Markus Copper oli Helsingissä 1968 syntynyt kuvanveistäjä, joka tuli tunnetuksi suurista mekaanisista teoksistaan, joissa usein on ääntä, liikettä tai/ja valoa. Ne käsittelevät usein väkivaltaa, tragedioita ja onnettomuuksia. Copper asui paitsi Suomessa, Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa, jossa hän yllättäen kuoli työhuoneellaan 50-vuotiaana vuonna 2019.

Markus Timo Juhana Paajanen vaihtoi nimekseen Markus Copper vuonna 1996. Hän teki noihin aikoihin rajuja performansseja. Yhdessä niistä oli maassa tuliympyrä, johon taiteilija ruiskutti sytytysnestettä. Se syttyi palamaan ja pullo räjähti hänen sylissään. Palanut iho muuttui kuparinväriseksi ja hän päätti vaihtaa sukunimensä.

Nykytaiteen museo Kiasmassa oli Markus Copperin töiden retrospektiivinen näyttely, Metallin maku, viime vuoden marraskuulta 26.2.23 asti. Ehdin käydä näyttelyssä helmikuun alkupuolella. Taiteilija on osaksi purkanut töitään. Kaikkia näyttelyssä olleita töitä ei ole voitu käynnistään, osaksi turvallisuuden takia. Kiasma konservoi huonokuntoisia teoksia. Esillä olleet teokset olivat vajavaisinakin niin vaikuttavia, että haluan niistä kuvin kertoa. Olkoonkin, että et voi enää näyttelyyn tutustua.

Idea tähän teokseen, Valaanpyyntiasema (2009) on syntynyt veneen alla majailevista pakolaisista. Teoksen osana on Kain Tapperin vanha kilpasoutuvene. Näyttelyssä pari kertaa tunnissa urut alkavat soittaa Tom Waltsin Trampler Rose kappaleen melodiaa. Teoksessa oleva vene nousee hitaasti pystyyn ja romahtaa sitten alas kuin valas kuolinkamppailussaan. Teoksen hinnaksi on arvioitu 80 000 euroa.

Tyttöjen ja naisten huono ihmisoikeustilanne, etenkin Afganistanissa ja Pakistanissa on inspiroinut taiteilijaa työhön, Khyber Pass (2009). Työ käsittelee tyttöjen sukupuolielinten silpomista. Tuulimyllyn siivet seisovat paikallaan turvallisuussyistä. Siivissä on partateriä. Tämänkin teoksen arvo on 80 000 euroa.

Copper on luonut teoksia onnettomuuksista, joissa on kuollut paljon ihmisiä. Seuraavat kaksi teosta muistuttavat katastrofeista, joissa meri on ottanut uhrinsa.

Kun Titanic upposi 1912, legendan mukaan orkesteri soitti laivan upotessa, loppuun asti. Estonia upposi vuonna 1994. Copperin mukaan sen viimeistä viihdetaiteilijaa ei muista kukaan. Siksi hän halusi tehdä teoksen Estonia (2006) käyttäen itseään mallina. Teoksen viihdetaiteilija teppaa välillä musiikin mukaan jalallaan lattiaa.

Teos Kursk (2004) muistuttaa samannimisen venäläisen ydinsukellusveneen onnettomuudesta. Sukellusveneen upotessa 118 miehistön jäsentä jäi loukkuun uponneeseen alukseen.

Vähemmän järkyttäviä, joskin vaikuttavia, ovat hänen seuraavatkin työnsä.

Seitsemän meren arkkienkeli (1998) tuottaa valaan laulua muistuttavaa ääntä. Sähkömoottori työntää ilmaa urkupilleihin. Vanhat urkupillit ovat Kotkan kirkosta.

Juggernaut sana tarkoittaa kaiken tuhoavaa voimaa. Saman nimisessä työssä on ollut moottori, liiketunnistimet, akku ja tappajan mieli. Tuhansien kilojen painoinen laite ajoi takaa liiketunnistimien ilmaisemaa kohdetta. Copper ei ollut kuitenkaan työhönsä tyytyväinen, vaan hän hajotti sen. Nyt on enää jäljellä hitsattu teräsrunko.

Idea tähän työhön, Rautaneito, on tullut keskiaikaisista kidutusvälineistä. Kun neidon avaa, paljastuu sisältä teräviä, paksuja piikkejä. Mainittakoon, että Copper ei ollut koskaan naimisissa. Tosin hänellä on vuonna 2009 syntynyt poika ruotsalaisen naisen kanssa.

Taiteilija syntyi työläisperheeseen. Porvariovi-teos kertonee Copperin käsityksiä porvareista, keitä hän nyt niillä tarkoittikaan.

Copper teki 1990-luvun alussa performansseja ja videoita. Kuva on näyttelyssä pyörineestä videosta, jonka nimeä en tiedä/muista. Siinä joka tapauksessa Copper vetää perässään raskasta taakkaa.

Piirustukset olivat Copperin viimeisimpiä töitä. Huviretki tienpientareelle (2018) syntyi tutkimusretkistä ystävien kanssa tunneleihin ja onkaloihin. Työhön on käytetty tussia, maalia ja lakkaa.

Taiteilijan kerrotaan kärsineen mielenterveyden ongelmista. Hänet löydettiin kerran makaamasta arkun muotoisen veistoksen sisältä. Hän oli leikannut vasemman kätensä irti sirkkelillä. ” Se ei ollut vahinko”, hän kertoi Suomen Kuvalehden haastattelussa. Hän teki itse puuttuvan käden tilalle metallikäden.

Copperin töitä arvostettiin jo hänen eläessään. Hän sai monia kansallisia palkintoja ja apurahoja, mm. Ars Fennica ja Suomi-palkinnon.