Äitee on paljon elämässään kokenut. Iän suhteenkin arvalla mennään. "Alta sataa kuitenkin veikkasi terveyskeskuksen väki”, toteaa näytelmässä Äitee tyttärelleen Ailille. Hän on reaalipoliitikko. Näillä korteilla mennään, jotka on jaettu. Äiteelle onnistuu suoraan sanominen, on se sitten vastaanottajan kannalta hyvää tai huonoa.


Huhtikuun lopulla aloitimme Teatteri Valentinossa Sirkku Peltolan Yksiöön en äitee ota-näytelmän harjoitukset. Ohjaajana on tuttuun tapaan Leila Karttunen. Harjoitustahti on vaihdellut. Ennen ensi-iltaa oli tiivis harjoitusviikko. Tuottaja Paula-Maija Sahrman toimii harjoituksissakin kuiskaajana.

Miten sitten päästä Äiteen nahkoihin? Leilan ammattitaitoisessa, vaativassa ja ajoittain hyvin napakassakin ohjauksessa se vähä vähältä onnistuu. Rytmi, rytmi ja rytmi, muistuttelee Leila meitä painokkaasti.

Meitä on viisi henkilöä Kotalan perheessä. Minun lisäkseni on ikääntyvä, atooppinen, jo aikaa sitten eronnut työtön tyttäreni Aili. Hänellä on kaksi lasta, pitkäaikaistyötön Kai ja opiskeleva Jaana. Hekin tulevat yllättäen Ailin yksiöön. Tärkeä henkilö on myös Äiten ystävä Hamed Sahel, kotoutettu maahanmuuttaja.

 ”Kun sinä tuet minua ja minä tuen sinua, onnistumme yhdessä” Tämän totuuden kertaamme ringissä aina ennen esitystä. Yhdessähän sitä näytelmää tehdään. Harrastajanäyttelemisen yksi suola ovat näyttelijäkaverit, vastanäyttelijät. Meillä porukassa on vain tosi kivoja tyyppejä. Kolme heistä yrittää sovittaa harjoituksia ansiotyönsä rytmiin, vai mahtaako se olla toisinpäin. Näin eläkkeellä, vaikka paljon muitakin juttuja on itselle siunaantunut, aikataulujen sopiminen on toki helpompaa.

Karttusen Leilan Teatteri Valentinon näyttelijäksi päädyin onnellisen sattuman kautta. Tamperelaisessa oli hänen pieni ilmoituksensa näyttelijäntyön kurssista. Osallistuin sille. Sen jälkeen Leila pyysi minut Vanhaksi Maijaksi Myrskyluodon Maijaan Merunlahden kesäteatteriin. Että se oli ihana kokemus! Edelleen parin vuoden jälkeen muistelen lämmöllä monia koskettavia palautteita, joita sain. Roolihahmoni toi monilla pintaan omia vastaavia kokemuksia.

Yksiöön en Äitee ota on kolmas näytelmäni Teatteri Valentinossa.

Miksi näyttelen, saatat kysyä? Ilman yleisöä ei näyttelijällä ole mitään virkaa. Haluan olla omalta osaltani antamassa katsojalle elämyksiä, synnyttämässä erilaisia tunteita ja ajattelemisen aiheita. Jokainen rooli on uusi haaste: mitä tästä tulee? pystynkö? opinko? Rooliani tehdessä saatan parhaassa tapauksessa oppia jotain uutta itsestänikin. Vähäpätöistä ei ole myöskään se hyvän olon tunne, jonka onnistunut esitys itsellenikin antaa. Mieliala on tietysti toinen silloin, kun syystä tai toisesta en kunnolla onnistu.

Nyt meillä on takana omaisten näytös, ennakkonäytös ja ensi-ilta. Ensi-illassa oli riemullista näytellä, kun jollakin tasolla tunsin olevani oikeasti Äitee! Tai sillee leikisti oikeesti.

 

Sirkku Peltolan näytelmää Yksiöön en äitee ota Teatteri Valentino esittää vielä sunnuntaisin kello 16 loka- ja marraskuussa Kangasalan Lepokodilla

Rooleissa

Aili Kotala, Virpi Salminen

Kai Kotala, Joni Lehtomäki

Jaana Kotala, Eeva Simola

Hamed Sahel, Eki Lahtinen

Äitee, Anja Pohjanvirta-Hietanen

Ohjaus Leila Karttunen

Tuottaja Paula-Maija Sahrman

www.teatterivalentino.fi

Kuvien ottajia ovat itseni ja mieheni lisäksi Paula-Maija Sahrman ja Eeva Simola. 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla