Parkattuani auton kävelen kohti Tampere-taloa. Mihin noi ihmiset on menossa? Ei kai ne nyt kaikki Tampere-taloon mene?

Näin vain menevät ja suuri joukko muita. Jonot luikertelevat hitaasti eteisaulassa. Toisen reunan jono on erityisen hidas. Siitä arvaan, että siellä jaetaan ilmaisia kasseja. Ei sentään ämpäreitä.

Itse tulen paikkaan, jossa laitetaan pikkupikkutötteröön viskijäätelöä. Pakko minun on omaa vuoroani hetki odottaa, vaikka jäätelöstä en pidäkään. Kun kuitenkin ilmaiseksi saa. Tämähän on halvempaa kuin muinaisen Sulo Vilenin halvalla ostaminen.

Sanon minä, että jo on näyttelyn asettajia laidasta laitaan!

Moikkaan Turtolan kauppakeskuksessa Naisten karkkikaupan pitäjää, joka on tuonut vaatteitaan myyntiin. Vaatteita näyttää olevan parissa muussakin pisteessä. Seksivälineitä esittelevälle kaksi naista juuri tunnustaa käyttävänsä liukuvoidetta. He saavat runsaat kehut.

Teatteritarjontaa esitellään Hämeenlinnaa, Lahtea ja Poria myöten, Tamperetta unohtamatta. Kun messujen teema on ”Tiedän, mitä teet ensi kesänä” mukana on tietysti kesäteattereita ja runsaasti eri majoituspisteiden informointia. Miltä kuulostaisi lomailla vaikkapa Puumalassa tai Sulkavalla? Juttelen hetken Villa Sofiaa Inkoossa esittelevän, miellyttävästi esiintyvän miehen kanssa. Paikka näyttää kuvausten ja kuvien perusteellakin houkuttelevalta, eikä hintakaan paha ole. Vielä pitäisi se saada ”myytyä” aviohenkilöllekin.

Bussi-Mannisen tiskiltä kysyn oopperamatkoja. No, onhan niitä. Saan esitteen mukaan, vaikka tiedän toki, että netistä ne löytyvät. Fimlab- tiskin ohi kulkiessani huikkaan, että minun pitäisikin varata labra-aika. Saan ohjeen, että varaisin sen ajoissa, etenkään aamuaikoja ei välttämättä ole saatavilla. Tiedetään, tiedetään.

Tästä näytteilleasettajien luettelosta näet, miten monipuolista tarjonta on. On poliittisten puolueiden pöytiä ja joitakin eduskuntavaaliehdokkaitakin paikalla. Joka pisteessä on tarjolla karamelleja ja arvontalappuja. Vaikka jokaiseen karkkikoppaan en näppejäni työnnäkään, on makeita pussini pohjalla ihan kotitarpeiksi. Ilmeisesti mitään en ole lapuilla voittanut, koska kukaan ei ole perään soitellut.

Ohjelmalavalla on erilaisia esityksiä. Hetken katson ja kuuntelen Pirkanmaan Hyvinvointialueen esittelyä sähköisistä palveluista. Ai ai, iltapäivällä olisi ollut plastiikkakirurgin luento aiheesta Terveet ja kauniit rinnat. Epäilemättä se tapahtuu kirurgin veitsen avulla. Sen nyt sitten missasin.

Kävijöissä näyttää olevan joku pyörätuolilla etenevä, rollaattorilla kulkeva ja jopa kyynärsauvoja käyttävä. Myötätuntoisena ajattelen, että ei heillä varmaankaan ole helppoa täällä liikkua. Tulipa sekin tungoksessa mieleeni, että täältä voisi helposti saada suosiossa olevan noro-viruksen. Ilmeisesti en saanut. Kai se olisi jo merkkinsä näytttänyt.

Mitä nyt sitten sain itselleni messuilta? Jos minulla olisi ollut joku asia, jota nimenomaan sieltä hain, niin monipuolisesta tarjonnasta johtuen olisin voinut sen saadakin. Nyt lähdin vain uteliaisuuttani katsomaan, mitä siellä mahtaa olla. Haahuilin siellä toista tuntia, kunnes totesin, että kiitti, mulle riitti.

Saamapuolelle voin lisätä karkkien lisäksi 30 kpl B12 vitamiinia, laastaripaketin, heijastimen ja kolme kuulakärkikynää. Niitäkin olisi ollut enemmän tarjolla. Ja joo. Käsieni puristusvoima oli mittausten mukaan parasta A-ryhmää ikäryhmässäni. Se oli varmaankin minulle paras anti!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle Esikoisen nuorelle Brysselissä. Iso ilo on ollut Kuopuksen tyttären syntymä viime vuonna. Saamme miehen kanssa nauttia hänen hoitamisestaan Tampereella.

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2025
2024
2023
2022
2021
2020
2019
2018
2017
2016

Kategoriat

Sisältö jatkuu mainoksen alla