Kirjoitukset avainsanalla Bachelor Suomi

Ihmeitä on maailma täynnä. Tiedetään.

Viime kevään mittaan olen ihmetellyt muutamaakin tosi-tv ohjelmaa. Kun en ennestään niistä mitään tiennyt, päätin katsoa, mistä niissä on kyse.

 

1.   Temptation Island Suomi

Tätä ohjelmaa on esitetty jo useampana kautena, sivistin itseäni. Ohjelman nettisivuilla kerrotaan, että kyse on ” kiimaisen somesuosion saavuttanut huippureality”.  Hmh. Että ihan kiimaista. Ellette kuitenkaan ohjelman ideaa tiedä, niin voin kertoa, että lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että neljä pariskuntaa menee kolmeksi viikoksi Thaimaahan, varatut miehet ja naiset eri paikkaan. Miehet viettävät seuraa naissinkkujen kanssa ja naiset miessinkkujen. Jos nyt jotain ymmärsin, niin pariskuntien tarkoitus on koetella suhteen kestävyyttä. Ja sinkkujen tehtävä on yrittää vietellä näitä varattuja.

Ohjelman alussa näytetyt sanat Viettelys Kiusaus Houkutus kertovat jo melkein kaiken. Joka ilta on allasbileet, joissa ilmaista viinaa on niin paljon kuin sielu sietää. Ja sieluhan sietää. Päivisin on kahdenkeskisiä treffejä, jotka nekin aina päättyvät pullon ääreen. En tiedä, ehtivätkö nähdä yhtään selvää päivää.

Illalla on parisuhteessa oleville iltanuotio, jossa saavat katsoa kumppaninsa tapahtumia videolta. Jos videossa ei näytä olevan mitään epäilyttävää, juontaja Sami Kuronen yrittää herättää epäilyksiä toisen puoliskon uskollisuudesta. Ilmeisesti formaattiin kuuluva juttu.

Ei siis ole mikään ihme, että enemmän tai vähemmän kännissä suhteita syntyy ja peittokin heiluu eli ”pannaan”, kuten termi siellä kuuluu.  Jollakulla panohommat ovat tänään yhden kanssa ja huomenna toisen. Näinhän on freudilaisittainkin vitsailtu, että persoonallisuuden osa, Yliminä, jossa on arvot ja omat normit, liukenee alkoholiin. Kuvaavaa on, että yksi varsinainen sekoilijakaveri tämän tästä ihmettelee: ”en tiedä, miten pääsi näin käymään”. Siis itse ei tehnyt, vaan niin vaan kävi.

Sama heppu riehuu, heittelee tavaroita, möykkää ja haukkuu muita humalassa monesti. Juontaja Sami Kuronen kertoo jälkeenpäin, että tuotantotiimi mietti, pitäisikö kaveri poistaa. No, näin ei tietenkään tehty. Kaverin tulevaisuuden kannalta se olisi ollut paras juttu, luulen. Ylpeänä hän antoi sanomalehdelle (AL 29.4.19) jopa jälkeenpäin haastattelun reissustaan. Hän sanoi olevansa tyytyväinen, että lähti mukaan. ” Se on kokemus, jota en mistään muualta saa” Epäilemättä. ” Kolmen viikon ilmaiset viinabileet”, kuvasi jälkeenpäin reissua yksi naissinkku, selvästi mielissään. Vaikka en ihan joka jaksoa katsonutkaan, niin aika olennaiselta kuvailu tuntuu.

Huipentuma oli ennen kotiin lähtöä ”kaksneloset”. Valitsemansa sinkun kanssa varattu sai viettää vuorokauden hulppeissa oloissa, joissa heitä odotti kauniisti kukkasin koristeltu parivuode. Näytti ihan parhaimman lajin häävuoteelta.

Kun muutamista parisuhteessa olevista sai jopa alussa fiksun kuvan, niin ihmettelen, miksi he moiseen ohjelmaan hakeutuivat? Ilmainen viina? Ilmainen reissu? Thaimaa? Seikkailu? Julkisuus?

Ei, en ymmärrä. Lopputulemahan oli se, että kaksi neljästä pariskunnasta lähti eri suuntiin ”loman” jälkeen.

Sisareni oli sitä mieltä, että osallistujat saavat varmasti rahaa. Näin on kuulemma ainakin Saksassa, missä hän asuu. Mietin, että minulle kyllä pitäisi todella paljon maksaa, että lähtisin moiseen mukaan.  En olisi kyllä sopivaa ainesta siinäkään mielessä, että en pystyisi ryyppäämään kolmea viikkoa putkeen. Ei ole tullut tarpeeksi harjoiteltua. Mutta. Tässä on varmasti sukupolvien välinen rotko. Siis mukaan lähtemisessä. Tosin tunnen monia nuoria, joita ei kirveelläkään saisi moiseen. Meitähän on moneen junaan ja aina joku jää asemallekin, kuten sanonta kuuluu.

 

2.   Bachelor Suomi

Tämän ohjelman ideasta minulla oli jo ennakkoon joku tieto, kausi oli jo neljäs. Poikamies hakee naisystävää. Tarjokkaita on 17. Yksi kerrallaan sulhasehdokas, tänä keväänä fiksunoloinen Christoffer, lähettää naisia kotiin Ruususeremoniassa. Siinä naiset seisovat ryhmänä tuomiolla, kun mies jakaa yksitellen ruusut niille, jotka jäävät. Ilman ruusua jäänyt saa aina lähteä kotiin. Kyyneliltä ei näissä bileissä vältytä, enkä ihmettele.

Jossakin vaiheessa ohjelman kuvaukset siirtyvät Kreikkaan. Naiset asustelevat yhdessä, mutta yksitellen he pääsevät poikamiehen kanssa treffeille. Kiinnostavin kysymys muilla naisilla on, pussailtiinko treffeillä. He pitävät jopa lukua siitä, onko kaikki jo pussaillu. Joillekin Toffe antaa arvionsa pussailun jälkeen: ”Sä oot hyvä pussaamaan.” Hohhoijaa.

Alkutreffeillä tavallisin kysymys on, puolin ja toisin: ”mitä sä ajattelet/tykkäät musta?” Kun jäljellä on vain kolme naista, jokainen pääsee urhon kanssa peräkkäin yön yli treffeille. Vaikka peiton heiluntaa ei tässä ohjelmassa kuvata, niin epäilen, että sitä puoltakin testataan.

Tässä ohjelmassa juodaan joka tilanteessa kuoharia/sampanjaa, laseista päätellen. Varsinaisten ohjelmajaksojen jälkeen oli Tilinteko- ohjelmajakso. Hiukan mua hymyilytti, kun kaikki ohjelmaan osallistuneet naiset (yhtä lukuunottamatta) istuivat kahdessa peräkkäisessä rivissä – ja siinäkin oli kaikilla sampanjalasi kädessä.

Niinhän siinä oli käynyt, että Christoferin valitseman naisen kanssa suhde oli jo lopussa, oli kestänyt pari kuukautta. Voi Toffe, Toffe! Olisit kysynyt vähän tädiltä, kenet valitset. Tuliko edes noudatettua äidin ohjetta, että valitulla tulisi olla suuri sydän? Kyllä apua tarvitsisi näköjään kolmekymppinenkin sankari.

No joo, mikäs siinä. Onhan tämä yksi tapa yrittää löytää kumppani. Sen löytäminen ei ole aina helppoa. Huonostihan tässäkin kävi. Jotenkin vaan tuntui sivusta raastavalta tuo tyrkyllä olo, ”kunpa saisin ruusun”, ja se käsin kosketeltava jännitys ja kyyneleet! En tiedä, olisiko Tinder ainakin sielulle helpompi, kun en siitä, siitäkään, mitään tiedä.

 

3.   Vieraissa

Tämä oli kesyin katsomistani tosi-tv ohjelmista. Pariskunnat, näitäkin taisi olla neljä, erotettiin viikoksi asumaan jonkun toisen pariskunnan puolison kanssa. Pareilla oli jo lapsia, mukana oli ainakin yksi uusperheellinenkin. Näiden uusien ”pariskuntien” luona käytiin sitten tekemässä terapeuttisia keskusteluja ja annettiin tehtäviäkin. Ideana oli, että vieras puolisko olisi omalla tavallaan haastava, että hänen avullaan itse kasvaisi.

No, mikäpä siinäkään. Monet tulivat hyvin juttuun ja saivat puitua oman suhteensa ongelmia. Minua vaan häiritsi se, että tässäkin ilmeisenä tarkoituksena oli saada vähintäänkin syrjähyppyjä aikaiseksi. Huoneistoissa, joissa parit asuivat, oli vain kaksoisvuoteita. Myöskin juontaja herätti odotuksia sanomalla jotenkin tähän tyyliin, että saa nähdä, tuleeko ero vai jatkavatko yhdessä. Jo ohjelman nimikin viittaa ”vieraissa käymiseen”.

Kaksoisvuode johti siihen, että toinen asukas nukkui sohvalla. Viikon jälkeen jokainen pari uhkui rakkautta omaa puoliskoaan kohtaan ja kohtaamiset olivat täynnä suudelmia ja rakkauden tunnustuksia. Jälkiseurannassa huuma oli monesti jo haihtunut. Oliko nyt kyse kannetusta vedestä vai mistä?

Kun yksinkertainen olen, mietin tässäkin ohjelmaan lähteneiden motiiveja. Ajattelivatko oikeasti, että viikon mukanaolon jälkeen ikuinen parisuhdeonni kukoistaa? Seikkailu? Julkisuus? Jännitys? Vaihtelua? Millaista palautetta mahtoi kouluikäinen lapsi saada kavereilta? Tällaisena vanhan kansan jääränä panostaisin pikemminkin hyvän terapeutin antamaan pariterapiaan.

Että sellaisia ohjelmia. Tulipahan niitä nyt ajoittain seurattua. Kun tallensin jaksot, saatoin katsoessa kelata mainokset ja halutessani osan ohjelmaakin. Pitikö sun niitä edes katsoa, saattaa joku kysyä, kun et kuulu edes kohderyhmään? En kuulu, en, mutta jos on utelias, niin on. Nyt tiedän, mistä niissä on kyse, ei tarvitse seuraavia kausia katsoa. Kuten jo edellä sanoin, sukupolvien välillä lienee rotko. Toisaalta voi olla niinkin, että aika on niin nuorille kuin vanhemmille eri kuin minun nuoruudessani ja olen jämähtänyt vanhaan maailmaan.

Jos nyt oikein muistiani terästän, niin muistelen, että joskus taannoin (ehkä viime syksynä?) järjestettiin tilaisuuksia, joissa eläkeikäiset kertoivat seksikokemuksistaan. Ellen väärin muista, yksi nainen pääsi telkkariinkin kertomaan, montako miestä hänellä oli ollut vuorokauden aikana. Että ei nämä itsensä paljastelut koske vaan nuoria. On niitä vapautuneita ihmisiä meissä vanhemmissakin.

Että halleluujaa vaan!

 

Mediakuva on ohjelman nettisivuilta, muuta television kuvasta ottamiani.

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat