Kirjoitukset avainsanalla Jani Karvinen

Jouni Ranta on kommunisti-isän poika Forssasta, joka jo lapsena kadehti ja ihannoi varakkaita perheitä. Nuorena aikuisena pikaisesti lapsen tulon takia perustettu perhe ja ammattikoulututkinto näytti ulospäin tavanomaiselta elämältä. Rannalle se ei kuitenkaan riittänyt, koska hän tajusi, että nykytuloilla hän ei koskaan voisi ostaa kaikkea sitä, mitä halusi. Elämän olisi pitänyt olla jännittävämpää.

Niinpä Rannasta tuli päätoiminen korttiammattilainen, korttihuijari. Rahaa tuli patjan alla säilytettäväksi, jopa vanhan miljoonan markan verran. Tosin Ranta oli välillä huijattujen taholta vaarassa tulla päästetyksi päiviltä.

Vähän kuin puolivahingossa Rannasta tuli taulujen myyjä. Aluksi Thaimaasta 25 markalla ostettuihin töihin hän pani 150 markan kehykset ja myi ne 1500 markalla. Kauppamies.

Bisnes avautui kunnolla vasta sitten, kun Taiteilija otti häneen yhteyttä. Sattumoisin tällä oli myytävänä tunnettujen taiteilijoiden töitä, esimerkiksi Särestöniemen, Gallen-Kallelan ja Schjerfbeckin.

Jossakin vaiheessa Taiteilija, Veli Seppä, kertoi Rannalle maalanneensa itse taulut. Signeerauksetkin olivat tietysti väärennöksiä.

” Tunsinko piston sydämessäni tultuani tietoiseksi siitä, että myyn myös väärennöksiä? En tuntenut, en ainakaan erityisen suurta pistoa. Minulla oli oikein hyvä olo puserossa. Oli rahaa, oli Mersu, oli kesämökki, oli ulkomaanmatkoja. Kävin huutokaupoissa ja pääsin hienoihin piireihin…Olin niin täynnä mielihyvähormoneja, ettei moraaliselle itsetutkiskelulle ollut tilaa.”

Jälkikäteen hän ajattelee, että olisi ehkä lopettanut väärennösten myynnin, ellei olisi oivaltanut, että kaikki tekivät sitä. Eli vääryyden tekemisen oikeutti se, että muutkin sitä tekevät. Mielenkiintoista moraalia. Jonkinlaista moraalista ylemmyyttä hän kokee siitä, että on ainoa, joka kertoo, miten homma menee.

Että miksi minä tässä nyt olen näin kiinnostunut minulle tuntemattoman Jouni Rannan elämästä?

Kaiken edellä kerrotun ja paljon muuta kertoo Tampereen Komediateatterin Rannan elämästä kertova Vilpitön mieli esitys, jonka kävin katsomassa. Jani Karvinen luo todella uskottavan kuvan Rannasta. Karvinen on niin hurmaava kauppamiehenä, että sellaisen petkuttamaksi olisin minäkin helposti joutunut. Onneksi ei ole ollut koskaan irtonaista rahaa arvotaiteeseen. Ola Tuominen on näytelmässä Taiteilija ja myös monessa muussa roolissa. Petra Karjalainen on vaimo, rakastajatar ja tekee monta muuta pikku roolia. Osaava kolmikko tekee nautittavan esityksen!

Näytelmän innoittamana luin myös Jouni Rannan ja Marko Erolan kirjoittaman kirjan Vilpitön mieli vuodelta 2017. Sen pohjalta teatteriesitys on tehty.

Konstit olivat monet väärennösten teossa. Taitava taiteilija ne maalasi, mutta Ranta joutui monesti niitä kiireessä kuivattelemaan saunassa. Niin kova oli taulujen kysyntä. Hän kertoo, että oli pitkiä aikoja, että ei koskaan saunonut yksin.  Siis ilman tauluja. Tauluun hän hieroi tupakantuhkaa patinan aikaan saamiseksi. ”Vanhaan tauluun” saatiin kärpäsenpaskaa kastamalla hammasharja kahviin ja räpsyttämällä sitä parin metrin päästä tauluun. Maalin hajuun auttoi palava tupakka tai wc-hajunpoistajat. Voi jesses, mitä hommaa!

Selvää lienee, että leveään elämään kuului paljon viinaa ja naisia. Avioliitto loppui ja jokunen parisuhde sen jälkeen. Ranta itse kävi lähellä kuoleman rajaa, jonka jälkeen hän oli kolme vuotta juomatta.

Kaikki loppuu aikanaan, tälläkin alalla. Pidätyksestä oli kulunut kuusi vuotta, kun hovioikeuden tuomio tuli vuonna 2006. Ranta sai yli neljän vuoden vankeusrangaistuksen, kun siihen yhdistettiin tuomio savukkeiden salakuljetuksesta. Ei auttanut, vaikka Ranta loppuun asti todistelikin syyttömyyttään. Satojen tuhansien korvaukset myös määrättiin. Ranta ei olisi Ranta, ellei hän olisi vedättänyt poliiseja ja vanginvartijoita sekä avovankilan työnjohtajaa ja hankkinut siten itselleen etuuksia.

Kirjassa Ranta on tehnyt luettelon Taiteilijan väärentämistä töistä, jotka hän on myynyt aitoina. Vaikuttava määrä. Rannan mukaan edelleen monen kodin seinällä aitona ostettu taulu on väärennös. Rannan kokemus teosten aitouden todistajista on aikamoista luettavaa. Ateneumin ja muiden asiantuntijoiden  ”tutkimiset” olivat hänen mukaansa aivan luokattomia, siis silloin 1980- ja 1990-luvuilla. Enemmistö väärennöksistä meni aitona läpi.

Raha se on, joka maailmaa pyörittää. Miksipä ei siis myös Jouni Rantaa. (kuva on kirjan kansiliepeestä)

”Raha on huumetta, johon jää koukkuun. Olin kuin rahapussin löytänyt pikkupoika karkkikaupassa – ihmeissäni siitä, mitä kaikkea voin ostaa. Kun sain rajattoman luottokortin, kokeilin sitä ostamalla 150 000 markan auton. Mahdollisuus tehdä niin antoi suuremman tyydytyksen kuin itse auto”.

Ilman taskussa olevaa rahaa Ranta tunsi itsensä alastomaksi. ”Ilman sitä en ollut mitään.”

”Moni ihminen on rehellinen luultavasti vain siksi, ettei tule tilaisuutta tai ei ole taitoa varastaa”, todistelee Ranta. Ilmeisesti kuulun itse siis tähän ilman taitoja ja tilaisuuksia olevaan porukkaan. Tosin epäilen, että lisäksi arvot ja asenteet pitäisi olla ”kohillaan”.

Voisi luulla, että Ranta kaiken jälkeen katuisi rötöksiään. Mitä vielä! Kirjansa lopussa hän sanoo: ”Vaikka mammona ja maine menivät, on oltava tyytyväinen elämään. Ihan nollasta lähdin, sataan pääsin ja hauskaa osasin pitää. Olen sentään rakastellut miljoonan päällä. ” Joopa. Minä se en ole rakastellut edes satasen päällä. Tiedä sitten, pitäisikö olla kateellinen.

Sisälläni asuva Nutturapäinen moraalitantta (vapaasti mukailtu Tervon nimitys Loirin kirjaa kritisoineille)  minussa paheksuu. Kyllä Rannan pitäisi olla synnin tunnossa ja kieriskellä tervassa ja höyhenissä.

Vaikka mikä tuomari minä olen muita arvostelemaan? Sainpahan Rannan ansiosta nautittavan teatteri-illan. Oli siinä toki tärkeä ansio Komediateatterin näytelmän työryhmällä.

 

Näytelmäkuvat Komediateatteri/ Harri Hinkka.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat