Syyskuisen Saksan matkani varsinainen syy on siskonlikka Lotan uuden saunan kelpoisuuden testaaminen.

Tynnyrisauna sijaitsee luonnon keskellä ja on söötti kuin mikä. Lotan ja Tinin laaja kasvimaa kasvaa satoisana saunan vieressä. Lotan harrastus, mehiläispesät ovat myös lähituntumassa.

Teemme saunaan tutustumisreissulla hyvän kävelylenkin. Matkan varrelle osuu muun muassa erilaisten viinirypäleiden maistelua. Viinirypälerivin päässä on ruusupuska. Kiitos Moselin laaksossa asuvan viininviljelijä Axel Emertin, tiedän, että ruusupuska on herkkä testeri sienitaudeille. Emertin tapasimme viisi vuotta sitten Suvantokuoron matkalla.

Erikoinen patsas patsastelee niityllä. Yritän ehdottaa Lotalle, olisiko kyseessä joku hedelmällisyyden patsas tai viinisadon patsas, kun se on viiniviljelysten lähellä. Ei ei, sanoo hän. No, erikoinen patsas se on kuitenkin.

Freiburgin kaupunginosa Waltershofen sijaitsee parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Mieleeni tulee pieni saksalainen kylä, vaikka enpä minä niistä mitään tiedäkään. Rauhallista on. Naapuriapu toimii hyvin. Ystävällinen Richard tuo välillä kanojensa munia ja papuja. Hänen rose-viininsä on hyvää, jopa tällaisen mielestä, joka rose-viinistä ei perusta. Saan punaviinipullon kotiin vietäväksi. Se on nyt vielä korkkaamatta. Täytyy ensin olla riittävän ansiokas porukka sitä maistelemaan.

Toiselta naapurilta, Vitalta, saan hänen toisen pyöränsä lainaksi, kun lähdemme porukalla uimaan. No joo. Jalkajarru eikä kypärää. Kaikkeen sitä ihminen joutuu. Tästä kauhistuneena ajan alussa niin hiljaa, että rauhallinen Lottakin meinaa hermostua. Järvelle kuitenkin päästään. Vesi on hyvin lämmintä tässä ilmeisesti maan vyörymän aikaansaamassa järvessä. Hanhiperhe ihmettelee meitä naku-uijia.

Lotan ja Tinin kodin vieressä on alakoulu. Nautiskelen katselemalla ikkunasta lasten ihan mielettömän innokasta juoksua ja leikkejä välitunnilla. Kukaan ei könötä seisomassa eikä ketään näytetä jätettävän yksin. Kyllä tulee hyvä mieli. Mietin, mahtaako Tampereellakin olla meno noin iloista koulun pihalla. Tähän mennessä en ole sellaista nähnyt, mutta vähänhän minä olen ehtinyt nähdä.

Käymme jossain naapurikylässä (älä kysy minkä nimisessä, en muista) ruokailemassa yhtenä iltana. Ravintola on kuulemma syksyisin vain muutamia viikkoja auki uuden viinin aikaan. Ihme kyllä, uutta viini ei ole tarjolla. Lämpimässä illassa ruokailu parvekkeella onnistuu kyllä vanhankin viinin kyydittämänä.

Ihana patsas ja vielä ihanampi teksti kyltissä! Käännä kasvosi aurinkoon ja varjot jäävät taaksesi. Tämän yritän muistaa!

Kotimatkalla Frankfurtin kenttä vaikuttaa juuri niin isolta kuin olen pelännytkin. Juna vie minut ykkösterminaaliin. Lotalta saan selkeät ohjeet, miten päästä kakkosterminaaliin ja oikealle tiskille. Syystä, jota tiedä en, olen kuitenkin kohta ihan hukassa.

Kun aikani kuljen laukkuineni kerrosten väliä eri hisseillä, löydän itseni Skyline -junasta tai mikä hän nyt lieneekään. Se mokoma huitelee reunamilla jossakin yläilmoissa. Lotan ohjeen mukaan minun piti siirtyä bussilla terminaalista toiseen. Mutta kerrankos sitä kulkuneuvo vaihtuu.

Tavalla tai toisella selviän oikealle tiskille. Tosin virkailija laittaa lappuuni sellaisen lähtöportin numeron, jota ei koko terminaalissa ole. Että osaa siellä näköjään joku muukin sekoilla kuin minä.

Ai, että onko sauna hyvälöylyinen? Saattaapi olla. Saattaapi olla olematta. Eipä tullut saunottua. On liian kova helle siihen hommaan. Vesipistekin on kuivunut sateiden puutteessa.

Että sellainen saunantarkastusreissu.

Mutta muuten oli enemmän kuin mukavaa. Siitä kiitokset kuuluvat Lotalle ja Tinille. Ja vähän myös Richardille, Vitalle ja Connylle.