
Helteisenä päivänä Runebergin lähteen rauhoitettu luonnonsuojelualue Ruovedellä on oikea toiveiden täyttymys! Ihana viileys, vehreä maasto ja kesän tuoksut! Mieli rauhoittuu väkisinkin. Istuskelua varten on lähteen reunamilla kaksi penkkiä.
Runsaat mesiangervot kukkivat kuin viimeistä päivää ja levittävät kaikkialle huumaavaa tuoksuaan!
Runebergin lähde on minulle nostalginen paikka. Lapsena kesäisin perheen autoilureissuilla pysähdyimme usein tässä paikassa.
Kun edellisen kerran, muutamia vuosia sitten, vuosikymmenien tauon jälkeen, kävin täällä, oli lähteen reunalla iso kyltti, että vesi ei ole juomakelpoista.
Nyt polulla tulee vastaani mieshenkilö kahta, täysinäistä, vesikanesteria kantaen. Ahaa, Runebergin lähteen vesi on taas juomakelpoista. Siinä ja siinä, että en kysy siihen varmistusta vesikanisterimieheltä.
Nyt veden juomakelvottomuudesta kertovaa kylttiä ei ole. Vihreä aine, ehkä levää, veden pinnalla ei kuitenkaaan houkuttele juomaan.
Ruoveden kunta on teettänyt kaksi vuotta sitten, 19.6.2019, lähteen kunnostussuunitelman. Toimenpiteiden toteutusaika suunnitelmassa on vuosi 2021 eli tämä vuosi. Kunnostussuunnitelmaan voi tutustua klikkaamalla tästä. Onko jo kenties jotain tehty? Ei siltä näytä.
Soitan myöhemmin Ruoveden kuntaan. Kiinteistöpäällikkö kertoo, että lähteen vesi ei ole juotavaa. Hän lupaa huolehtia, että sinne viedään asiasta kyltti. Kunnostussuunnitelmasta hän ei lainkaan tiedä, kyselee, mistä siitä löytäisi tietoa. Kertoo tosin olleensa tässä hommassa vasta pari kuukautta.
Voihyvääpäivää Ruoveden kunta!
Runebergin innoittamana vetäisen paikan päällä isoon ääneen:
”Sua lähde kaunis katselen likellä vettäsi
kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi”
Päivä on kirkas, pilviä ei näy. Puut kuvastuvat kuitenkin lähteestä.
Runeberg käyskeli lähteen reunalla ollessaan kotiopettajana Ruoveden Ritoniemen kartanossa kapteeni Enehjelmin perheessä. Siellä oleskellessaan hän kirjoitti runon Vid en källa, jonka me tunnemme Elias Lönnrothin suomentamana Lähteelle-lauluna. Yksinkertaisen kaunis sävellys on FA Ehrströmin käsialaa. Lähteen kerrotaan symboloineen Runebergille sielua.
Väliäkö hällä, vaikka tiettävästi Runeberg ei istuskellutkaan tämän lähteen reunalla, vaan ylempänä Kristan torpan kaivona käytetyllä lähteellä. Runebergin nimeä kantava lähde paljastui järven alta vasta myöhemmin. Tarina, kuten lähdekin, runosta puhumattakaan, on joka tapauksessa kaunis. Miksi tuhota niitä takertumalla turhiin tosiseikkoihin.
Lähteestä virtaavan veden yli on pieni silta. Siitä johtavat puiset portaat ylöspäin.
Portaiden yläpäässä on taulu, jossa on hauska runo satakielestä. Vasta myöhemmin huomaan, että taulun alareunassa on pienellä präntillä teksti: Astelet Ruoveden Runopolulla. Runojen taustalla olevat teokset ovat Ruoveden Taideyhdistyksen jäsenten tekemiä.
Laivarantaan johtaa lähteeltä 600 metriä pitkä Runebergin polku, jota nyt kaiketi Runopoluksikin kutsutaan. Polun alkupäässä on valkoiseksi maalatuista puunrungoista muodostuva kuja. Mikä merkitys tai viesti tällä lienee, sitä en tiedä. Vai onko se vain, että ”Koreuren tähäre Kustaata Köystiksi”. Vaikka ei Etelä-Pohojanmaalla ollakaan.
Lähteen yläpuolelle, oikeaa laitaa, johtaa myös kävelypolku yhtyen ylhäällä toiseen polkuun.
Kun palaan hämyisästä lähdeympäristöstä valoisalle parkkipaikalle, voin vielä ihastella koivukujaa, jota pitkin palaan kiireiselle maantielle. Taakseni jätän levollisuuden ja tuoksujen tyyssijan.
Pois mennessäni lauleskelen vielä laulun viimeistä säkeistöä:
”Mä näitä nähden aattelen mun omaa sieluain
niin moni pilvi kultainen noin senkin jätti vain”
Mietiskelen, mitä Runeberg näillä sanoilla tarkoitti? Mistä on kyse? Millaiset kultaiset pilvet ovat mahtaneet minunkin sieluni jättää? Voi Johan, kun olisit täällä kanssani keskustelemassa aatoksistasi! Ja kultaisista pilvistä.