Kirjoitukset avainsanalla Seniorikuoro Suvanto

Heti aluksi vähintäänkin liiottelin ellen suorastaan puhunut muunneltua totuutta. Ei tämä vappu ole sentään mitään musiikkia kaiken aikaa ollut. Pari tärkeää tapahtumaa kuitenkin.

”Kepeästi kohti vappua” liitelimme Seniorikuoro Suvannon kanssa jo aatonaattona.

Kahvikonsertissamme oli tupa täynnä niin ihmisiä kuin laulua. Myös yhdessä yleisön kanssa lauloimme, lopuksi siltana vappuun Rullaati rullaan. Päivästä tuli pitkähkö, mutta mukava. Konsertin jälkeen kun pidimme vielä karonkan.

Eilen aattona olimme miehen kanssa, joka meillä majailee, Tampere-talon Vappukonsertissa. Liput olimme ostaneet jo kuukausia aikaisemmin. Homma on mennyt kapelllimestari Santtu-Matias Rouvalin aikana sellaiseksi, että hänen johtamansa konsertit myydään loppuun alta aikayksikön. Aikainen lintu nappaa madon. Konsertin sisältöä emme olleet edes tarkistaneet.

Odotukset konsertin suhteen olivat iloiset aikaisempien kokemusten pohjalta. Nyt ei oikein napannut, vaikka Club For Five lauluyhtyekin oli mukana. Lapsenmielisyyttä aikuisyleisöltäkin toivottiin. Kappaleet liittyivät paljon erilaisiin Supersankareihin  ( joita kaikkia en edes tunnistanut, korkeintaan nimeltä), joiksi laulajatkin välillä pukeutuivat. Yleisössä oli toki osaksi lapsiperheitä, mutta valtaosa meitä ”lapsettomia”.

Ei kai sinänsä mikään huono konsepti. Ei vaan nyt osunut eikä uponnut omalla kohdalla. Mies, joka meillä yleensä vastaan yltiökriittisistä kommenteista, uhkasi kirjoittaa Tampere-talolle valituskirjeen. Missä mahtoi olla vika? Oliko se niissä kuuluisissa johdoissa? Vai oliko se meissä, jotka emme ehkä lainkaan kuuluneet kohderyhmään?

Yllättävää oli, että tämä tieteissupermiehiin keskittyvä konsertti päättyi yhteislauluun Kulkurin valssi. Luitte oikein. Kulkurin valssi samannimisestä elokuvasta 1940-luvulta, sankarina Tauno Palo ja Ansa Ikonen. Kuka alta 50-vuotias edes tietää, saati osaa kyseistä laulua? Lauluyhtyeen jäsenetkin lukivat sanoja kännykästä. Enpä kyllä kuullut kenenkään lähellä istujista laulavan. Saattoi tietysti johtua siitäkin, että itse lauloin kovaa ja yritin korkealtakin. Väitänpä, että meidän konserttimme päättävä yhteislaulu Rullati rullaa oli a) paremmin ajankohtaan sopiva b) paremmin tilanteeseen sopiva c) enemmän osattu (siihen oli jokaisella sanatkin paperilla) .

Muuten on vappu tähän asti mennyt perinteisissä merkeissä, jos taas liioittelisin. Perinteisestä vapusta kun meidän kohdalla ei oikein voi puhua. Perinnettä on toki ollut itse tehty sima, nakit ja perunamuusi. Kuoharilasitkin kohoteltiin miehen kanssa intiimisti (??) kahdestaan. Lauloinpa vähän vappulaulujakin.

Vappumunkit tein tänä vuonna Aamulehdestä ottamani reseptin mukaan. Entinen resepti on ollut hyvä ja on tallessakin. Vaihtelu kuitenkin virkistää, kuten sanoi sekin kissa, joka eukolla pöytää pyyhki. Ihmettelin kyllä, mitä tästä mahtaa tulla. Oliko rasva unohtunut perinteisestä pullataikinasta kokonaan pois vai pitikö se jättää oikeasti pois? Oliko hiivaa määrätty liikaa, 100g puoleen litraan nestettä? Auktoriteettiuskoisena kuitenkin tein tismalleen ohjeen mukaan. Mitä tapahtui? Munkeista tuli superhyviä. Tämän todisti, joskin vasta kysyttäessä myös mies, jolle munkkeja meni heti kaksi tuoreeltaan.

Katselin viiden vuoden päiväkirjastani miten vappuaatot ovat yleensä sujuneet. Rauhallisesti. Usein on oltu mökillä kevätsiivouksia tekemässä. Tänä vuonna ei. Harvemmin on käyty kaupungin humussa. Teekkarikasteet ja muut vappuhömpät on jo niin nähty. Taitaa tämä tällainen kertoa ikääntymisestäkin. Ehkä ei kuitenkaan pelkästään siitä. Mikään bilehirmu kun en edes vappuna ole koskaan ollut, miehestä puhumattakaan. Nyt olisi kyllä varmaan viimeiset hetket ruveta tosissaan juhlina bilettämään, jos tässä elämässä aikoo ehtiä. Senioribilehile? Ehkä ei kuitenkaan.

Nyt vappupäivän aamuna aurinko killittää koko voimallaan taivaalta. Keskustan laulut ja kulkueet saavat nyt mennä omia aikojaan. Ravintolan vappuaterioista puhumattakaan. Puutarhahommat kutsuvat.  Mies, joka toimii myös grillivastaajana, saa tehdä kevään ensimmäisen grilliaterian puuhailun jälkeen.

Meikäläiselle sopivaa, riehakasta vappuelämää!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat