Ihmettelin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla erikoista aitaa. Selvisihän syy, kun luin opastaulun.

Kyseessä oli Eläkeliiton Elämää käsillä- projekti. Liitto halusi Suomi 100 –juhlavuoden merkeissä tuoda esiin eläkeläisten luovuutta. Piirit ja paikallisyhdistykset olivat voineet tehdä omanlaisensa taideteoksen. Niistä oli sitten muodostettu piitkän pitkää aitaa kävelytien varrelle pääfestivaaliteltalta Kansantaiteenkeskukseen. Joku väitti aitoja olevan satoja. En kiistä, en komppaa, kun en laskenut.

Upea idea! Toteutukset olivat hyvin erilaisia, kuten tietysti tekijätkin. Musiikin olisin joutunut jättämään vähemmälle, jos kaikkiin olisin ehtinyt kunnolla perehtyä.

Etsin ensihätiin sekä lapsuuteni Alavuden että nykykuntani Tampereen tuotokset. Sen verran täytyy aina olla kotiinpäin. Alavus-lapasista en ollut koskaan kuullutkaan. Aina sitä oppii. Tampereen verkon symboliikka ei itselleni avautunut. Vika ei ole välttämättä teoksessa, vaan tässä toisessa päässä.

Kaikista ei käynyt ilmi paikkakunta. Näistä todella kauniista teoksista en sitä löytänyt.

Osassa oli hauskasti käytetty hyväksi paikkakunnan todellisia tai kuviteltuja tunnusmerkkejä. Näin oli esimerkiksi seuraavissa. Ensimmäisessä on Saarijärven Paavo Liisansa kanssa.

Nastolan poika ei huoli Lahden likkoja. Näinköhän?

Säkylässä tienviitat vievät vain Varuskuntaan ja Lännen tehtaille. Mitäpä sitä muita tarvitaan.

 

Mahdoton olisi tuoda kaikki työt tässä esiin. Lohilahden Elämänpuu symboloikoon kaikki muita. Elämästähän, sen eri haaroista, jokainen teos kertoi.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat