Kirjoitukset avainsanalla Petri Tamminen

En ole koskaan käynyt legendaarisessa Vinhan kirjakaupassa Ruovedellä. Olin menossa heinäkuun alussa yhden porukan kanssa Tarjanteella sinne, mutta kuinkas kävikään. Vatuloin ja vatuloin ja paikat oli loppuun myyty!

Korjaava kokemus tuli viime lauantaina. Olin Vinhan Kirjajuhlilla, jotka olivat perjantai ja lauantai 25. – 26.7.25. Siinä ja siinä, ettenkö olisi jäänyt vielä lauantainakin likoamaan mökillä järveen. Kiitos jälkipolven ja jälkipolvenpolven, että jouduimme lähtemään perjantai-iltana mökiltä.

Kyllä talo Ruoveden keskustassa ihan kadun vieressä vallan hyvin kirjakaupasta käy. Sisänäkymäkin kertoo, mistä on kyse.

Kirjajuhlat ovat talon takana puutarhassa. Katoksen alla ja katsomon reunamilla on varjoisaa. Sinne siis väki pakkaantuu.

 

1.   HELENA PETÄISTÖ JA RANSKALAISET

Lauantain bileet ovat alkaneet jo kello 12. Saavun alkuiltapäivästä kesken Helena Petäistön haastattelun. Petäistöä olen kuunnellut aikaisemmin Tampereen kirjafestareilla. Häneltähän on julkaistu useita kirjoja, muun muassa matkakirjoja ja kirja Ranskan presidentti Emmanuel Macronista. Yllätyksekseni hän on myös kehitellyt erilaisia teelaatuja, joita oli Ruovedelläkin myynnissä.

Pitkään Ranskassa asuneena hänellä on hyvä tuntuma maahan ja ranskalaisiin. Hänen mukaansa Geneven yliopistossa on tehty tutkimus ranskalaisista. Sen mukaan ranskalaisille on tärkeintä syöminen ja seksi. Näistä kahdesta syöminen on ykkössijalla, koska sitä voi tehdä elämänsä loppuun asti. Jaa, jaa. Näinköhän? Mutta mikä minä olen epäilemään. Ranskaan olen tutustunut vain kahdella Pariisin reissulla.

 

2.   PETRI TAMMINEN JA NUORUUDEN RAKKAUS

Tammista haastatellaan luonnollisesti hänen uudesta kirjastaan Sinua sinua. Jännä juttu. Eihän tästä ole kai kuin muutama kuukausi, kun kuuntelin Tammisen haastattelua samasta kirjasta Tampereen Komediateatterin kirjailijaillassa. Ihan uusia juttuja silti tulee esiin.

Tammista tuntuu heti vähän ärsyttävän haastattelijan ensimmäinen kysymys: Onko kirja totta? Hän sanoo, että aina kirjailijat ovat kirjoittaneet omasta elämästään. Ajatellaanpa vaikka Antti Hyryä ja kirjaa Uuni. Siihen aikaan ei kuitenkaan puhuttu autofiktiosta. Sitten hän kuitenkin toteaa: ”Kirjani on liiankin totta. Jos löydät epäuskottavan kohtauksen, se etenkin on totta!”

Kirjailija kertoo olleensa vuonna 1989 tyhmä nuori mies, joka ei rakkaudesta tiennyt mitään. Hän opiskeli tiedotusoppia Tampereen yliopistossa ja vietti elämänsä huoneessaan lukien. Näistä nuoruuden tapahtumista, joista kirja kertoo, on kulunut 35 vuotta. ” Enää ei ole paljastumisen pelkoa, vaan paljastumisen toivo. Elämä on kuin kuminauha. Tässä iässä kuminauha vetää taaksepäin, menneeseen.”

Lopuksi Tammiselle tulee yleisökysymys. "Suhtautuiko kirjan Liisa todella niin hyvin näihin nuoruuden tapahtumiin ja niistä kirjoittamiseen, kuin mitä kirjassa kerrotaan?” Liisahan tarkoittaa vaimoani” (jonka ainakin jokainen kirjan lukenut ja kysymyksen esittäjäkin tietää), aloittaa kirjailija. ” Minusta ei ole niin kovasti kehumaan vaimoani, kuten Esa Saarinen, joka on kehittänyt siitä yhdenlaisen taiteen lajin! Vaimoni sanoi: Sinun pitää kirjoittaa siitä, mistä sinun pitää kirjoittaa!”.

Hyvät hyssyrät! Tätä vaimon suhtautumista mietiskeli eräs ystävänikin. Sanonpa vain, että aika outo on sellainen vaimo, joka on mustasukkainen vielä 35 vuoden jälkeen jostain nuoruuden rakkaudesta, joka on taakse jäänyttä elämää. Ja, kuten Tamminen nyt sanoo, se oli yksipuolinen rakkaus. Ihan oma järkeni ei sellaista mustankipeyttä tajua. Eikä edes loputonta kiinnostusta vaimon reaktioon.

”Kaikki se rakkaus on sisäkannessa”, sanoo Tamminen ja poistaa kirjastaan paperikannet. Sieltä löytyy valokuvat äidistä ja vaimosta.

Kun olen Petri Tammisen ja hänen kirjojensa suuri fani, otatin meistä ihan lähes virallisen fanikuvan. Olin Tammisen kirjoittajakurssilla kesällä 2018. Kurssi oli parempi kuin hyvä. Luulenpa, että tästäkin jutusta Tamminen vetäisi kaikki huutomerkit yli. Voit lukea postauksen siitä klikkaamalla tästä.

 

3.   PAULA NIVUKOSKI JA ETELÄPOHJALAISMAAILMA

Pimeät päivät, valkeat yöt on Isokyröläisen Paula Nivukosken neljäs kirja. Olen lukenut ne kolme edellistä ja pitänyt kovasti. Ehkä pientä plussaa eteläpohojalaanen antaa toiselle eteläpohojalaaselle.  Lukupiirimme Käpysten syksyn ensimmäisessä tapaamisessa on Nivukosken kirjojen käsittely. Kukaan muu kuin minä ei ollut niitä tähän mennessä lukenut. Minun ehdotuksestani nyt lukevat.

Kirja on kertomus Kertusta ja hänen perheestään sodan jälkeisessä Suomessa. Siinä on onnellisuutta, mutta myös suurta surua. ” Oli pakko kirjoittaa lapsen kuolemasta, vaikka se oli vaikeaa.” Taustalla on Nivukosken lapsuusperheen kokemus. Perheessä kuoli vanhempi sisko, silloin, kun Nivukoski itse oli vauva.

Olen kovasti tykästynyt näihin Nivukosken kirjoihin. Siksipä oli taas otettava fanikuva. Häntä itseään en pätkänkään vertaa tunne. Ensimmäisen kerran kuuntelen hänen haastatteluaan. Halusin kuvan siksikin, että voin näyttää kirjailijan kuvaa Käpysille.

 

4.   MARKUS NUMMI JA 1930-LUVUN TEUVA

Markus Nummen kirjan nimi on Käräjät.

Enpä olisi osannut ihmetellä sitä, mitä haastattelija ensi töikseen ihmetteli: Miksi kannessa on appelsiineja? Nummi oli halunnut kanteen jonkun lempeän kuvan ikävään aiheeseen. Haastattelija oli laskenut, että tekstissä on ainakin 30 kertaa appelsiini-sana. Johan on!

Eteläpohjanmaalla tässäkin kirjassa liikutaan. Teuva on esikuvapaikkakunta kuvitellussa todellisuudessa.  Nuori etsivä tulee tutkimaan sikiönlähdetysepäilyjä. Sen lisäksi nuori tyttö joutuu väkivallan kohteeksi. Todellinen tapaus on ollut pari vuotta aikaisemmin. Nummi on haastatellut paikkakuntalaisia, jotka olivat silloin lapsia. Kokemukset olivat erilaisia. Kirjassa keskushenkilönä on Vilja-täti, jolla on kylähullun rooli. Tädillä on jossakin määrin oikea esikuvansa, Hilja-täti.

Tarinassa on mukana saksalainen nuori. Todellisessa elämässä siihen aikaan kirjailijan äidin perheessä oli ollut nuori, saksalainen poika ajatuksena, että perheen lapset oppisivat saksaa.

”Pahuus koskee kaikkia ihmisiä, jos ei valitse sitä hyvää, mitä voisi.”

Yleisökommentissa kirjailija ja ohjaaja Sirkku Peltola haluaa muistuttaa, että kirjassa on suuri rakkaustarina, alkumetreiltä loppuun.

 

5.   LOPPUHUIPENTUMAT

Kaiken keskustelun jälkeen saamme nauttia Kaj Chydeniuksen lauluista. Niitä tulkitsevat soittaen ja laulaen Minja Koski, Mikael Saari ja Matti Hussi. Ai että, miten kauniisti tulkitsevatkaan!

Illan lopuksi esiintyisi kello 21 vielä Nössö Nova. Lähden kuitenkin jo vähän ennemmin Lydiani kyydissä Tamperetta kohti. Voi olla, että minulle jää iänikuiseksi arvoitukseksi tuo Nössö Nova.

Lähtiessäni havaitsen, että olen elänyt koko päivän hengen ravinnolla, mitä nyt yhden muurinpohjanletun söin. Kun on hyvää ravintoa sielulle, se näyttää riittävän.

Ihan pakko on matkalla vielä poiketa Runebergin lähteellä pikipäin. Tarkemman, aikaisemman kokemukseni lähteestä voit lukea postauksestani klikkaamalla tästä.

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Enpä tiennyt etukäteen, miten ihanan ja mielenkiintoisen parituntisen saisin nauttia kirjailijoiden haastattelujen parissa!

Saan sähköpostiini kutsun uutuuskirjojen tähtien kirjailtaan Tampereen Komediateatteriin. Ihan tähdiksi järjestäjät Otava, Suomen Kuvalehti, Suomalainen kirjakauppa paikalla olevia kirjailijoita kutsuvat. Haastattelija Juha Roihan ansiota on paljolti se, että tilaisuus on rento ja hauska.

 

1.   Anna-Leena Härkönen Taskupainos

Kirjailija Katja Kallio on kirjoittanut kirjan ystävästään näyttelijä ja kirjailija Anna-Leena Härkösestä. Voisi ajatella, että jos monikymmenvuotisen ystävyyden perusteella kirjoittaa ystävästä kirjan, siitä tulisi siloteltu ja kaunis. Tässä kirjassa ei niin ole käynyt.

Kirja perustuu Härkösen omiin muistoihin elämästään. Kirja onkin kirjoitettu minä-muodossa. ”Anna-Leenalla ei ole itsepetoksen kykyä”, sanoo Kallio. Härkönen kuulemma ajattelee epäsovinnaisesti. Hän sanoo ääneen nekin pahat ajatukset, joita muut eivät kehtaa sanoa. He päättivät heti hypätä syvään päähän eli Härkönen kävi läpi ensin elämänsä vaikeimmat kokemukset. Näistä kokemuksista Kallio järkyttyi, eikä Härkönen nukkunut ensimmäisinä öinä. ”On ollut kuitenkin puhdistavaa käydä niitä läpi”.

Monenlaisia kokemuksia Härkösellä on toki ollutkin. Hän oli esikoiskirjailija 18-vuotiaana Häräntappoaseella, kävi Turkan koulua yhden vuoden, koki miesten hyväksikäyttöä ja on kokenut romahduksen. Toki paljon muutakin hänen elämäänsä on kuulunut ja on kirjastakin luettavissa. Ja kyllä. Härkönen kertoo nytkin avoimesti vaikeista ajoistaan.

Esikoiskirjan jälkeen Härkönen on kirjoittanut monta kirjaa. Äitiyttä kuvaavasta kirjastaan Heikosti positiivinen Härkönen sanoo saaneensa sekä kiitoksia että raivostumisia. ” Näyttelijän työstä on ollut paljon apua kirjoittamisessa”.

 

2.   Petri Tamminen Sinua sinua

Juontaja kuuluttaa lavalle Ihanan Petri Tammisen. Minustakin hän on aivan ihana!

Ensitöikseen hän kiittelee Anna-Leena Härköstä. Härkönen opetti aikoinaan Tammisen opintoihin kuuluvaa luovaa kirjoittamista. Juuri Härkönen vei Tammisen kymmenen vuotta kirjoittaman käsikirjoituksen Otavaan. Julkaistiin kirja Elämiä ja siitä ura urkeni.

Tamminen kirjoittaa lyhytproosaa. ”Lähinnä editoin. Kun olen kirjoittanut yhden lauseen, rupean sitä heti parantelemaan.”  ”Hävettää olla äänessä niin pitkään, että kirjoittaisin pitkiä lauseita.”  Muistot ovat Tammiselle kuvia, eivät tapahtumasarjoja. Unettomana hän nykyään mielessään kiertelee lapsuuden talossa, näkee asioita, joita ei edes muista, hän ei kuitenkaan näe siellä ihmisiä.

Uusin kirja Sinua sinua kertoo Tammisen nuoruuden rakkaustarinan, joka kesti 1,5 vuotta. ”Jotakin muisto aina haluaa kertoa”. Tapahtumapaikkana on pääasiassa Praha. Siellä Tamminen käy rakastettuaan tapaamassa 15 kertaa. Kirjassa on myös Tammisen ottamia valokuvia Prahasta, joita on kertynyt 300. ”Haluan olla kameran takana piilossa. Ne ovat sivustakatsojan kuvia. Olen ollut läpi elämäni piilossa”.

Tamminen sanoo, että yleensä avioliiton alku on täynnä rakkautta. Sitten 50 vuotta ihmetellään, miten tätä liittoa kestää. Puolison kuoltua jälkeen jäänyt taas rakastaa edesmennyttä. Jaa, jaa. Mahtoiko olla hänen oma ajatuksensa, vai lainaus joltakin, en muista. Minusta tämä on ihan mahdollista, ellei välillä tule eroa.

Kuinka moni mahtaa muistaa, että Tamminen on saanut aikoinaan lause-Finlandian? En minä ainakaan muistanut, josko tiesinkään. Voittanut lause on: Danny tuli Vääksyyn.

Väliajalla ostan Tammisen kirjan. Nimikirjoitusta kirjoittaessaan Tamminen sanoo:”Sä oot ollut mun kurssilla.” ” Niin olen ja edelleen muistelen sitä erinomaisena kirjoittajakurssina,” vastaan. Samalla muistutan häntä, että kurssin lopussa sanoin: ”Halaisin sua kiitokseksi, jos et olisi niin ujo mies.” Mitä silloin teki Tamminen? Ryntäsi halaamaan minua. Ja mitä tekee Tamminen nyt? Nousee pöydän takaa ja sanoo, otetaanpa uusiksi. Ja tulee halaamaan. Että näin toimii ujo mies, joka haluaa olla piilossa. Vieläkö kysytte, miksi hän on minusta ihana?

Kirjan Sinua sinua olen jo lukenut. Voisi pelätä, että kertomus nuoruuden rakkaudesta on yhtä romanttista mössöä. Tammisella ei näin todellakaan ole. Pelkistämisen mestarina hän kirjoittaa kristallinkirkkaasti ja kuitenkin tunteet tulevat lukijalle hyvin läpi. Kaikki Tammisen kirjat lukeneena ajattelen, että tämä on hänen parhaimpiinsa kuuluva, ellei paras.

 

3.   Seela Sella Sellasta

Idolini Seela Sella! 88 vuotta vanha, mutta edelleen aivan loistava!

Antti Heikkinen on kirjoittanut 600-sivuisen järkäleen Sellasta. Heikkinen ja Sella ovat kohdanneet, missäpä muualla kuin teatterissa. Heikkinen kun on myös, muun muassa, näytellyt.

”Mää tulin kotio”, toteaa heti aluksi Pispalassa Virtasen likkana lapsuutensa viettänyt Sella. ” Kaikki oli kivaa. Ei syntejä perässä raahattu”.

Näyttelijänä Sella sanoo olevansa näyttäjä, ei näyttelijä: hän näyttää roolihenkilön tilanteita ja tunteita. Näyttämöllä Sella saa yleisöstä energiaa, mikä ei tarkoita, että pitäisi tykätä. Vuorovaikutus on tärkeää. " Kun olet lavalla, olet peilin päällä”, hän sanoo Stanislavskia lainaten. Oma persoona tulee rooleissa läpi, se, mikä itselle on tärkeää. Ammatissa ei ole yleisavainta, joka kerta on löydettävä uusi,sopiva avain.

Sella bloggasi surunsa, kun sai tietää miehensä Eliksen kuolemasta. Samaan aikaan hän laittoi muistiin, mitä hänessä tapahtui. Tietämättään hän käyttää tämäntapaisia muistoja hyväkseen rooleissaan.

Juutalaisuutta hän opiskeli neljä vuotta ennen juutalaiseksi tuloaan. Arjessa juutalaisuus näkyy hänellä lähinnä ruoissa. Sabattinakin hän näyttelee tarvittaessa. Juutalaisuuden mukaan Jumala on antanut ihmisille valinnanvapauden. On olemassa hyvän ja pahan energia ja ne taistelevat jatkuvasti. Kaikki teot, ajatukset voivat lisätä hyvän energia, siksi ihmisellä on vastuu ajatuksistaan ja teoistaan. Jos on enemmän pahan energiaa, voi esimerkiksi syttyä sotia. Koska Jumala on antanut valinnan vapauden, hän ei voi enää ottaa sitä pois.

Varsinaisesti Sella ei koskaan laiskottele. Aina on joku ongelma, joka pitää ratkaista.  Televisiosta jotain sarjaakin katsoessaan, hän aistii koko ajan.

Seela Sella nousee ylös tämän tästä puhuessaan innokkaasti. Lopuksi hän esittää mahtavana yllätyksenä Lauri Viidan runon Luominen.  Hän kehottaa vertaamaan psalmia 104 tähän runoon. Ovat kuulemma kuin yksi yhteen.

Mikä nautinto! Runo on pitkä. Ja miten Seela Sella sen esittää! Loistavasti! Että tämäkin vielä kaiken muun hyvän lisäksi!

Lähden tilaisuudesta innostusta puhkuen, paljon saaneena. Kainalossa on kolme uutta kirjaa.

 

 

 

Jos Oriveden opisto muuttaa Tampereelle melkein kotiportillesi, niin ihan pakkohan on sen kursseille mennä. Eikö vain?

Vähän meinasin olla myöhässä. Varasijalta pääsin kuitenkin kirjailija Petri Tammisen kurssille kesän alussa. Olen lukenut hänen kolumnejaan Hyvä terveys-lehdestä ja tykännyt niistä kuin saapas savesta. Hänen ujon miehen imitsistä lähtevät juttunsa ovat hauskoja ja oivaltavia. Siis, jos minulta kysytään.

Oriveden opisto muutti Ahlmanin kampukselle, jossa perinteisesti on ollut koti- ja maatalousalan koulutuksia. Siksipä puutarhamaisen kauniille, isolle tontille johtavat niin asiaan kuuluvat taulut kuin koristelut.

Meitä on14 innokasta ringissä, joista kahta uskallan veikata miessukupuolisiksi. Kurssin perussääntö SAA ja VOI antaa vapauden kysymättä tehdä niin kuin itsestä tuntuu. Lähdemme suoraan asiaan ilman esittelyjä. Minulle sopii erinomaisesti. Petri tosin jotakin kertoo itsestään, muun muassa sen, että tällaiset tilanteet ovat hänelle aika kauheita. Hyvä tietää. Mistään sitä ei nimittäin olisi huomannut.

Kurssin nimenä on Havaitse elämäsi tarina. Joka päivällä on oma teemansa. Havaintopäivänä teemme erilaisia harjoituksia, miten esimerkiksi voi kertoa asioita, joista lukija voi päätellä tunteen ilman sen nimeämistä.

Petri jalkauttaa meidät ulos havainnoimaan. Teemme kukin 3-5 rivin runon nimeltään Kesä tänään, jossa on vain havaintolauseita. Koska tämä on toinen runo, jonka olen koskaan tehnyt/joutunut tekemään, esittelen sen ylpeänä tässä.

Kesä tänään

Tuuli hivelee, repii, hellii, keinuttelee syreeninoksia – ja minua

lipstikkapuskan keskellä hullun rohkea sininen lupiini

labon oksat vahvat kuin bodarin hauis, kiipeäisin

erämaankuiva savimaa ratkeamaisillaan kuin ei-minkään maan kartta

kukat kuitenkin eilen, tänään tai huomenna – olisi kesä

Yksi kurssilainen on kuulevinaan jotain eroottista bodarin hauikseen liittyen. Mikä näistä tietää. Runokin lienee joko niin kuin se kirjoitetaan tai niin kuin se luetaan. Tai molempia.

Isoin kirjoitusharjoitus on novellin aikaansaaminen. Lähdemme liikkeelle lapsuusmuistosta, josta ensin mietimme tarkkoja havaintoja. Yön aikana aihe vaihtuu päässäni ja mikäpä siinä, kun SAA ja VOI.

Novellistani Armoton aprillipäivä saan palautteen sekä Petriltä kahden kesken että neljän hengen ryhmässä. Sitten taas työstän juttua, kuten jokainen muukin omaansa. Sen jälkeen on vielä parittaiset palautteet ja tarvittaessa korjaukset. Ja ei, älkää pelätkö. Novelliani en aio laittaa tähän kylkiäiseksi. Kopiot siitä kyllä vaeltelevat jokaisen kurssilaisen papereissa, elleivät ole jo aikoja sitten joutuneet saunan pesän sytykkeiksi.

Kolmisen kuukautta on kulunut kurssista. Muistiinpanojani tahi novelliani en ole sen jälkeen katsellut. Kesä on mennyt kaikenlaisessa muussa mukavassa hässäkässä.

Nyt luin muistiinpanoni, joita oli puolitoistakymmentä sivua. Sen lisäksi on nippu monisteita erilaisista teksteistä. Ällistyin, miten paljon painavaa ja monimerkityksellistäkin asiaa niissä on! En enää ihmettele, miksi olin jokaisen kahdeksantuntisen päivän jälkeen kuin se muinainen kuraan kuollut kuttu. Silloin sitä kyllä kummastelin.

Tässäpä muutamia Petrin antamia kultajyviä pähkinän kuoressa. Menkää ihmeessä Petrin kurssille, niin kuori avautuu. Petri on paitsi osaava myös mukava tyyppi!

Kirjoittaminen on matkaa materiaalista muotoon uunin kautta.

Älä paisuttele sitä, mikä on jo suurta.

Pitää ruokkia lukijaa kolmella lusikalla.

Vain surkeat kirjoittajat uskovat, että heidän työnsä on todella hyvää.

Vain kirjoittamalla tyyli kehittyy, ei unelmoimalla.

Tärkeää on muistaa ihan pieni ja samalla ihan suuri.

Paljon, paljon kurssi antoi. Paljon on kurssin annista vielä pureskelematta ja työn alle ottamatta. Milloin opit mahtanevat näkyä kirjoituksissani, on kysymysmerkki. Yksi pieni, konkreettinen tuotos kuitenkin on, että perustimme kurssilaisten kesken oman facebook-ryhmän.

Perjantaina kurssin loppuessa hyvästelen Petrin sanoen, että halaisinkin kiitokseksi, ellen tietäisi häntä ujoksi mieheksi. Mitä tekee tämä ujo? Kaappaa minut saman tien halaukseensa.

Kotimatkaa saattelevat itsetietoisina Ahlmanin lehmät. Niillä ei ainakaan ole ujoudesta tietoakaan. En silti arvaa mennä lähentelemään.

ps. Jotakin Petrin opeista muistan, ainakin toisinaan. Postaus olisi varmaan täynnä huutomerkkejä (niistä niin kovin tykkään, nyt on vain yksi), ellei Petri olisi opettanut: Huutomerkki on kuin nauraisi omalle vitsilleen. Oottakaa silti vaan. Kohta taas omat vitsini kovasti naurattavat.

 

 

 

 

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat