
Vierailen epäsäännöllisen säännöllisesti Tampereen Epilässä Lamminrannan hoivakodissa. Ystäväni on muuttanut sinne asumaan viime vuoden lopulla.
Lamminranta on Sopimusvuorisäätiön ja sen omistaman Treili Oy:n rakennuttama ympärivuorokautinen hoivakoti, tehostetun palvelun yksikkö. Talo on otettu käyttöön syksyllä viime vuonna. Siellä on neljä tupaa: Kaisla, Lumme, Kilpukka ja Ulpukka. Tuvissa on 11-15 asukasta, yhteensä 50.
Talo on saanut vaikutteita norjalaisesta kalastajakylästä. Olennaisinta kuitenkin lienee, että talon suunnittelussa ja sisustamisessa on huomioitu muistisairaiden erityistarpeet esimerkiksi valaistuksen ja värien avulla.
Samassa rakennuksessa on Pilke luontopäiväkoti, 50:lle lapselle. Ideana on, että sukupolvien yhteiselo voisi toteutua. On yhteistiloja ja avaralla pihalla ikäihmiset voivat seurata lasten leikkejä.
Kaiken kaikkiaan lukemieni tietojen perusteella rakennus tuntuu tarkoitukseensa ihanteelliselta. Toistaiseksi, koronatilanteesta johtuen, asukasta voi tavata vain hänen omassa huoneessaan. Huone on aika pelkistetty, mutta kaikki tarpeellinen siellä lienee. Omia kalusteitakin on voinut tuoda.
Ystäväni huoneen ikkuna on päiväkodin pihalle. Olen sattunut vierailemaan aina sellaiseen aikaan, että lapsia ei pihassa näy.
Kysyin kerran hoitajalta, onko mitään yhteistä toimintaa lasten ja vanhusten kanssa vielä ollut. Hän muisteli, että olisivatko lapset käyneet pääsiäisen aikaan virpomassa. Netistä löydän pienen jutun, jossa hoivakodin asukkaat katselevat verannalta lasten leikkejä ulkona. Se on tämä kuningatar K joka yhteistyömahdollisuuksiinkin vaikuttaa. Korona näyttäytyy tuvissa niinkin, että maskit ovat yhä käytössä niin vierailijoilla kuin henkilökunnalla. Desipulloja on siellä ja täällä.
Kun itselläkin tuota ikää jo kohtuu paljon on, sitä katselee vanhusten asuinpaikkoja ihan uusin silmin. Lamminrannassa henkilökunta vaikuttaa ystävälliseltä, vaikka kokemukseni heistä on toki vähäinen. Vierailulle tulosta toivotaan sovittavan etukäteen. Vierailuajoissa he ovat olleet joustavia. Minulle tulee aina sellainen tunne, että käynnit ovat toivottuja. Koska ovet ovat lukossa, hoitajia tarvitsen niin tullessani kuin mennessäni. Pieniä toiveitani ystäväni puolesta hoitajat ovat ottaneet hyvin vastaan.
Hoitohenkilökunnan suhtautuminen ystävääni on havaintojeni mukaan ystävällistä ja arvostavaa. Ystäväni on pääsääntöisesti tyytyväinen ja iloinen, kun häntä tapaan tai soittelen. Toisaalta hän on kyllä luonteeltaankin enimmäkseen sopeutuvainen, vaikka voimakasta tahtoakin löytyy.
Vähäisellä kokemuksellani tuntuu, että Lamminranta on hyvä paikka vanhan asua. Puitteet lienevät parhaat mahdolliset. Ne eivät toki yksinään riitä, tärkeintä on aina henkilökunnan asenteet ja toiminta.