Bussi jyrää moottoritietä Tampereelta. Sadekuuro huuhtelee hetken etulasia.

Perillä Apianniemessä Valkeakoskella odottaa Suomen kesäteatterin Vesku- musikaalin ensi-ilta.

Mitä mahdan odottaa, kun taas kerran itseni täältä kesäteatterilta löydän? Musiikkia? Joo. Ehkä myös jotain uutta taiteilija Vesa-Matti Loirista, josta on hänen eläessään kerrottu enemmän kuin paljon.

Ennen esityksen alkua on aikaa katsella ympäröivää kaunista luontoa ja juoda lasillinen. Sadekaan ei enää kiusaa.

Musikaalin on kirjoittanut ja ohjannut Heikki Paavilainen, kuten niin monet muut aikaisemmat esitykset Valkeakoskella. Tällä kertaa hänellä on käsikirjoitusapunaan ollut Tuomas Marjamäki, joka on kirjoittanut vuonna 2023 kirjan Tuttujen kesken Vesku.

Ensi-iltayleisö ottaa alusta asti esityksen omakseen. Lauluihin osallistutaan taputtaen rytmiä aivan pyytämättä. Monilla näyttelijöillä on monta roolia. Puvut tuntuvat vaihtuvan välillä lennossa. Lennokasta on etenkin tanssijoiden meno.

Veskua eri ikäisenä näyttelee Rasmus Koskinen, Lauri Mikkola ja Ilkka Koivula. Koivulan äänessä ja lauluissa on jotain tutun veskumaista.

Tunnetusti Vesa-Matti Loiri ehti olla kolme kertaa naimisissa, yhden kerran avoliitossa ja kaksi kertaa kihloissa. Lapsia syntyi viisi. Seurustelusuhteita oli niiden lisäksi. Ehtivä mies. Näytelmän Veskukin taisi sanoa rakastuvansa helposti.

Lavalle tuodaan, paitsi kaikki vaimot, myös muun muassa Veskun roolihahmot Uuno ja Jean-Pierre Kusela. Naurava kulkuri-laulu esitetään naurukohdat muutettuna. Huumoria ei ole muutenkaan näytelmässä unohdettu. 

Musikaali etenee vauhdikkaasti, niin kuin asiaan kuuluu. Monet laulut, etenkin Lapin kesä ja Ystävän laulu sykähdyttävät minua. Ilkka Koivulan persoonallisen  laulutavan lisäksi ihastelen erityisesti Leeaa Lepistön laulun lahjoja.

Väliaikaan tultaessa en ole oikein päässyt, kenties tosinoukkana, esityksen imuun mukaan. Näyttelijät toki näyttelevät ja laulavat hyvin. Tauolla syömäni grillimakkara ja ilahtuminen jonon nopeasta etenemisestä taitavat tehdä tehtävänsä. Myyjät ovat nimittäin ottaneet oppia viime kesän takkuisesta makkarajonosta. Loppupuolella musikaalia vaikutun ja herkistynkin joistakin kohtauksista. Ja lauluista. Ja kyllä. Odotusteni mukaan saan uutta tietoakin Veskun elämästä.

Vesa-Matti Loirihan kuoli vuonna 2022 syöpään77-vuotiaana. Siis minun ikäisenäni. Hän ei halunnut aktiivisia hoitoja. Lapsuudenystävä, ainakin tässä näytelmässä nimeltään Nona, muutti hänen kanssaan asumaan ja häntä auttamaan. Todellista ystävyyttä, sanon vain.

Lopussa yleisö taputtaa innoissaan seisaaltaan. Ihan niin kuin vaatimattoman kokemukseni mukaan Paavilaisen kesäteatterinäytelmissä Valkeakoskella aina.

Summa summarum. Ei huono reissu. Kannatti tuonne lähteä. Kovin samantapaista kaavaahan Paavilaisen näytelmät osittain ovat. Mutta haitanneeko se mitään, kun kuitenkin taiteilijat ja heidän elämänsä ja laulunsa ovat aina eri.

Vesku-musikaali on nähtävissä Valkeakoskella 10.8.25 asti

Näytelmän kuvat Suomen kesäteatteri/ Daniel Paul