Posetiivari Sir Väinämö ilahdutti meitä iloisilla sävelillään Tampereen Peräkonttikirppiksellä tänään. Koppaan tiputetut lanttimme hän lahjoittaa Muistiliitolle muistisairaiden ja heidän läheistensä tukemiseksi. Hieno homma, Sir! Rahoilleni vastalahjaksi sain Onnenlehden iloisen hymyn ja peukutuksen kera. Minun Onnenlehdessäni sanotaan muun muassa "Älä kanna turhaa huolta, sillä luvassa on valtavan mukavia yllätyksiä."......."Lopeta murehtiminen ja sano: Näillä mennään tai Kyllä se siitä sitten. Peukkuja! Menestystä! "  Tämähän on syytä laittaa jääkaapin oveen muistutukseksi. Kiitos Sir tästäkin!

Peräkonttikirppis järjestettiin 19. kerran keskustorilla. Puuhatahoina on Aamulehden Moro-liite ja ev.lut. seurakunnat. Paikkoja on 400:lle autolle ja 50:lle jalan tai pyörällä tulevalle. Joskus takavuosina paikat jaettiin aamulla jonojärjestyksessä. Pitkät autoletkat luikertelivat silloin hyvissä ajoin ennen alkua lähikaduilla. Nykyään homma hoituu ilmoittautuneiden kesken arpomalla. Maksu, 22 euroa autolta ja 7 euroa jalka/pyöräihmisiltä maksetaan etukäteen. Järkevää.

Aamulla lehteä lukiessani totesin miehelle, että Peräkonttikirppis on tänään. Siihen totesi mies, että meidän pitäisi mennä sinne romujamme myymään, ei ostamaan. Hyvä idea! Ehkä ensi keväänä, jos eletään ja tervennä pysytään. Olisipa ihan uusi kokemus.

Kun lähdin pyöräilemään, ajattelin vain hakea torin laidalta Pyynikin Munkkikahvilan munkkeja päiväkahville. Niitä, jotka ”pitävät pyllyn pyöreänä ja suupielet sokerissa”. Siellä ajattelin, että voisihan sitä käydä vähän katsemassa torilla, ei tietenkään ostamassa. Mitään tähdellistä tarvetta kun ei ole mielessä. Väkeä oli niin perusteellisen paljon! Jollakin käytävällä olisin varmasti saanut paniikkikohtauksen tungoksessa olosta, jos olisin siihen yhtään kallellansa. Joku kokenut konkarimyyjä kertoi, että nyt ei ole väkeä niin paljon kuin joskus. Silloin kuulemma ei nähnyt ihmisten takaa parin metrin päässä olevia toisia autoja lainkaan. Viime keväänä hän oli auringossa polttanut nenänsä. Sitä vaaraa ei nyt ollut. Onneksi ei kuitenkaan satanut.

Aikainen lintu madon nappaa, sanotaan. Niin täälläkin aikainen kävijä. Aamulehti jakoi 2000:lle ensimmäiselle, kanta-asiakaskortin omaavalle Moro-kassit. Tamperelaisissa oppilaitoksissa opiskelevat, 100 ensimmäistä, saivat ruokakassin ja lipukkeen, jolla ensi viikolla saa noutaa lisää RuokaNyssestä. Saku Kuosmanenkin oli kajauttanut Findandian ensimmäisen kerran jo kello 11. Samaan aikaan oli Lomalinjan matkojen päivän ensimmäinen huutokauppa. Ai jai. Silloin minä vielä tavasin lehteä kotona.

Tapulikahviossa voi juoda kahvit ja syödä Moro-pullan tai sitten nauttia jotakin muuta. Moro-pullat eli sokerihuurrutetut voisilmäpullat olivat taatusti tuoreita. Leipomo-kondiittoriopiskelijat olivat tehneet niitä 1500 aamuyön tunteina, lahjoittaen näin paitsi työnsä, myös osan yöunistaan. Minäkin kerettiläinen noudin munkkirinkelit . Mokomakin minä! Suolaisen nälkään oli torilla grillattua makkaraa ostettavissa.

Seurakuntien RuokaNysse auttaa taloudellisessa ahdingossa olevia. Viime keväänä peräkonttikirppiksen tuotto oli 14.000 euroa. Ei mikään pieni summa! Sitä käytettiin muun muassa vanhusten, vähävaraisten ja lapsiperheiden jouluruokakasseihin. Niistä pääsi osalliseksi 950 taloutta. Kaikki kirppispaikkojen vuokrat, Tapulikahvion  ja grillin tuotot menevät RuokaNysselle.

Yhteiseen hyvään tulivat mukaan myös muutamat torin lähikahvilat ja ravintolat. He ilmoittivat, että vessat ovat vapaassa käytössä kirppisläisille. Jokainen, joka on joskus ollut kupla otsassa tietämättä, missä lähin helpotus olisi löydettävissä, ymmärtää tämän hyväntahdon eleen merkityksen.

Poistuin pyörälleni juuri, kun Lomalinjan matkojen toinen huutokauppa alkoi. En uskaltanut ottaa riskiä, että suuni rupeaa omatoimisesti latelemaan numeroita. Ja palasin torilta tyhjin käsin? No, ei se ihan noin mennyt.

Uunivuokaa rupesin oikein katselemaan, kun yhden olen rikkonut. Toisaalta, ehkä kahta, melkein samankokoista en olisi tarvinnut. Hyvä puoli tässä on, että en sentään ostanut kolmen vuoan settiä. Sellainenkin olisi ollut kympillä tarjolla. Kirja menee vauvan kaksvuotiaalle Isolle veljelle. Hintakin oli huimaavat yksi euro. Pöytäliinakankaisiin hurahdan aina, jos malli miellyttää. Pitäisi varmaan olla enemmän pöytiä, että ehtisi niitä kaikkia käyttää. Ei siis ole kyse liioista liinoista, vaan liian vähäisistä pöydistä!

Mitäpä totesi mies, kun katsoi ostoksiani? Tietenkin: ”Voi voi!”

 

 

 

Kommentit (2)

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
2/2 | 

Mervi, eivät tosiaan pöytäliinat taida olla miesten kiinnostuksen kärjessä. Tosin luulen, että meidän miehen kohdalla on siitäkin kyse, että niitä on vaatekaapissa kohta jo enemmän kuin hylly kantaa. Tämmöistä se on!

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat