Kirjoitukset avainsanalla Ikurin Vire

Kemillä on lumilinnansa hotelleineen ja ravintoloineen ja muilla paikkakunnilla mitä lienee.

Meillä tamperelaisilla on Pyhäpolku. Siellä metsäpolun ympäristössä, Ikurin Vireen kylätalon takana, on jääveistos poikineen. Urheiluseura on jo toisen kerran toteuttanut vastaavanlaisen polun. Tää on jo meidän perinne, sanoo yksi Vireen mies.

Kun eräänä arki-iltana lähdemme paikalle, autoja seilaa kapealla omakotialueen kadulla enemmän kuin aikoinaan nuorisoseurantalon parkkipaikalla bingoiltana. Toivon mukaan kadunvarren asukkaat eivät saa hepulia. Ehkäpä eivät, koska omakotiyhdistys on yhdessä Vireen kanssa hankkeen takana.

Ihmisiä maastossa puolestaan käppäilee enemmän kuin sillä muinaisella Hermannin nuorisoseuralla. Yksi ja toinen kyselee meiltäkin, että missähän se jääveistospolku on. No, mehän ei olla sen viisaampi, kun ihan eri puolella Mansea asutaan. Mennään kuitenkin virran mukana.

Muutaman sadan metrin päästä ”laskeudutaan” metsän keskelle. Yllätyn, että metsässä on paljon valoja ja jääpatsaat ovat valaistuja. Kohta tajuan kuitenkin hölmöläisyyteni. Miten siellä pimeässä metsässä veistoksia muuten näkisi, etenkin, kun paikka on auki kellon ympäri. Saan tietää, että valaistuksen takana on Suomen Jouluvalo Oy. Hetken aikaa  pitää vain seisoa paikallaan ja ihmetellä näkemäänsä! Kaunista, kaunista! Ihmisjoukkokin hajaantuu niin, että mitään ruuhkatunnelmaa ei ole.

Polku on ajoittain aika liukas. Liukkaimpiin alamäkipaikkoihin on laitettu mattoja. Joku on uhrannut pitkän valkoisen mattonsakin meidän kulkuamme turvaamaan.

Jotkut veistokset vaihtavat väriä, kuten tämä karhu punaisesta siniseen ja taas punaiseen. Värien vaihtuminen tapahtuu pehmeästi. Toteutus on kaukana räikeistä vaihtuvista jouluvärivaloista.

Tämän veistospylväikön keskellä olevalla jääpenkillä monet haluavat ikuistaa itsensä, yksin tai kaksin. Tottakai minäkin!

Kylätalon pihassa saa ostaa grillimakkaraa ja mehua toiminnan tukemiseksi. Ennen autolle menoa makkaraa kiitos! Voi että, kyllä grillimakkara on hyvää!

Makkaran grillaajilta saan kuulla, että jäät veistoksia varten on nostettu Näsijärvestä. Puoliammattilaiset veistosten tekijät ovat ne toteuttaneet. Sattumalta on mukana ollut yksi amerikkalainenkin.

Miten hieno idea ja miten hieno toteutus! Hyvä Vire! Hyvin monille meille olette tuottaneet iloa ja mielihyvää!

Ensi talvena tavataan varmaan samoissa merkeissä. Eihän loistavasti alkanutta perinnettä kannata katkaista! Eihän?

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat