Vierailen epäsäännöllisen säännöllisesti Tampereen Epilässä Lamminrannan hoivakodissa. Ystäväni on muuttanut sinne asumaan viime vuoden lopulla.

Lamminranta on Sopimusvuorisäätiön ja sen omistaman Treili Oy:n rakennuttama ympärivuorokautinen hoivakoti, tehostetun palvelun yksikkö. Talo on otettu käyttöön syksyllä viime vuonna. Siellä on neljä tupaa: Kaisla, Lumme, Kilpukka ja Ulpukka. Tuvissa on 11-15 asukasta, yhteensä 50.

Talo on saanut vaikutteita norjalaisesta kalastajakylästä. Olennaisinta kuitenkin lienee, että talon suunnittelussa ja sisustamisessa on huomioitu muistisairaiden erityistarpeet esimerkiksi valaistuksen ja värien avulla.

Samassa rakennuksessa on Pilke luontopäiväkoti, 50:lle lapselle. Ideana on, että sukupolvien yhteiselo voisi toteutua. On yhteistiloja ja avaralla pihalla ikäihmiset voivat seurata lasten leikkejä.

Kaiken kaikkiaan lukemieni tietojen perusteella rakennus tuntuu tarkoitukseensa ihanteelliselta. Toistaiseksi, koronatilanteesta johtuen, asukasta voi tavata vain hänen omassa huoneessaan. Huone on aika pelkistetty, mutta kaikki tarpeellinen siellä lienee. Omia kalusteitakin on voinut tuoda.

Ystäväni huoneen ikkuna on päiväkodin pihalle. Olen sattunut vierailemaan aina sellaiseen aikaan, että lapsia ei pihassa näy.

Kysyin kerran hoitajalta, onko mitään yhteistä toimintaa lasten ja vanhusten kanssa vielä ollut.  Hän muisteli, että olisivatko lapset käyneet pääsiäisen aikaan virpomassa. Netistä löydän pienen jutun, jossa hoivakodin asukkaat katselevat verannalta lasten leikkejä ulkona. Se on tämä kuningatar K joka yhteistyömahdollisuuksiinkin vaikuttaa. Korona näyttäytyy tuvissa niinkin, että maskit ovat yhä käytössä niin vierailijoilla kuin henkilökunnalla. Desipulloja on siellä ja täällä.

Kun itselläkin tuota ikää jo kohtuu paljon on, sitä katselee vanhusten asuinpaikkoja ihan uusin silmin. Lamminrannassa henkilökunta vaikuttaa ystävälliseltä, vaikka kokemukseni heistä on toki vähäinen. Vierailulle tulosta toivotaan sovittavan etukäteen. Vierailuajoissa he ovat olleet joustavia. Minulle tulee aina sellainen tunne, että käynnit ovat toivottuja. Koska ovet ovat lukossa, hoitajia tarvitsen niin tullessani kuin mennessäni. Pieniä toiveitani ystäväni puolesta hoitajat ovat ottaneet hyvin vastaan.

Hoitohenkilökunnan suhtautuminen ystävääni on havaintojeni mukaan ystävällistä ja arvostavaa. Ystäväni on pääsääntöisesti tyytyväinen ja iloinen, kun häntä tapaan tai soittelen. Toisaalta hän on kyllä luonteeltaankin enimmäkseen sopeutuvainen, vaikka voimakasta tahtoakin löytyy.

Vähäisellä kokemuksellani tuntuu, että Lamminranta on hyvä paikka vanhan asua. Puitteet lienevät parhaat mahdolliset. Ne eivät toki yksinään riitä, tärkeintä on aina henkilökunnan asenteet ja toiminta.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla