Hieraisinpa taas toissapäivänä simmujani ammolleen, kun luin Helsingin sanomia. Silmien avaajana toimi tutkimusartikkeli: Alzheimerin riskistä uutta tutkimustietoa. (HS 9.3.19) Jutun mukaan vaihdevuosien jälkeen aloitettu hormonikorvaushoito saattaa lisätä muistisairauden, Alzheimerin taudin vaaraa.
Että tällaista! Tähän asti on asiantuntijoiden suulla kerrottu, että hormonikorvaushoito nimenomaan vähentää dementian riskiä. Tätä tutkimustulosta ei käy kuitenkaan epäileminen. Se on julkaistu Britannian lääkärilehdessä BMJ:ssä. Tekijöinä on suomalaisia tutkijoita yhteistyössä Helsingin yliopiston, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ja Folkhälsanin kanssa. Tutkimusta johti dosentti Tomi Mikkola. Tulos yllätti tutkijatkin. Tietoja kerättiin 85 000:lta suomalaisnaiselta. Vaikuttava määrä.
Tutkimuksessa hormonikorvaushoito lisäsi 9-17 % Alzheimerin taudin riskiä, mutta vain silloin, jos hoito annettiin suun kautta. Paikallisesti ihon kautta annettu hoito ei vaikuttanut sitä eikä tätä taudin vaaraan. Ei siis vähentänytkään, tulkitsen. Riski kasvoi, jos hoito aloitettiin alle 60-vuotiaana ja kesti yli 10 vuotta.
Mitäs minä nyt olen tällaisista uutisista kiinnostunut, vanha nainen? No, ihan vain siksi, että tuossa noin viidenkympin iässä, eli vaihdevuosi-iässä olen minäkin joskus ollut. Käytin viisi vuotta hormonihoitoa ja kyllä, tabletteina. Enää en kyllä muista, mihin oireisiin niitä varsinaisesti aloin käyttää. Hikoilluthan olen aina, mutta varsinaisia kuumia aaltoja en muista. Olisiko ollut uniongelmiin? Tulee mieleen edesmenneen sisareni kertoma juttu. Hän oli ystävineen jossain itäisen puolen maassa kylmässä majoituspaikassa. Heidän, vaihdevuosi-ikäisten, toiveensa siellä oli, että tulisipa edes kuuma aalto.
Sitten aikoinaan lopetin hormonihoidon, kun julkaistiin tutkimus, että hormonikorvaushoito lisää rintasyövän riskiä. Silloinen gynekologini silmin nähden närkästyi tästä päätöksestäni. Vaihdoin gynekologia. Joitakin vuosia myöhemmin kävin toisella gynekologilla, joka on innokas hormonihoitojen puolesta puhuja. Joka käynnillä hän minuakin yritti vakuuttaa aiheesta. Lopulta hän antoi näytepakkauksen, siis tabletteja. Vaikutusta oli. Rinnat tulivat aroiksi. Muuta en huomannut. Siihen se jäi.
Muun muassa lääkärikirja Duodecista ja gynekologi Maija Kajanin kotisivuilta maijakajan.fi löytyy tietoja, että suun kautta otetut korvaushormonit lisäävät laskimotukoksen, keuhkoveritulpan ja aivoinfarktin riskiä. Sissoo. Onkohan tämä riski vielä olemassa viidentoista vuoden jälkeen? Sitä paitsi, hormonikorvaushoito vähentää sepelvaltimotaudin, diabeteksen, osteoporoosin, paksusuolisyövän ja verenpaineen riskiä sekä suojaa nivelrikolta. Juu, ja vähentää dementian riskiä.
Tuolloin parikymmentä vuotta sitten ei näistä riskeistä ja hyödyistä niin paljon puhuttu. On siis mahdollista, että saan kaikki nuo taudit.Nivelrikko jo tuli. Diabetes vaanii. Sen lisäksi hormonittomana naamani on ruttuisempi ja hiukset ohuemmat. No joo. Totta puhuen, en sentään usko, että kaikki nuo sairaudet hyppäävät minuun. Monet asiathan ovat vaikuttamassa sairastumisiin.
Jos joku asia, niin vaihdevuosien korvaushoito jakaa lääkäreitä. Joidenkin gynekologien mielestä vaihdevuosien hormonihoidosta on apua lähes kaikkeen. Maija Kajanin mukaan masennuskin vaihdevuosi-iässä johtuu tavallisesti hormonien puutteesta.Tietysti myös vaihdevuosiin ehtineillä on monenlaista suhtautumista hoidon tarpeeseen. Duodecimin mukaan kuumista aalloista kärsii 70-80 % naisista. Varsin hankalia oireet ovat joka viidennellä. Vastaavasti noin joka viidennellä ei ole mainittavia oireita.
Minulla on yksi tuttu, joka aloitti hormonihoidon heti, kun imuroidessa tuli hiki. Joku saattaa kärvistellä kuumien aaltojen ja unettomuuden kanssa ilman hoitoja. Muutamat ystäväni ovat käyttäneet hormoneja yli 20 vuotta, kun gynekologi on sanonut, että niitä on syytä käyttää loppuikä. On ystäväpiirissäni kyllä muitakin hormonittomia luomuja kuin minä.
Mitä tässä nyt yritän sanoa? Voipi olla, että suo on siellä ja vetelä täällä. Eli, että käyttää tai ei käytä hormonikorvausta, niin riskejä voi olla. Ymmärrän hyvin, että jos oireet haittaavat elämää, niin hormoneja kannattaa käyttää. Ajattelen niinkin, että jokaisen itse pitäisi päättää käytöstä tai käyttämättömyydestä, ei gynekologin. Gynekologin tehtävä on antaa puolueetonta tutkimustietoa potilaalle ja ohjata tutkimuslähteille.
