Ihanaa hiihtää täällä, viestittelee ystäväni järven jäältä. Vaikka ei olekaan koneella ajettuja latuja, niin ihan hyvät kuitenkin, hän kertoo.

Sinne siis mekin lähdemme aviohenkilön kanssa. Käy vain niin, että emme ota huomioon sitä, että lunta on ehtinyt ystäväni viestien jälkeen sataa jo monena päivänä. Ja ihan kunnolla.

Ei näy varsinaisia latuja. Mitä nyt joku on tehnyt jäljet tähän ja toinen tuonne. Saanpa siinä itsekin jättää omat jälkeni.

On jäällä sentään eräänlainen kuru, jossa voi suksitella, jos ei melkein umpihanki kiinnosta. On sitä huonommissakin olosuhteissa hiihdelty. Suksi vie eteenpäin. Ei takeltele.

Välillä kuitenkin on pakko pysähtyä katselemaan ympäristöä ja ihailemaan luonnon tekemiä kuvioita puhtaan lumen pintaan.

Pilkkijöiden lisäksi jäällä on koiria hiihtäjien mukana, mutta etenkin kävelijöiden kanssa. Kävelijöitä tuleekin vastaan, jos ei nyt ihan solkenaan, niin kiitettävään tahtiin kumminkin. Missäpä muualla hekään kävelisivät kuin samassa uomassa? Harvoin lienee suksijoilla ja koiran ulkoiluttajilla niin hyvää yhteishenkeä samalla väylällä kuin täällä. Eipä meistä kummatkaan pysty sanomaan, että tämä on meitä varten, poistukaa. Yksikin vastaantuleva kävelijä varoittaa meitä menemästä niemen lähelle, siinä on vettä jäällä. Kiitos. Otamme neuvosta vaarin.

Yksi hiihtäjä syystä tai toisesta kyllästyy pitämään lylyjä jaloissaan. Ihan hyvähän niitä on pitempi matka kantaakin. Tyyli on siinäkin vapaa. 

Ei niin pientä reissua, etten jotakin uutta oppisi. Tuommoistakaan mökkiä en ole ennemmin jäällä nähnyt. Mikä lie? Selviää sekin. Se on pilkkijän teltta. Ei kangista kalan narraajaa kylmäkään tuuli, ellei tuuli sitten vie telttaa mennessään. Tiedä häntä. Maisemista ei teltassa kalaa narratessa voi pahemmin nauttia, vaikka pienet muovi-ikkunat muutamalla seinällä onkin.

Netistä luemme, että pilkkiteltan nimi on Väinö Bunker. Telttaa on saatavissa myös isompana, jossa ilmeisesti seinissä on eristystäkin. Myös kamiinan voi ostaa ja sijoittaa isompaan telttaan. Ei pääse nälkä yllättämään. Sanonpa vaan, että kaikkea sitä ihminen keksii! Vaikka mikä minä olen mitään sanomaan, kun olen tällainen tooodella harvoin pilkkijä. Ja silloinkin mieluimmin auringon paistaessa.

Puolitoistatuntia kuluu mukavasti. Kyllä. Suksilla liikumme koko ajan. Että ihanko väkisin? No, eipä sentään. Olemme liikuttavan yksimielisiä siitä, että ei mikään huono reissu. Ei ihana. Ei loistava. Eikä edes mahtava. Mutta mukava. Ei mukavassa hiihtoreissussa hyvässä talvisäässä ole mitään vikaa.

Miehen suksen pohjat ovat kuitenkin kotiin tullessa semmoisessa jäässä, että ne pitää tuoda kylpyhuoneen lämpöön sulamaan. Oliko pakko vielä viime töikseen mennä märkiin kohtiin suksittelemaan?

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla