Aikaisempi tuttavuuteni Ahvenanmaan kanssa tapahtui noin 50 vuotta sitten. Olin telttaretkellä Morris minilläni. Mukana oli ystäväni ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Reissu tuli tehtyä ja Ahvenanmaa joltakin osin nähtyä. Ei huono reissu ollut sekään.

Tällä kuoron retkellä kuljemme bussilla. Mukana on oppaana Resiviaarian Minna Jousranta ja paikallisia oppaita.

Kustavista olemme menneet Vartsalan lossilla Vuosnaisiin. Syömme maukkaan ja monipuolisen lounaan Vuosnaisten meriasemalla. Jututan terassilla kahta herrahenkilöä. Toinen heistä, iäkkäämpi,sanoo asuneensa koko ikänsä Vuornaisissa. Toinen on paluumuuttaja. Millaista täällä on asua, utelen. Mukava on olla, sanovat he. Kaikki tuntevat toisensa, aina saa apua asiaan kuin asiaan. Uskon.

Vuosnaisten satamasta lähdemme sateessa saaristolautalla Brandön Åvaan. Meriasema jää taakse.

Sade saattelee meidät Åvassa majapaikkaamme hotelli Gullvivaniin. Kassit vaan huoneeseen, joko päärakennukseen tai mökkeihin. Sateen edelleen sattuessa olen tyytyväinen päärakennuksen huoneeseeni.

Ja taas lähdetään.

Saamme Brändön saaren oppaaksemme Margaret Lundbergin. Hän jos kuka tuntee saaren asiat. Onhan hän syntyperäinen saarelainen, toki välillä kouluja muualla käynyt. Saarella on kymmenen kylää.

Margaretan terveydenhoitajaäiti houkuteltiin saarelle vuonna 1953. Asunnon ja kotoutumisen kanssa auttoivat Brandön Martat. Saarelaiset keksivät senkin, että tulijalle pitää löytää mies, että hänet saadaan pysymään saarella. Tämäkin toimi onnistui. Äiti elää nyt edelleen 95-vuotiaana saarella isossa omakotitalossa, muistaakseni siskonsa kanssa.

Brändössä on vanhainkotikin, jonka pihassa käymme ihmettelemässä. Asuntoja siellä on yhteensä 18, kun niitä on vähitellen lisää rakennettu. Lisäksi on väliaikaispaikkoja ja saattohoitohuoneisto. Miehet kuulemma elävät täällä vanhoiksi, vanhemmiksi kuin naiset. Kunnan vanhin asukas on ollut 102 vuotias. Että mars nyt vaan miehet Brändöhön, jos pitkä ikä kiinnostaa!

Kunnassa on terveydenhoitaja, lääkäri käy kerran kuussa. Terveydenhoitaja päivystää keskiyöhön, ”sitten ei ole mitään”. Helikopteri hoitaa sairaankuljetukset. Esimerkiksi röntgenkuvauksiin ja muihin vaativampiin tutkimuksiin, hoidoista puhumattakaan, on mentävä Maarianhaminaan. Usein asukas joutuu lähtemään jo edellisenä iltana.

Kunnan veroäyri on 17,75. Selitys matalaan tasoon on se, että sairaanhoidosta ei makseta. Kunta kuulemma pärjää taloudellisesti hyvin. Vaikka asukkaita kunnassa on noin 450, Brändössä on oma koulu, jota käy nyt 21 lasta kymmenen opettajan johdolla. Puolella oppilaista on äidinkielenä muu kuin ruotsi. Vanhassa koulussa on päiväkoti. Lapset voivat olla viikonkin kerrallaan hoidossa, koska paljon on merimiesten lapsia. Kouluun ja päiväkotiin on kuljetus.

Ruotsista on muuttanut noin sata ”koulupakolaista”. Korvani eivät nyt ihan saaneet selville, olivatko he tulleet Brändön saarelle vai yleensä Ahvenanmaalle. Nämä kouluikäiset käyvät kotikoulussa. Ruotsissa on koulupakko, Suomessa sitä vastoin oppivelvollisuus, jonka suorittaminen onnistuu kotikoulussakin. Jopa jotakin, sanon minä.

Margaret Lundbergilla on todella paljon juttua ja tietoa saaresta ja elämisestä täällä. Miksipä ei olisi. ”Ihmiset ovat aina keksineet paljon tekemistä, mistä saa elannon”. Margaret itsekin on ollut tekemässä vaikka mitä ja mukana vaikka missä, päättävissä elimissäkin. ” Saa tehdä, mitä haluaa. En ole ollut koskaan työttömänä”. Tälläkin hetkellä hän on sekä Nuorisoseuran että Eläkeläisyhdistyksen puheenjohtaja, ja mitä muita hommia hänellä nyt edelleen onkaan. Toimelias nainen, kuten kaiketi muutkin brändöläiset.

Brändössä on kirkko vuodelta 1893. Ennen rakentamista laitettiin kuulemma tukki vesille ajatuksella, että mihin rantaan se ajautuu, sinne kirkko. Margaretin mukaan sen ajautumista juuri tähän suuntaan kuulemma avitettiin. No jaa, mene tiedä.

Kirkon ulko-oven yläpuolella on lause: ”Jos asettuisin asumaan meren äärelle, niin sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi”. På svenska, naturligtvis. Tänne jos jonnekin tämä raamatun lause sopii.

Kirkon alttaritaulu on vuodelta 1440. Mistä se on tullut, ei ole tiedossa. Ryijy Elämän tie on Brändön Marttojen kutoma. Minusta se on hyvin kaunis.

Jumalanpalvelus on joka toinen sunnuntai. Kirkollisvero on 2 % ja seurakuntalaisia noin 500. Kirkkoherraa ei nyt ole, on vain seurakuntapappi. Seurakunnan rahojen avulla on vaikea pitää kaikkea yllä. Suunnitelmissa onkin, että useampi seurakunta voisi yhdistyä.

Menemme kuorona alttaritaulun eteen ja laulamme Suojelusenkeli-laulun.  Sekin sopii tänne kirkkoon erinomaisesti.

Vielä ennen kirkosta lähtöä saamme selailtavaksi kaksi Brändöstä ja sen menneisyydestä kertovaa kirjaa. Tästäkin näkee, että täällä tehdään, mitä halutaan. Upeaa!

Olipa todella mielenkiintoinen ja informatiivinen tämä Margaret Lundbergin selostus! Puoliakaan en tarinasta muista, vaikka yritin laittaa asioita paperillekin. Jos olen pötyä kirjoitellut, syy on kokonaan minun.

Sellainen lopputuntuma minulle jäi, että mikään ihan hienohelma tai laiskanpulskea jalli ei ehkä näillä saarilla pärjää. Etenkään, kun talvisista haasteista ei juurikaan vielä puhuttu.