Kirjoitukset avainsanalla Seela Sella

Enpä tiennyt etukäteen, miten ihanan ja mielenkiintoisen parituntisen saisin nauttia kirjailijoiden haastattelujen parissa!

Saan sähköpostiini kutsun uutuuskirjojen tähtien kirjailtaan Tampereen Komediateatteriin. Ihan tähdiksi järjestäjät Otava, Suomen Kuvalehti, Suomalainen kirjakauppa paikalla olevia kirjailijoita kutsuvat. Haastattelija Juha Roihan ansiota on paljolti se, että tilaisuus on rento ja hauska.

 

1.   Anna-Leena Härkönen Taskupainos

Kirjailija Katja Kallio on kirjoittanut kirjan ystävästään näyttelijä ja kirjailija Anna-Leena Härkösestä. Voisi ajatella, että jos monikymmenvuotisen ystävyyden perusteella kirjoittaa ystävästä kirjan, siitä tulisi siloteltu ja kaunis. Tässä kirjassa ei niin ole käynyt.

Kirja perustuu Härkösen omiin muistoihin elämästään. Kirja onkin kirjoitettu minä-muodossa. ”Anna-Leenalla ei ole itsepetoksen kykyä”, sanoo Kallio. Härkönen kuulemma ajattelee epäsovinnaisesti. Hän sanoo ääneen nekin pahat ajatukset, joita muut eivät kehtaa sanoa. He päättivät heti hypätä syvään päähän eli Härkönen kävi läpi ensin elämänsä vaikeimmat kokemukset. Näistä kokemuksista Kallio järkyttyi, eikä Härkönen nukkunut ensimmäisinä öinä. ”On ollut kuitenkin puhdistavaa käydä niitä läpi”.

Monenlaisia kokemuksia Härkösellä on toki ollutkin. Hän oli esikoiskirjailija 18-vuotiaana Häräntappoaseella, kävi Turkan koulua yhden vuoden, koki miesten hyväksikäyttöä ja on kokenut romahduksen. Toki paljon muutakin hänen elämäänsä on kuulunut ja on kirjastakin luettavissa. Ja kyllä. Härkönen kertoo nytkin avoimesti vaikeista ajoistaan.

Esikoiskirjan jälkeen Härkönen on kirjoittanut monta kirjaa. Äitiyttä kuvaavasta kirjastaan Heikosti positiivinen Härkönen sanoo saaneensa sekä kiitoksia että raivostumisia. ” Näyttelijän työstä on ollut paljon apua kirjoittamisessa”.

 

2.   Petri Tamminen Sinua sinua

Juontaja kuuluttaa lavalle Ihanan Petri Tammisen. Minustakin hän on aivan ihana!

Ensitöikseen hän kiittelee Anna-Leena Härköstä. Härkönen opetti aikoinaan Tammisen opintoihin kuuluvaa luovaa kirjoittamista. Juuri Härkönen vei Tammisen kymmenen vuotta kirjoittaman käsikirjoituksen Otavaan. Julkaistiin kirja Elämiä ja siitä ura urkeni.

Tamminen kirjoittaa lyhytproosaa. ”Lähinnä editoin. Kun olen kirjoittanut yhden lauseen, rupean sitä heti parantelemaan.”  ”Hävettää olla äänessä niin pitkään, että kirjoittaisin pitkiä lauseita.”  Muistot ovat Tammiselle kuvia, eivät tapahtumasarjoja. Unettomana hän nykyään mielessään kiertelee lapsuuden talossa, näkee asioita, joita ei edes muista, hän ei kuitenkaan näe siellä ihmisiä.

Uusin kirja Sinua sinua kertoo Tammisen nuoruuden rakkaustarinan, joka kesti 1,5 vuotta. ”Jotakin muisto aina haluaa kertoa”. Tapahtumapaikkana on pääasiassa Praha. Siellä Tamminen käy rakastettuaan tapaamassa 15 kertaa. Kirjassa on myös Tammisen ottamia valokuvia Prahasta, joita on kertynyt 300. ”Haluan olla kameran takana piilossa. Ne ovat sivustakatsojan kuvia. Olen ollut läpi elämäni piilossa”.

Tamminen sanoo, että yleensä avioliiton alku on täynnä rakkautta. Sitten 50 vuotta ihmetellään, miten tätä liittoa kestää. Puolison kuoltua jälkeen jäänyt taas rakastaa edesmennyttä. Jaa, jaa. Mahtoiko olla hänen oma ajatuksensa, vai lainaus joltakin, en muista. Minusta tämä on ihan mahdollista, ellei välillä tule eroa.

Kuinka moni mahtaa muistaa, että Tamminen on saanut aikoinaan lause-Finlandian? En minä ainakaan muistanut, josko tiesinkään. Voittanut lause on: Danny tuli Vääksyyn.

Väliajalla ostan Tammisen kirjan. Nimikirjoitusta kirjoittaessaan Tamminen sanoo:”Sä oot ollut mun kurssilla.” ” Niin olen ja edelleen muistelen sitä erinomaisena kirjoittajakurssina,” vastaan. Samalla muistutan häntä, että kurssin lopussa sanoin: ”Halaisin sua kiitokseksi, jos et olisi niin ujo mies.” Mitä silloin teki Tamminen? Ryntäsi halaamaan minua. Ja mitä tekee Tamminen nyt? Nousee pöydän takaa ja sanoo, otetaanpa uusiksi. Ja tulee halaamaan. Että näin toimii ujo mies, joka haluaa olla piilossa. Vieläkö kysytte, miksi hän on minusta ihana?

Kirjan Sinua sinua olen jo lukenut. Voisi pelätä, että kertomus nuoruuden rakkaudesta on yhtä romanttista mössöä. Tammisella ei näin todellakaan ole. Pelkistämisen mestarina hän kirjoittaa kristallinkirkkaasti ja kuitenkin tunteet tulevat lukijalle hyvin läpi. Kaikki Tammisen kirjat lukeneena ajattelen, että tämä on hänen parhaimpiinsa kuuluva, ellei paras.

 

3.   Seela Sella Sellasta

Idolini Seela Sella! 88 vuotta vanha, mutta edelleen aivan loistava!

Antti Heikkinen on kirjoittanut 600-sivuisen järkäleen Sellasta. Heikkinen ja Sella ovat kohdanneet, missäpä muualla kuin teatterissa. Heikkinen kun on myös, muun muassa, näytellyt.

”Mää tulin kotio”, toteaa heti aluksi Pispalassa Virtasen likkana lapsuutensa viettänyt Sella. ” Kaikki oli kivaa. Ei syntejä perässä raahattu”.

Näyttelijänä Sella sanoo olevansa näyttäjä, ei näyttelijä: hän näyttää roolihenkilön tilanteita ja tunteita. Näyttämöllä Sella saa yleisöstä energiaa, mikä ei tarkoita, että pitäisi tykätä. Vuorovaikutus on tärkeää. " Kun olet lavalla, olet peilin päällä”, hän sanoo Stanislavskia lainaten. Oma persoona tulee rooleissa läpi, se, mikä itselle on tärkeää. Ammatissa ei ole yleisavainta, joka kerta on löydettävä uusi,sopiva avain.

Sella bloggasi surunsa, kun sai tietää miehensä Eliksen kuolemasta. Samaan aikaan hän laittoi muistiin, mitä hänessä tapahtui. Tietämättään hän käyttää tämäntapaisia muistoja hyväkseen rooleissaan.

Juutalaisuutta hän opiskeli neljä vuotta ennen juutalaiseksi tuloaan. Arjessa juutalaisuus näkyy hänellä lähinnä ruoissa. Sabattinakin hän näyttelee tarvittaessa. Juutalaisuuden mukaan Jumala on antanut ihmisille valinnanvapauden. On olemassa hyvän ja pahan energia ja ne taistelevat jatkuvasti. Kaikki teot, ajatukset voivat lisätä hyvän energia, siksi ihmisellä on vastuu ajatuksistaan ja teoistaan. Jos on enemmän pahan energiaa, voi esimerkiksi syttyä sotia. Koska Jumala on antanut valinnan vapauden, hän ei voi enää ottaa sitä pois.

Varsinaisesti Sella ei koskaan laiskottele. Aina on joku ongelma, joka pitää ratkaista.  Televisiosta jotain sarjaakin katsoessaan, hän aistii koko ajan.

Seela Sella nousee ylös tämän tästä puhuessaan innokkaasti. Lopuksi hän esittää mahtavana yllätyksenä Lauri Viidan runon Luominen.  Hän kehottaa vertaamaan psalmia 104 tähän runoon. Ovat kuulemma kuin yksi yhteen.

Mikä nautinto! Runo on pitkä. Ja miten Seela Sella sen esittää! Loistavasti! Että tämäkin vielä kaiken muun hyvän lisäksi!

Lähden tilaisuudesta innostusta puhkuen, paljon saaneena. Kainalossa on kolme uutta kirjaa.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mykistynyt olo.

Koko parituntisen esityksen ajan salissa on ollut hiirenhiljaista.

Seela Sellan (Hannah Arendt) viimeisen repliikin jälkeen näyttämö pimenee.

Syvä hiljaisuus. Sitten me katsojat puhkeamme raivoisiin taputuksiin. Seisten.

Olen syvästi vaikuttunut!

Stefano Massinin näytelmä Eichmann - mistä yö alkaa, on juuri päättynyt. Näytelmä on saanut ensi-iltansa jo melkein vuosi sitten Kansallisteatterissa. Tampereen Työväen teatterissa oli muutama näytös loppusyksystä ja nyt tammikuussa muutama. Kaikki liput varattiin heti loppuun.

Seela Sella esittää saksanjuutalaista filosofi Hanna Arendtia ja Timo Torikka Adolf Eichmannia. Stefano Massini on luonut heidän välilleen kuvitteellisen keskustelun. Olemme jälleen natsi-Saksan hirmutekojen äärellä. Arendt yrittää selvittää, miten Eichmannista tuli juutalaisten joukkomurhan suunnittelija ja toteuttaja, ”lopullisen ratkaisun” organisoija.

Eicmanista piirtyy kuva itseään jatkuvasti vähättelevän isän poikana. Poikakin on epäkelpo isänsä mielestä. Myyntimiehenä Eicmann on mielestään hyvä, mutta työt loppuvat. Kun joku SS- mies ehdottaa hänelle liittymistä järjestöön, Adolf on heti valmis. Nyt hän on jotakin. On uniformu ja opetettu asento sekä juutalaistoimiston hoito. Vähitellen vastuut ja kiitokset kasvavat. Hänellä on valtaa. Hänen lopullisen ratkaisun suunnitelmansa esittelyyn tulee itse Adolf Hitler! Ja mikä riemu: Adolf puristaa ylpeänä kaimansa kättä. Valokuvankin tapahtumasta hän saa seinälleen.

Vieressäni istuva nuori mies kysyy väliajalla minulta mielipidettäni näytelmästä. Meillä viriää mielenkiintoinen keskustelu, joka loppuu vasta salin pimennettyä. Olemme molemmat sitä mieltä, että Eichmanin tekoihin on vaikuttanut hänen aikaisempi elämänsä, millainen ihminen hänestä on tullut. Ihminen kaipaa tunnustusta, tunnetta, että on joku. Nuorimies korostaa etenkin sosiaalisen ryhmän merkitystä. Jokainen ihminen on inhimillinen olento. Se mitä tapahtui Saksassa voi tapahtua milloin ja missä vain tänä päivänäkin. Jokainen voi otollisessa tilanteessa ”joutua” pahuuden palvelijaksi. Tämä oli meidän yhteneväinen, pessimistinen näkemyksemme. Sitäpaitsi, pysyäkseni itse elossa, mihin olen valmis?

Näytelmän Eichmann on ennen juutalaisten karkotusta jopa seurustellut juutalaisen naisen kanssa ja syönyt herkullista ankkaa juutalaisessa perheessä. Hän ei lainkaan pidä juutalaisia pahoina ihmisiä. Ehei. Hän vain noudattaa määräyksiä. Hän on mielestään olosuhteiden ja kohtalon uhri. ”En ole syyllinen, muut ovat tehneet aivan samanlaisia tekoja”. Inhimillisyydestä kertoo se, että hän voi pahoin nähtyään kuolleen vasikan. Juutalaisten joukkoteurastus ampumalla on ikävää. Tulee niin paljon verta. Siksi Eichman päätyy kaasuun. Siistiä.

Seela Sella Hanna Arendtina muistuttaa meitä sivullisia halustamme katsoa muualle. Näinpä. Tämähän pätee pienempiinkin tapahtumiin, esimerkiksi koulukiusaamiseen.

Seela Sella on roolissaan upea kuten aina! Mikä sääli, että hän on kertonut, ettei enää tee uusia näytelmiä. Sääli, mutta ymmärrettävää 88-vuotiaalta legendalta. Timo Torikkaa olen nähnyt muutamassakin näytelmässä Kansallisteatterissa useampi vuosi sitten. Eicmannina hän tekee uskottavan ja uskomattoman hienon roolityön! Hänen suorituksensa ei kalpene edes Seelan loisteessa.

Olen kotona illalla esityksen jälkeen kymmenen maissa. Luen heti netistä kaiken mitä löydän Adolf Eichmanista ja Hanna Arendtista. Varaan kirjastosta Hannah Arendtin kirjoittaman kirjan: Eichman Jerusalemissa: raportti pahuuden arkipäiväisyydestä, vuodelta 1963. Se kertoo Eichmanin oikeudenkäynnistä Jerusalemissa. Ilokseni Tampereen kirjaston kaikki seitsemän kirjaa ovat lainassa tai varauksessa. Saan varausnumeron 3. Sattumalta huomaan, että areenassa on katsottavissa ohjelma Hanna Arendtin maailma. Katson sen tänään.

 

Kuvat Kansallisteatteri/ Johnny Korkman

 

 

Koronakevät vei meidän Teatterilippumme Hitler ja Blondi- esitykseen Tampereen Työväen Teatterissa. Tai jos tarkkoja ollaan, ei se vienyt lippujamme, vaan sulki teatterit. Ja jos ollaan esityksen nimenkin suhteen tarkkoja, niin Hitler ja Blondin alaotsake on: Kolmetoista laulua diktaattorille, saksanpaimenkoiralle ja pianolle.

Hyvää ei odota koskaan liian kauan. Näin vaikuttavaa esitystä kannattaisi odottaa kyllä vaikka vielä kauemminkin. Olen silti onnesta ymmyrkäisenä, että pääsen nyt vaikuttumaan tästä Michael Baronin ohjauksesta. Kiitokset Paulalle lippujen järkkäämisestä, kun itse siinä epäonnistuin. Esityksessä diktaattori-Hitlerinä on siis Seela Sella, Hitlerin saksanpaimenkoira Blondina Verneri Lilja ja pianistina meidän esityksessämme Mariola Aniolek. Seela Sella on itse esittänyt toiveen Hitlerin roolista.

Jokunen tuttu on kysynyt, miten uskalsin mennä teatteriin. Miksi en olisi uskaltanut? Turvatoimet ovat hyvät, joista sai jo etukäteen tietoa teatterin sivuilta. Ei paikkanumeroita, vaan vahtimestarit ohjaavat järjestyksessä istumaan. Joka toinen tuoli on poissa käytöstä ja poistuminen tapahtuu jälleen vahtimestareiden ohjauksessa rivi kerrallaan takimmaisesta rivistä alkaen. Maskisuosituksesta johtuen arvioni mukaan noin 98 %:lla on maski.

Ei siis muuta kuin nauttimaan itse esityksestä. Hitlerille tärkeän Blondikoiran kerrotaan olleen erittäin hyvin koulutettu. Verneri Lilja Blondina on niin hyvin koulunsa käynyt, että puhekin luistaa. Vieläpä suomeksi. Alussa hän käy virittämässä yleisöä muun muassa kysymällä: ”Onko täällä natseja?” ”Onko uusnatseja, käsi ylös.” Yritän kuikuilla taakseni, nostaisiko joku tassuaan, ikään kuin joku nyt rupeaisi täällä sen sorttisia tunnustuksia tekemään. Tahi ylipäätänsä tänne tulisi. Yhdessä vaiheessa Blondi kehottaa meitä nostamaan käden ylös. Teemme työtä käskettyä. ”Nyt siirtäkää käsi vähän etuviistoon.” Hahaa, tuollaiseen halpaan en sentään mene.

Muuten esitys ei naurata. Siinä saamme näytelmän keinoin tositietoa Hitlerin ajatuksista, puheista ja toimista. Kyltymätön viha juutalaisia kohtaan ei tässä, tässäkään saa selitystään. Jos sanon, että näytelmä ja esitys ovat järisyttävän vaikuttavia, niin tuntuu, että sekään ei vielä riittävästi kuvaa niiden tehoa. Loppukohtaus saa kyyneleet väistämättä silmiin. Kovaäänisestä kuuluu Seelan Hitlerinä lukemaa tämän poliittista testamenttia. Sen Hitler saneli vuorokausi ennen itsemurhaansa. Siinä hän muun muassa kertoo toisen maailmansodan olevan juutalaisten syytä. Hän määrää Saksan kansan jatkamaan juutalaisten vastustamista. Seela Sella, juutalaisen miehen leski ja itsekin juutalaiseksi kääntynyt, pieni, vanha nainen, vaaleassa paidassa, Hitlerin roolista riisuuntuneena, kuuntelee tätä yksin lavalla. Välillä hän tapailee Hitlerin puheen sanoja. Puheen loputtua Seela Sella laulaa pienellä äänellä laulun, jonka sanoja en ymmärrä. Jos se tunnettu nuppineula nyt tipahtaisi maahan, niin se kuuluisi koko salissa. Vaikutettuja ovat muutkin kuin minä seuralaisineni.

Seela Sella, armoitettu, upea näyttelijä. Kiitos! Kiitos Verneri Lilja! Uskon, että sinusta kuulemme vielä. Kiitos pianisti Mariola Aniolek! Olit niin luonteva lavalla, että mietin, oletko soittava näyttelijä vai näyttelevä pianisti. Kiitos Baron! Taas kerran sain täystyrmäyksen natsi-Saksan kauheuksista. Luoja varjelkoon, että vastaava ei koskaan toistuisi!

 

Näytelmän kuvat Tampereen Työväen teatteri/ Kari Sunnari

 

Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat