Kirjoitukset avainsanalla makean välttely

Juu. Laihat ovat tässä eväät, riippuen toki mihin niitä vertaa. Kyseessä on yhdellä aamiaisella ottamani makea makupala kahvin kanssa. Espanjalaista churrosta oli tälläkin reissulla ihan pakko maistaa. Mutta huomatkaa, miten häviävän vähän olen pinnalle laittanut kuumaa suklaata, vaikka se olennaisesti asiaan kuuluu.

Kun aloitin Makeuttamattoman maaliskuun, en muistanut, että maaliskuussa oli lomareissu. Perinteisesti reissulla tahtoo tuo mässäily riistäytyä käsistä. Siis vielä enemmän kuin kotikonnuilla.

Monenlaista makeaa leivonnaista oli hotellin aamiaisella tarjolla. Tavallisimmin en katsonutkaan näihin vateihin päin. Toisinaan otin siitä croissantin. Croissanteissahan on paljon huonoa rasvaa, että ei toki mikään suositeltava ruoka. Mutta menköön. Tavallisempaa oli, että korvasin hedelmillä makean. Niitä oli aina tarjolla.

Makeuttamaton kuukausi 10.3-10.4 ei mennyt mitenkään huonosti. Painoa on kilo vähemmän, ollut jo jonkin aikaa. Tiedän kyllä hyvin sen, että hyvin näppärästi saan sitä hankittua lisää, ihan ilman makeitakin. Lomareissulta palatessa oli kilo lisää, mutta se lähti parin päivän sisällä pois, kun normaali ruokailu palasi. Vatsanympärys on kolme settiä kaventunut sitten helmikuun alun. Se, jos mikä on iloinen asia, kun vyötäröllä oleva rasva on kai sitä pahinta terveydelle.

Vähintään yhtä iloinen asia on, että pystyn olemaan ottamatta kaikkea makeaa, minkä näen. Ihan puhtaalla linjalla en ole ollut. Harkittuja ”lipsumisia” on toisinaan. Tai no, harkittuja? Ehkä enemmän tahallisia. Muutos on iso aikaisempaan. Reissussa otin illallisella usein pienen sipareen yhdestä tai kahdesta jälkiruoasta, ikään kuin maistiaisiksi. Normaalisti olisin ottanut vähintään yhtä tai kahta jälkiruokaa samalla aterialla. Iltapäiväkahvilla kyllä edelleen toisinaan pullahammasta kolottaa.

Tahattomiakin lipsahduksia tapahtuu. Viime viikolla olin Hesassa Senioritapaamisessa. Jälkiruokana oli marjarahkaa. Vasta sitä syödessäni tajusin, että makeaahan tässä vetelen. Sitä ilmankin olisin hyvin tullut juttuun. Ei ollut siihen mitään erityistä himoa. Kunhan toimin tavan mukaan.

Pääsiäinen suklaamunineen ja mämmeineen on tässä ihan kohta. Jo muutama päivä on pöydällä ollut suklaamunakoppa. Suklaamunat ostin palmusunnuntain trulleja varten. Niitä kävi tänä vuonna harmillisen vähän. Yhden pikkumunan olen maistanut. Mämmiä en mitenkään himoitse, joskin syön kyllä. Saattaa olla, että otan sitä lusikallisen kerman kanssa jollakin pääsiäisaterialla. Saa nähdä.

Nyt näyttää siltä, että jatkan tätä niukkojen makeiden eväiden linjaa toistaiseksi. Aika näyttää, miten siinä pitemmässä juoksussa käy. (Hahaa, sainpa käyttää tätä ärsyttävää muotisanontaa.

Aurinkoista pääsiäistä mämmin, pashan ja suklaamunien kanssa tahi ilman niitä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat