Rollaattorimarssilla tärkeän asian puolesta

Vaikka Tampereella Hämeessä elämme, niin kyllä toimeen tartutaan, kun on oikea asia. Hyvän ja arvokkaan vanhuuden puolesta meitä oli eilen Rollaattorimarssilla arviolta pari tuhatta.

Idean alullepanijana on ollut fysioterapeutti Outi Mäenpää, joka on tehnyt töitä vanhusten ja muistisairaiden kanssa. Marssille oli ilmoittautunut 45 järjestöä ja yhteisöä. Näin luin lehdestä jossakin vaiheessa, loppuvaiheessa järjestöjä saattoi olla enemmänkin, arvelen.

Marssi kulki Koskikadulta Hämeensillan kautta Laikun lavalle. Reitin pituus oli muutamia satoja metrejä. Näin mahdollistettiin kaikkien halukkaiden mukaantulo.

Kärjessä kulkiSambaorkesteri ja muutama nuorempi ja muutama vanhempi sambaaja. Itse yhytin porukan vasta marssin loppupäässä.

Monet olivat nähneet kovasti vaivaa kylttien tekemiseen. Näin he halusivat vielä painottaa tärkeitä asioita.

Väkeä oli paljon, kuka omin jaloin, kuka rollaattorin kanssa ja kuka pyörätuolissa. Joistakin hoivakodeista näytti olevan hoitajia asukkaiden kanssa. Todellakin kutsua oli noudatettu! Onneksi sää oli kohtuullinen, vaikka kalseahko.

Minäkin olin aikaistanut paluutani Helsingistä, että ehdin marssille. Olin varustautunut vappuhuiskuin ja tekokukin korvan takana. Suvantokuorostamme oli muutamia lupautunut mukaan. Emme tosin löytäneet tungoksessa toisiamme. Onneksi löysin muutaman senioripsykologin kävelyseurakseni. En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään mielenosoituskulkueisiin hinkuja. Viimeksi vuosia sitten olin vastustamassa rasismia. Siitä syystä lähtisin vaikka heti huomenna uudestaan. Syytä olisi.

Laikun lavalla oli sitten osallistujille ohjelmaa.

Juontajana oli Tiina Merikanto. Alku näytti ankealta. Merikannon puheesta ei mikrofonista huolimatta kuullut mitään. Minä ja moni muu karjuimme naama punaisena: Ei kuulu! Löytyihän lopulta kunnollinen mikrofoni.

Idean alulle laittanut Outi Mäenpää muistutteli muun muassa laulun sanoin Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä.

Tuleva pormestari Ilmari Nurminen oli mukana marssimassa. Laikussa hän lupasi puheessaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Vähän epäillen ystäväni kanssa tähän suhtauduimme. Tuskin hän yksin edes pormestarina voi päättää asioista. Sitä paitsi hän on ollut ja on vieläkin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Merkkipaikka sekin. Tiina Merikantokin totesi, että nyt seuraamme tarkasti Nurmisen tekemisiä.

Sointukuoron laulun jälkeen lähdin kotiinpäin. Illalla odotti vielä konserttiin meno.

Marssillekin osallistuneet Pappa ja Lotta esiintyivät tiettävästi myöhemmin Laikussa. Ennakkotietojen mukaan koomikko Anitta Ahonen eli Iso A esiintyi myös siellä.

Etukäteen luin lehdestä, että 200 henkilöä saa hernesoppaa. Jos sai, niin ihailenpa järjestäjiä, jos he pystyivät ruokailun jotenkin siedettävästi siellä järjestämään. Jos, niin hyvä.

Jaa, jaa. Nähtäväksi jää, muuttuuko jokin asia ja jos, niin mikä. Rahahan se on se iso ratkaisija, mihin sitä laitetaan ja mihin ei. Hyvän mielen tähän Rollaattorimarssiin osallistumisesta kuitenkin varmasti moni sai. Minä ainakin.

Suurin osa kuvista on armaan aviohenkilöni ottamia, muutama minun.