Mika Waltarin 80- vuotta vanha näytelmä Gabriel, tule takaisin kertoo yhäti ajankohtaisesta auervaaralaisuudesta. Muistutuksena realiteeteista Tampereen Komediateatterissa esityksen alussa ja väliajan jälkeen näyttämölle on heijastettu tietoja tapahtumista, joissa naisilta on hurmuri huijannut eri suuruisia, yleensä suuria summia.

Kristo Salminen Gabriel Lindströminä tekee huikean herkullisen roolityön ensin pikkusiskoa Kristiina Angeria (Karoliina Kudjoi) vokottelevana rakastuneena sulhaskandidaattina. Kun vastoin ennakkotietoja, Kristiinalla ei olekaan oikeutta käyttää perintöään, ”rakkaus” lopahtaa. Mutta ei huolta. Onhan isosisko Ulriika Anger (Sanna Majanlahti), jonka takana isot rahat ovat. Hylätty pikkusisko on valmis aika hurjaan keinoon miehen takaisin saamiseksi. Se ei onneksi toteudu.

Voi että, miten nautittavan liukkaasti Gabriel luikertelee ensin pikkusiskon ja sitten ison, järkevän isosiskon iholle ja sydämeen! Tästäpä monella oikealla auervaaralla voisi olla opittavaa. Vaikka mistäpä minä tiedän tosielämän huijareiden taituruudesta. Kosketus heihin on itselläni jäänyt kovin ulkokohtaiseksi, mitä nyt facekaveriksi yrittää yksi ja toinen ”upseeri”.

Karoliina Kudjui ja Sanna Majanlahti eläytyvät suojattua ja miehetöntä elämää eläneiksi ikäneidoiksi taidokkaan uskottavasti. Pikkusiskon tahto on isonsiskon vallan alla. Sisaruussuhteen laatu tulee monessa, pienessäkin asiassa esiin. Jään miettimään, voisiko todellisessa elämässä tällaista valtasuhdetta vielä ikääntyneidenkin siskosten välillä olla? Ja vastaan itse: ainakin menneinä vuosikymmeninä jopa lapsuuden kotini naapurustossa oli. Isosisko siinäkin torppasi pikkusiskon seurusteluaikeet, kuten näytelmässä pikkusisko Kristiina kertoo nuorena käyneen.

Matleena Juntunen on siskontyttö Raili. Hulttio ja muutenkin huono, jos Ulriikalta kysytään. Raili on ainut, joka näkee, mistä Gabrielin ”rakkauksissa” on kyse. Hän ei antaudu miehen yrityksille. Gabriel ei edes ole Gabriel, saati, että suuria, omia rahoja ja todellisia tehtaan ostosuunnitelmia olisi olemassa. Raili se loppuviimein huijaa huijaria. Aplodit siitä hänelle! Saipa Gabriel maistaa osittain omaa lääkettään.

Komedia on hauska, kuten komedian kuuluu ollakin. Loistavat roolisuoritukset tekevät siitä tosi nautittavan. Roolihenkilöiden, etenkin Gabrielin, mikroilmeet ja äänen sävyt ovat jo paljon kertovia. Panu Raipia on tehnyt miehen työn sovittajana ja ohjaajana.

Kaiken huvittavan taustalla on kuitenkin tärkeitä asioita, kuten tosielämän tapahtumat kertovat. Mitäpä ihminen ei olisi valmis maksamaan romanttisen rakkauden illuusiosta ja toisen ihon kosketuksesta! Rakkauden ja kosketuksen kaipuu saa ihmisen uskomaan uskomattomia asioita. Internetin ansiosta petturin pauloihin on entistä vaivattomampaa joutua. Eipä ihminen silti ole toisia huonompi, jos uskoo toisen henkilön rakkauden tunnustuksiin ja siinä huumassa avaa rahanyörejään. Yksinäinen, kovia kokenut ihminen on sille erityisen altis. Tämänhän hämäräheikit tietävät.

Petollisen rakastajan ja rahojen häivyttyä näytelmän Ulriikka, ensi järkytyksen haihduttua, aikoo pitää Gabrielin antamaa (ja hänen itsensä maksamaa) sormusta lopun ikäänsä:

”Tiesinhän minä, että se oli valhetta, mutta halusin uskoa siihen.

Gabriel, tule takaisin!”

Näinpä.

Ohjaus, sovitus ja lavastus Panu Raipia

Pukusuunnittelu Elina Vättö

Valo- ja videosuunnittelu Jussi Kamunen

Äänisuunnittelu  Janne Pärnänen

Maskeeraus- ja kampaussuunnittelu Katri Haukijärvi

Näytelmän kuvat Harri Hinkka/Komediateatteri