Sirkusta, sirkusta, pelkkää sirkusta! Sorin Sirkusta!

Sorin Sirkus on ollut Tampereella kerhomuodossa vuodesta 1985 ja omana yhdistyksenään vuodesta 1989. Siis yli kolmekymmentä vuotta!

Minä olen asunut Tampereella noin 50 vuotta. Ja arvatkaa mitä? Ennen viime vuotta en ollut koskaan käynyt katsomassa Sorin Sirkuksen esityksiä! Olin kyllä sujuvasti lukenut lehdistä ylistystä niistä. Käsitykseni oli, että esitykset ovat aina loppuunmyytyjä. Ei sinne kuitenkaan pääse. Ei minulla kyllä tuntunut olevan kovaa hinkuavaan. Siitäkään huolimatta, että esityspaikka on käsittääkseni ties kuinka pitkään ollut 10 minuutin ajomatkan päässä meiltä.

En ole varsinaisesti mikään sirkusfani. Lasten kanssa olen kyllä aikoinaan käynyt Sirkus Finlandiat. Belgian visiitillä jo vuosia sitten tytär oli synttäriyllätykseksi ostanut liput Brysselissä vierailevaan, kansainvälisesti tunnettuun Circ du Soleihin. Esiintyihän siellä siihen aikaan työtoverini tytärkin. Eihän siitä mihinkään päässyt, että se oli upeaa katseltavaa!

Loka-marraskuulla mietin taas pääni puhki Aviohenkilön lahjuksia merkkipäiville. Hän on nimittäin aivan erityisen vaikea lahjottava. Pähkäilyjeni aikaan huomasin Sorin Sirkuksen joulushown, Soriferian, mainoksen. Ettei vaan olisi ponnahtanut sähköpostiinikin? Tässäpä yksi lahja! Ei muuta kuin liput netistä plakkariin.

Ihmeekseni mies ei erityisemmin ihmetellyt lahjan laatua jos ei nyt riemastunutkaan. Tyytyi osaansa.

Joulukuun puolella astelemme ensin koko lailla tukkoiseen eteisaulaan ja sitten täpötäyteen 600 hengen katsomoon. Tilassa leijailee jotain sumuverhoa. En ymmärrä koko aikana, mikä sen tarkoitus on.

Ja mitä koemme? Upeaakin upeampia esityksiä! Loistavia ja huomapäisiä taitajia! Huumoria! Kuvien avulla yritän antaa teille jotakin käsitystä osasta esityksiä. Kalpeaksihan se tietty jää. Tuo monen hengen sikin sokin narulla hyppelykin tuntuu ihan ihme hommalta tällaisesta, joka koskaan ei ole osannut kuin yhdellä narulla hyppiä ja siinäkin välillä sotkeentunut.

On akrobatiaa. On tasapainonumeroita. On vaikka mitä! Jossakin kohtaa minun täytyy panna silmät kiinni oman mielenrauhani takia.  Tahattomia hönkäilyjä päästelen ulos jännittävissä kohdissa.

Ensimmäistä kertaa Sorin Sirkuksen historiassa esitetään Korean Swing- numero.  Ei vähä mitään! Kaksi kaveria ”heittelee” tyttöä eteen ja taakse ja hän tekee siinä ilmassa temppuja! Ja hymyilee!? No, tietysti on hymyiltävä, mutta on tuo ihan niin hurjapäistä hommaa, että luulisi hymyn hyytyvän.

Nämä hyppelijät ja siinä ilmassa temppuilevat tuovat mieleeni lapsuuden poukkulaudat. Noin mekin hyppäytimme toinen toistamme. Tuollaisiin korkeuksiin emme toki yltäneet, mutta aika vauhdikasta se oli. Sekin on kai jo lasten touhuna historiaa. Miksiköhän? Se oli hauskaa!

Useamman kerran nämä kissat? tai tiikerit? tai jotkut muut matelivat esityslavalle temppuilemaan. Jostakin luin, että kyseessä on kaksoistytöt.

Ihmispyramideja tehdään erilaisia. Lopussa on tulishow- esityksiä. Läheltä liippaavat taidoissa tulityöryhmä Flamman esityksiä. Ainakin. jos vertaan siihen, jonka näin pari vuotta sitten.

Lopussa esiintyjien kiitokset yleisölle, valoille ja musiikille. Saimme nauttia väliaikoineen kahden tunnin esityksestä.

Niin. Musiikki. Esitys oli läpisävelletty. Ei siinä mitään. Ihan kiva. Mutta miksi, oi miksi sen musiikin pitää paukuttaa niin kertakaikkisen kovalla teholla?? Ellei minulla olisi sattunut olemaan korvatulppia laukussani, olisin joutunut koko ajan pitämään sormet korvissa. Saman moitteen löysin myös yhdestä yleisönosastokirjoituksesta. Kaino pyyntöni on, niin Sorin Sirkukselle kuin myös vastaaville esityksille, hiljentäkää äänen voluumia! Kaikki emme ole vielä kuulovammaisia, enkä minä ainakaan halua tieten tahtoen kuulovammaa hankkia.

Korvatulppieni ansiosta nautin kaikilla aisteillani täysillä Sorin sirkuksen joulushowsta! Soriferian kerrottiin kertovan mystisestä tehtaasta ja erämaassa asuvista heimoista. Ihan en aina tässä tarinassa pysynyt kartalla tahi oikealla sivulla tahi samalla levelillä, jos sallitte tämän muoti-ilmaisun. Mutta ei se minun tahtiani saati nautintoani haitannut millään tavalla. Kyllä sitä olen kujalla elämässä joskus muulloinkin.

Suurkiitos kaikille esiintyjille, jotka saattelivat käytävän varrella seisten meitä salista pois. Ei ihme, että esitys oli niin hyvä mitä oli. Nämä esiintyvät-ryhmän nuoret harjoittelevat läpi vuoden 12-20 tuntia viikossa. Sorin Sirkushan antaa taiteen perusopetusta, jossa on mukana yli 500 oppilasta. Kursseissa löytyy muun muassa vauva- ja taaperosirkusta. Ohoh, sanon minä!

Erinomainen kiitos myös kirjoittajalle ja ohjaajalle, sirkustirehtööri Taina Kopralle. Olen ymmärtänyt, että paljolti hänen ansiotaan on Sorin Sirkuksen menestys. Tiedän sieltä lähteneen maailmalle sirkuskouluihin nuoria.

Toki tämänkin esityksen toteutuksessa on ollut monia mukana. Kiitos kuuluu myös heille. Jos innostuit Sorin Sirkuksen esityksistä, niin valitettavasti lähipäivien loput(kin) Soriferian näytökset ovat loppuun myytyjä. Ensi vuonna sitten on taas uusi show!

Ohjelmaesitteenä myytiin tämän vuoden seinäkalenteria. Oiva muistutus viime vuoden  Soriferian nautinnoista. Sen avulla muistanen varmistaa nautintoni myös tämän vuoden joulushowhin!