En ole koskaan käynyt legendaarisessa Vinhan kirjakaupassa Ruovedellä. Olin menossa heinäkuun alussa yhden porukan kanssa Tarjanteella sinne, mutta kuinkas kävikään. Vatuloin ja vatuloin ja paikat oli loppuun myyty!

Korjaava kokemus tuli viime lauantaina. Olin Vinhan Kirjajuhlilla, jotka olivat perjantai ja lauantai 25. – 26.7.25. Siinä ja siinä, ettenkö olisi jäänyt vielä lauantainakin likoamaan mökillä järveen. Kiitos jälkipolven ja jälkipolvenpolven, että jouduimme lähtemään perjantai-iltana mökiltä.

Kyllä talo Ruoveden keskustassa ihan kadun vieressä vallan hyvin kirjakaupasta käy. Sisänäkymäkin kertoo, mistä on kyse.

Kirjajuhlat ovat talon takana puutarhassa. Katoksen alla ja katsomon reunamilla on varjoisaa. Sinne siis väki pakkaantuu.

1.   HELENA PETÄISTÖ JA RANSKALAISET

Lauantain bileet ovat alkaneet jo kello 12. Saavun alkuiltapäivästä kesken Helena Petäistön haastattelun. Petäistöä olen kuunnellut aikaisemmin Tampereen kirjafestareilla. Häneltähän on julkaistu useita kirjoja, muun muassa matkakirjoja ja kirja Ranskan presidentti Emmanuel Macronista. Yllätyksekseni hän on myös kehitellyt erilaisia teelaatuja, joita oli Ruovedelläkin myynnissä.

Pitkään Ranskassa asuneena hänellä on hyvä tuntuma maahan ja ranskalaisiin. Hänen mukaansa Geneven yliopistossa on tehty tutkimus ranskalaisista. Sen mukaan ranskalaisille on tärkeintä syöminen ja seksi. Näistä kahdesta syöminen on ykkössijalla, koska sitä voi tehdä elämänsä loppuun asti. Jaa, jaa. Näinköhän? Mutta mikä minä olen epäilemään. Ranskaan olen tutustunut vain kahdella Pariisin reissulla.

2.   PETRI TAMMINEN JA NUORUUDEN RAKKAUS

Tammista haastatellaan luonnollisesti hänen uudesta kirjastaan Sinua sinua. Jännä juttu. Eihän tästä ole kai kuin muutama kuukausi, kun kuuntelin Tammisen haastattelua samasta kirjasta Tampereen Komediateatterin kirjailijaillassa. Ihan uusia juttuja silti tulee esiin.

Tammista tuntuu heti vähän ärsyttävän haastattelijan ensimmäinen kysymys: Onko kirja totta? Hän sanoo, että aina kirjailijat ovat kirjoittaneet omasta elämästään. Ajatellaanpa vaikka Antti Hyryä ja kirjaa Uuni. Siihen aikaan ei kuitenkaan puhuttu autofiktiosta. Sitten hän kuitenkin toteaa: ”Kirjani on liiankin totta. Jos löydät epäuskottavan kohtauksen, se etenkin on totta!”

Kirjailija kertoo olleensa vuonna 1989 tyhmä nuori mies, joka ei rakkaudesta tiennyt mitään. Hän opiskeli tiedotusoppia Tampereen yliopistossa ja vietti elämänsä huoneessaan lukien. Näistä nuoruuden tapahtumista, joista kirja kertoo, on kulunut 35 vuotta. ” Enää ei ole paljastumisen pelkoa, vaan paljastumisen toivo. Elämä on kuin kuminauha. Tässä iässä kuminauha vetää taaksepäin, menneeseen.”

Lopuksi Tammiselle tulee yleisökysymys. "Suhtautuiko kirjan Liisa todella niin hyvin näihin nuoruuden tapahtumiin ja niistä kirjoittamiseen, kuin mitä kirjassa kerrotaan?” Liisahan tarkoittaa vaimoani” (jonka ainakin jokainen kirjan lukenut ja kysymyksen esittäjäkin tietää), aloittaa kirjailija. ” Minusta ei ole niin kovasti kehumaan vaimoani, kuten Esa Saarinen, joka on kehittänyt siitä yhdenlaisen taiteen lajin! Vaimoni sanoi: Sinun pitää kirjoittaa siitä, mistä sinun pitää kirjoittaa!”.

Hyvät hyssyrät! Tätä vaimon suhtautumista mietiskeli eräs ystävänikin. Sanonpa vain, että aika outo on sellainen vaimo, joka on mustasukkainen vielä 35 vuoden jälkeen jostain nuoruuden rakkaudesta, joka on taakse jäänyttä elämää. Ja, kuten Tamminen nyt sanoo, se oli yksipuolinen rakkaus. Ihan oma järkeni ei sellaista mustankipeyttä tajua. Eikä edes loputonta kiinnostusta vaimon reaktioon.

