Tämän päätöksen teatterintekijä Juha Hurme kertoo tehneensä jo lapsena katsellessaan vanhempiensa työnteko. ”Se on paras tekemäni päätös.”

Tämän ja paljon muuta Hurme kertoo netissä, Eevan heinäkuun kirjaklubissa. Haastattelijana on Eevan toimituspäällikkö Anna-Leena Jalava.

”Opiskelin, mitä halusin. En koskaan valmistunut, mutta sain tietoa. Nyt olen unelma-ammatissa. Oon leikkimässä.”

Kyllä minäkin haahuilijoita olen tuntenut, joille se ei kuitenkaan ole muuttunut toimeentuloksi. Jotakin Hurme on siis tehnyt toisin, koska hän on näyttelijä, näytelmäkäsikirjoittaja, ohjaaja ynnä muuta ja sanoo saavansa näistä töistä hyvän toimeentulon. Kirjoja hän kirjoittaa vain intohimosta. Niiden saama suosio tai tulot eivät ole hänelle tärkeitä.

” En oo ikinä halunnut saavuttaa mitään. Oon halunnut tehdä kivoja juttuja. Ihminen, joka jahtaa Finlandiapalkintoa, sehän on kipeä.” Hän on kuitenkin ollut kiitollinen kaikista huomionosoituksista. Kaunokirjallisuuden Finlandian Hurme sai vuonna 2017 teoksellaan Niemi. ”Oon tieteen suuri ystävä, kirjoitan kuitenkin fiktiota.”

Jalavan kysyessä suurinta saavutusta Hurme kertoo maratonin juoksemisen aikaan 2t 40 min. Hän juokseekin joka päivä.

Syyskuussa ilmestyy Hurmeen uusin teos Tiu tau tilhi. Lähtökohtana on monien tuntema lastenlaulu, jota Hurmeen Toukopoika lauleli pari vuotta sitten kaksivuotiaana. Teos lähtee laulusta liikkeelle, mutta kertoo Suomen kulttuurihistoriasta.  ”Kirjoitin kirjan maailmanrauhan tähden – ja se on vain puoliksi vitsi”.

Hurme toivoo, että kirjan luettuaan lukija ymmärtää, mitä on olla ihminen ja miten kulttuurinen työ on aina rauhantyötä.  ”Nyt on rauhantyön ja suvaitsevaisuuden aika. Hyvikset ovat sukupuuttoon kuolemassa”. Toivottavasti ei sentään. Sitten olemme täysin hukassa, pelkään.

”Oon humoristi. Viisas nauru on elämän tärkein asia, myös tässä kirjassa. Kirja sisältää kepeää hauskuutta. On iso lahja elää. Hauskuus ei saa unohtua”. Kyllä. Elämä on iso lahja. Näin varttuneemmalla iällä sen vasta rupeaa oikein oivaltamaan. Hauskuuden ja naurun tärkeydestä olen ehdottomasti myös samaa mieltä. Ihan varma en tosin ole siitä, millainen on viisas nauru. Ehkäpä kirjan luettuani ymmärrän senkin.

Hurme lukee teoksen äänikirjaksi ja laulaa myös. Ahaa. Nyt saan sitten tutustua laulaja Juha Hurmeeseen. Runoilija Hurmeen tapasin jo viime syksyn kirjamessuilla, josta tapaamisesta voit lukea klikkaamalla tästä.

Kynä ja vihko on Hurmeella usein käytössä. ”Niillä pääsee pitkälle”. Kirjoittaa voi silloin melkein missä vain. Painettuja lähteitä hän käyttää paljon. Esimerkiksi Niemi-kirjaa kirjoittaessaan hän ei käyttänyt lainkaan nettitietoja. Tehkäämmepä moinen juttu perässä!

Hurme lukee koko ajan, huvin vuoksi. Nyt etenkin Ilmari Kiantoa, joka on sanoittanut Tiu tau tilhi-laulun. Hänestä kaikkien pitäisi lukea Minna Canthin Kauppalopon. Sitä Hurme pitää yhtä hyvänä kuin Tsehovin parhaimpia novelleja. Voi voi! Olen lukenut Kauppalopon, mutta osasinko arvostaa sitä tarpeeksi korkealle? Tuskin. Pidin siitä kyllä. Canthin ja Aleksis Kiven teoksia yleensäkin hän suosittelee. Satua Kultakutri ja kolme karhua lukee hän myös. ”Lapsi on siitä liekeissä!” Se on minustakin hauska satu, vaikka en ole tainnut siitä lapsenakaan liekehtiä.

Kaksikin työtä on Hurmeella nyt työn alla: näytelmä Helsingin kaupunginteatteriin ja tietokirja Sammosta. Viime mainittu on tilaustyö, mutta toteuttaa Hurmeen lapsuuden unelman. Jo lapsena hän halusi selvittää Sammon arvoituksen. Vaikka hän tekee paljon töitä, hän ei myönnä koskaan kokevansa stressiä. Ihme mies!

Haastattelija kysyy Hurmeelta myös tämän arvokkainta omaisuutta. Ei. Se ei ole mikään tavara, ei edes hänen älynsä, tietonsa tai huumorinsa. Hurmeelle arvokkain omaisuus on hänen vasen kätensä, josta syntymästä asti on ollut sormet poikki. ”Se on opettanut funtsaan asioita”.

Nyt 63-vuotias Hurme vakuuttaa jäävänsä eläkkeelle vuoden 2024 alusta. Silloin hän aikoo tehdä sitä, mikä huvittaa. Mitä mitä? Minä kun olen ymmärtänyt, tässäkin haastattelussa, että näin Hurme on tehnyt koko ikänsä. Ehkäpä hän löytää kuitenkin eläkkeellä vielä jotain, mikä häntä vielä enemmän huvittaa.

Et varmaan osaa arvata, mitä Hurme toivoo ihmisten hänestä muistavan hänen kuolemansa jälkeen? ”Olipa se hyvännäköinen”, sanoo Hurme pokkana. Tuon sitten voi uskoa taikka olla uskomatta. Minä keksin kyllä paljon parempia syitä Hurmeen muistamiseen.