Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden.

Jotkut sitä kuitenkin yrittävät.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toimesta löytyy https://www.omahoitopolut.fi sivuilta testi, jonka perusteella voi arvioida omaa riskiään sairastua sydäninfarktiin, aivohalvaukseen tai diabetekseen kymmenen seuraavan vuoden aikana. Muistisairauden riskiä ennustetaan kahdenkymmenen seuraavan vuoden osalta. Varaudu testin tekoon esimerkiksi verenpaine-, vyötärönympärys- , verenpaine-, paino- ja kolesteroliluvuillasi elämäntapatietojen lisäksi.

Tuloksena saa oman riskiprosenttinsa ja kansallisen keskiarvon samanikäisiltä. Omiin tuloksiinsa saa kommentit ja tarvittaessa ohjausta, vinkin lisätiedonkin äärelle.

Hetkittäin rohkeana tyttönä tein testin. Omat riskiprosenttini näyttivät seuraavanlaisilta:

Sydäninfarkti 3 % (kansallinen keskiarvo ikäisilläni 6 %)

Aivohalvaus 3 % (kansallinen keskiarvo 5 %)

Muistisairaus 5 %

Ensin riemuitsin katsoessani prosentteja. Kolme prosenttia! Ei juuri mitään! Mutta mitä vielä! Selitysosiossa sitten kerrottin tyly totuus: kohonnut riski on. Laiha lohdutus, jos lohdutus lainkaan, on, että keskimäärin ikäisilläni riski on hitusen isompi. Muistisairauden riskin isommasta prosenttiluvusta huolimatta ilmoitettiin olevan vain matalan. Kansallista keskiarvoa ei ole annettu.

Diabetesriski ilmaistiin pisteinä. Pisteeni menivät punaisille eli kehotettiin hakeutumaan tutkimuksiin. Tiedetään, tiedetään! Siksikin polvileikkauksen jälkeen tulleet ylimääräiset kilot harmittavat. Toki muutenkin. Sukurasitusta on ja silloin tällöin paastosokerin pientä nousua on ollut jo vähintään kymmenen vuoden ajan. Olin kuitenkin juuri pari kuukautta sitten sokerirasituskokeessa ja ”läpäisin” sen kirkkaasti. Huh ja hipheijaa! Valitettavasti se ei ole mikään tae kovinkaan pitkälle.

Omahoitopolut-sivuilla yksi polku on Ikäihmisen toimintakyky. Kun lukeudun kohderyhmään, tein testin. Kuten etukäteen arvasin, tuli ”Hieno tulos”, kuten tulosta arvioitiin. Vielä olen tässä vaiheessa. Mieltäni ilahdutti, että testissä liikkumisen, arjen toimien ja itsestä huolehtimisen lisäksi arvioitiin ymmärtämistä ja kommunikaatiota, ihmissuhteita ja yhteisöön osallistumista. Toimintakykyyn vaikuttavat todellakin monet asiat.

Päihteet ja mielenterveys – polussa mielenterveyteni arvioitiin kohtalaisen hyvän tasoiseksi. Siis kohtalaisen? Ei hyvän tasoiseksi?Sitä vähän ihmettelin. Vastausteni kommentoinneista löytyi selitys. Olin ruksittanut kysymykseen Oletko tuntenut itsesi alakuloiseksi ja apeaksi ? kohdan vähän aikaa, tarkoittaen, että vähän aikaa välillä (ääripäät : suurimman osan aikaa  - en lainkaan).  Sanamuoto on kyllä minusta vähän tarkoitukseltaan epäselvä. Kommenttina vastaukseeni oli laitettu: Sinun on syytä seurata tilannetta. Ja höpsistä sanon minä! On aivan tervettä välillä vähän tuntea apeutta. Ei aina voi olla fantastinen fiilis. Toki kaikkea voin seurailla.

Omahoitopolkua Lasten terve kasvu en käynyt testaamaan. Siinä arvioidaan lapsen ja koko perheen elintapoja. Ei ole itselle nyt ajankohtainen.

Elämä on riskejä täynnä. Varman päälle ei voi kukaan pelata.

Terveystakuuta, kuolemattomuudesta puhumattakaan, ei kukaan voi saada. Syöpäkin taitaa kohdata meistä jo joka kolmatta jossain vaiheessa elämää, yleensä arvaamatta. Halutessaan jokainen voi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan terveyteensä elämäntavoillaan. Sen näkee myöhemmin, mihin se riittää, vai riittääkö mihinkään. Elämästä nauttimista ei kuitenkaan pidä unohtaa. Turha nipotus pois!

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena , Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti!

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat