Sara Hildenin taidemuseoon kävellään kesäisin Särkänniemen huvipuiston läpi. Heinäkuun loppupuolella siellä näyttää olevan pitkiä jonoja joka paikkaan.

Taidemuseo sijaitsee aika lailla omassa rauhassaan Näsijärven rannalla. Kaupungissa mietitään silti kovasti, pitäisikö museo  siirtää väljellimme vesille. Ympäristö on kuitenkin kovin kaunis. Käyntipäivänäni kävijät ovat harvassa, täällä ei jonoja muodostu.

Kimmo Kaivanto on taidemaalari, taidegraafikko ja kuvanveistäjä. Hän on aina tuntunut kuin puolitutulta oman kylän pojalta. Kaivanto syntyi Tampereella ja eli täällä aikuisiällään, parhaimpana luomisaikanaan, kolmisenkymmentä vuotta. Samoina vuosikymmeninä olen minäkin täällä vaikuttanut, vaikka en ollenkaan samalla voimalla kuin Kaivanto. Hänen vakavan hahmonsa näin toisinaan kaupungilla, piipun kanssa tai ilman. Komea mies yläleuan karvoituksineen kaikkineen! Keskustorilla liikkuessani saatoin katsahtaa hänen ateljeensa ikkunoihin Palanderin talossa. Ketään en ikkunassa koskaan nähnyt, jos nyt sinne ylös olisin voinut nähdäkään. Ostinpa kerran yhdestä liikkeestä kesämekon, jota liikkeen omistaja kertoi Kaivannon vaimon Kirstin mainostaneen torillakäyntimekoksi. Johan sitä nyt näillä meriiteillä voi kutsua itseään melkein perhetutuksi, vai mitä?

Hildenin taidemuseossa olevat teokset ovat pääasiassa omista kokoelmista. Kimmo Kaivanto oli yksi niistä taiteilijoista, joiden mesenaatti  Sara Hilden oli. Vitriinissä onkin muun muassa pieniä joulukorttimaalauksia omistuskirjoituksella ”Rakkaalle Saralle”.

Ensimmäisen salin tilaa hallitsee isokokoinen, sininen, lasikuituinen  Ketju-teos. Se on omistettu Euroopan kansojen ystävyydelle. Ajatus ja toive kansainvälisyydestä eli täten Kaivannolla jo vuonna 1971.

Maalaus Merellisiä seikkoja ja samantapaiset maalaukset eivät minua oikein sytytä. Seuralaiseni taas pitää niistä kovastikin. Miten se nyt meneekään: yks tykkää äidistä ja toinen tyttärestä.

Kaivanto tunnetaan sinisestä väristään. Hän itse puhuu töidensä sinisestä langasta. Museon videolla hän kertoo, että kyseessä on luonnevika. Hän sanoo olevansa ihmistyyppinä nostalgikko, väri sisältää pohjattomuuden ja äärettömyyden. ”Mulle se on lämmin väri.”

Sininen on väriltään myös teos Pää. Korvalla on moottoriöljykanisterin pohja. Vaikka miten raapisin harvoja hiuksiani, en keksi edes hataraa tulkintaa asialle.

Samaa väriä on myös teos Lapset ovat pallon muotoisia ja eläimet. Jännä ajatus. Lapset ja osa eläimistä pystyvät toki pyörimään helpommin kuin aikuiset. Siis vähän pallomaisesti on kökkö tulkintani.

"Kauneuteen sisältyy lopun ainekset. Siihen elämäntapamme johtaa, ellei jotain tapahdu. Mulla on joku tehtävä."

Tunnetuin maalaus Kaivannolta lienee Kun meri kuolee. Se on varmasti monelle muullekin kuin minulle hyvin tuttu. Siitä tehtiin nimittäin Unescon postikortti. Itse asiassa maalauksia on kaksi: Kun meri kuolee I ja Kun meri kuolee II . Kaivanto oli huolissaan luonnon tilasta jo paljon aikaisemmin kuin moni muu. Tämäkin teos on jo 1970-luvulta.  

Optimistinen virhe liittynee tähän luontoteemaan. ”Virheelliseen paikkaan” ruoho tunkeutuu, näin tulkitsen.

Maalaus Hiljaisuus koskettaa kuvan esittämällä uhan mahdollisuudella. Kaivanto kertoo teoksen saaneen alkunsa television kuvasta tulivuoren purkauksesta, kun ääni on pois päältä. Monenlaiset uhat ovat tänään, tavalla tai toisella, paljon lähempänä kuin 1970-luvulla.

Kolmestatoista osamaalauksesta koostuva iso teos Tori kuvaa Tampereen vaiheita. Se on sijoitettu valtuustosalin aulaan, josta se on nyt lainassa. Toisessa osassa maalauksessa on Tampereen perustaja Kustaa III.

Monissa teoksissa esiintyvät sormet. Niin myös tässä Ajattelija työssä.

Kaivanto sanoo kuitenkin, että ”En ole vain sormimaalari, vaan taivaanrannan maalari ja kaikkea muuta. ” Hän kokee leimautumisen tapahtuvan nopeasti.

Dogmaatikko-pronssisen pään edessä viivymme pitempään miettien, mistä tässä on kyse. Päädymme siihen, että ihmiselle syötetään ulkopuolelta dogmeja, jotka hän omaksuu. Hän omaksuu annetun totuuden, eikä sitä epäile. Toimittaja Katri Kovasiipi tulkitsi samaa teosta näyttelyarvostelussaan (AL 27.7.2017) hieman tosin. Hän näkee siinä ihmisen sulkeutuneen oman totuutensa sisälle. Näinkin, joskin usein se totuus on ensin syötetty ulkopuolelta ja sitä sieltä myös vahvistetaan. Voi miten ajankohtainen teos tämäkin!

Taiteilija oli omasta mielestään ennen kaikkea maalari, ”mutta en voi mitään sille, jos joku alkaa saamaan muotoa.”

Kaivanto eli elämänsä viimeiset runsaat parikymmentä vuotta Helsingissä. Hän kuoli 79-vuotiaana 2012. Ura oli pitkä. Hän itse laski julkisuuden alkaneen 11-vuotiaana. Silloin hänen piirroksiaan ajankohtaisista aiheista julkaistiin lehdissä.

Museon videolla Kaivanto kertoo, että hänen sisällään on kaksi eri persoonaa, perfektionisti ja expressionisti eli äly ja tunne. Tämä skitsoidi tilanne on hänet johtanut taiteen tekemiseen. Hänelle taiteen tekeminen on ollut lapsuudesta asti tapa selviytyä tilanteesta suhteellisen selväjärkisenä.

Tämän ansiosta saamme esimerkiksi jokaisella Tamperetalon käynnillä katsella hänen tilateostaan Sininen suora. Se kulkee portailta asti pitkälle aulan läpi. Harva jääkiekkoseura Tapparan fani taitaa myöskään tietää, että Kaivanto on suunnitellut seuran kirveslogon jo 1955, jolloin seura perustettiin. Tampereen elokuvajuhlien logo on saman miehen käsialaa.

Hildenin taidemuseossa Kaivannon teoksiin voi tutustua 3.9.17 asti.