”Kaikki se rakkaus on sisäkannessa”, sanoo Tamminen ja poistaa kirjastaan paperikannet. Sieltä löytyy valokuvat äidistä ja vaimosta.

Kun olen Petri Tammisen ja hänen kirjojensa suuri fani, otatin meistä ihan lähes virallisen fanikuvan. Olin Tammisen kirjoittajakurssilla kesällä 2018. Kurssi oli parempi kuin hyvä. Luulenpa, että tästäkin jutusta Tamminen vetäisi kaikki huutomerkit yli. Voit lukea postauksen siitä klikkaamalla tästä.

3.   PAULA NIVUKOSKI JA ETELÄPOHJALAISMAAILMA

Pimeät päivät, valkeat yöt on Isokyröläisen Paula Nivukosken neljäs kirja. Olen lukenut ne kolme edellistä ja pitänyt kovasti. Ehkä pientä plussaa eteläpohojalaanen antaa toiselle eteläpohojalaaselle.  Lukupiirimme Käpysten syksyn ensimmäisessä tapaamisessa on Nivukosken kirjojen käsittely. Kukaan muu kuin minä ei ollut niitä tähän mennessä lukenut. Minun ehdotuksestani nyt lukevat.

Kirja on kertomus Kertusta ja hänen perheestään sodan jälkeisessä Suomessa. Siinä on onnellisuutta, mutta myös suurta surua. ” Oli pakko kirjoittaa lapsen kuolemasta, vaikka se oli vaikeaa.” Taustalla on Nivukosken lapsuusperheen kokemus. Perheessä kuoli vanhempi sisko, silloin, kun Nivukoski itse oli vauva.

Olen kovasti tykästynyt näihin Nivukosken kirjoihin. Siksipä oli taas otettava fanikuva. Häntä itseään en pätkänkään vertaa tunne. Ensimmäisen kerran kuuntelen hänen haastatteluaan. Halusin kuvan siksikin, että voin näyttää kirjailijan kuvaa Käpysille.

4.   MARKUS NUMMI JA 1930-LUVUN TEUVA

Markus Nummen kirjan nimi on Käräjät.

Enpä olisi osannut ihmetellä sitä, mitä haastattelija ensi töikseen ihmetteli: Miksi kannessa on appelsiineja? Nummi oli halunnut kanteen jonkun lempeän kuvan ikävään aiheeseen. Haastattelija oli laskenut, että tekstissä on ainakin 30 kertaa appelsiini-sana. Johan on!

Eteläpohjanmaalla tässäkin kirjassa liikutaan. Teuva on esikuvapaikkakunta kuvitellussa todellisuudessa.  Nuori etsivä tulee tutkimaan sikiönlähdetysepäilyjä. Sen lisäksi nuori tyttö joutuu väkivallan kohteeksi. Todellinen tapaus on ollut pari vuotta aikaisemmin. Nummi on haastatellut paikkakuntalaisia, jotka olivat silloin lapsia. Kokemukset olivat erilaisia. Kirjassa keskushenkilönä on Vilja-täti, jolla on kylähullun rooli. Tädillä on jossakin määrin oikea esikuvansa, Hilja-täti.

Tarinassa on mukana saksalainen nuori. Todellisessa elämässä siihen aikaan kirjailijan äidin perheessä oli ollut nuori, saksalainen poika ajatuksena, että perheen lapset oppisivat saksaa.

”Pahuus koskee kaikkia ihmisiä, jos ei valitse sitä hyvää, mitä voisi.”

Yleisökommentissa kirjailija ja ohjaaja Sirkku Peltola haluaa muistuttaa, että kirjassa on suuri rakkaustarina, alkumetreiltä loppuun.

5.   LOPPUHUIPENTUMAT

Kaiken keskustelun jälkeen saamme nauttia Kaj Chydeniuksen lauluista. Niitä tulkitsevat soittaen ja laulaen Minja Koski, Mikael Saari ja Matti Hussi. Ai että, miten kauniisti tulkitsevatkaan!

Illan lopuksi esiintyisi kello 21 vielä Nössö Nova. Lähden kuitenkin jo vähän ennemmin Lydiani kyydissä Tamperetta kohti. Voi olla, että minulle jää iänikuiseksi arvoitukseksi tuo Nössö Nova.

Lähtiessäni havaitsen, että olen elänyt koko päivän hengen ravinnolla, mitä nyt yhden muurinpohjanletun söin. Kun on hyvää ravintoa sielulle, se näyttää riittävän.

Ihan pakko on matkalla vielä poiketa Runebergin lähteellä pikipäin. Tarkemman, aikaisemman kokemukseni lähteestä voit lukea postauksestani klikkaamalla tästä.