollut edes loma-aika. Leijasurffaajia kylläkin oli parisen kymmentä. Kesällä heitä on kuulemma ihan pilvin pimein.  Ihmeen korkealle leijat välillä nostivat perässä roikkujan. Laji vaatii varmaan aika paljon käsivoimia.

Schönbergin laivalaiturin kaiteeseen sitten viime näkemän olivat ilmestyneet rakkauslukot. Tuli ihan kotoinen olo. Tampereellahan rakkauslukkoja on ollut jo pitempään ainakin Tammerkosken Patosillan kaiteessa. Wikipediasta katsoin, että tapa on lähtöisin Unkarista ja levinnyt sitten moniin maihin. Mietin, mitä lukoille mahtaa tapahtua, jos rakkaus ja suhde loppuvat? Hakevatko asianomaiset ne pois? Poistaminen vaatii vähän vaivaa, jos avaimet on heitetty veteen, kuten asiaan kuuluu. Kenties lukot jäävät kaiteeseen muistuttamaan ikuisen rakkauden unelmasta?

Saksan reissun päätteeksi sain pikkusiskolta syntymäpäivälahjaksi suolahoidon. Ei muuta kuin suolavuoteelle makaamaan kauniiseen huoneeseen lämpimän peiton alle. Valot sammuivat ja tähdet alkoivat tuikkia. Seinät hohkasivat kaunista valoa ja rauhoittava musiikki soi hiljaa. Kolme varttia meni nautinnossa hujauksessa.

Mikäpä siinä sitten oli seuraavana päivänä lähteä kotimatkalle, kun suola oli hoitanut hengitystiet, ihon ja mielenkin stressittömäksi. Stressin ennaltaehkäisyä tarvittiinkin Hampurin lentokentällä, joka oli kuin nuijalla lyöty ihmisistä ja saksalaiset virkailijat vähintäänkin takakireitä.  Koneessa istuen saimme odotella lähtöäkin kolme varttia. Tätä tilannetta yleensä kammoksun. Varmaan oli edellisen illan suolahoidon ansiota, että luin odottaessa rauhallisin mielin kirjaa, ei ollut liian kuuma eikä huono ilma, henki kulki.

Suolan ansiota tai sitten ei. Kuitenkin hyvä näin.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat