Kaamosmatka Lappiin Osuuspankin Elohopeakerholaisten kanssa on meneillään. Reissua opastaa Markku Eklöf tunnetulla, humoristisella tyylillään.

Bussimatka on pitkä, vaikka välillä illastamme ja yövymme Rovaniemellä Pohjanhovissa. Mutta hyvää ei odota koskaan liian kauan.

Perillä tosin minulle selviää, että Inarin tasolla kaamos on loppunut jo muutama päivä sitten. Hällä väliä. Kaamosta tai ei. Talvinen Lappi meidät kuitenkin vastaanottaa.

Aurora Villagessa saan oman ihanan pienen igluni numero 26, nimeltään Zeta, majapaikaksi. Jo ulkoa osittain lasikattoinen revontulimökki on kuin joku sadun pikku tupa. Joku ihana sielu, ehkä edellinen asukas, on tehnyt oven eteen lumiukon. Terve vain siis sinä ukkelikin!

Sisälle astuessani vastassa on laaja ikkunaseinämä sänkyjen edessä. En ole erityisen huokailevaa tyyppiä, mutta nyt kyllä ääneen taivastelen: Aah! Ihanaah!

Lyhyt tupatarkastus kertoo, että iglussa on kylpyhuone ja pieni keittiönurkkaus kahvinkeittimineen. Mahtuupa siihen kaksi nojatuoliakin seurustelua varten. Jo vain meikäläisen kelpaa.

Illalla on panoraamasauna, jonka terassilla on palju. Menemme kuitenkin ensin kahden muun matkalaisen kanssa rantaan tynnyrisaunaan. Sekin on melkein lilliputtikokoa. Pimeetä on. Saunassa valaisee tulipesä. Pienessä pukutilassa sitä vastoin saamme sormituntumalla haparoida vaatteitamme. Vasta siinä muistamme, että olihan siellä igluissa lyhdyt. Siellä ne ovat hyvässä tallessa.

Pieni avanto antaa minulle ja Pirjolle kylmät kylvyt. Sitten kipitämmekin jo osittain lumessa kahlaten ylös panoraamasaunalle.

Paljussa on kansi, jonka saamme kuitenkin naisissa pois. Poreita emme onnistu saamaan, toisin kuin myöhemmin saunaan tulevat miehet. Mutta mitä tuosta. Ihanan lämmintä paljussa on. Työnnän mieleeni pyrkivän lehtijutun kauas pois. Siinä tutkittiin paljuja ja tulos ei ollut hygienian osalta mairitteleva.

Pakkasta riittää. Niin paljon, että yhdelle päivälle sovittu hevosajelu metsässä siirretään. Mehän kyllä selviäisimme paikan lainaamissa lämpimissä haalareissa. Hevoselle se olisi liian iso rääkki.

Seuraavana päivänä asteita on 24, mutta ajelu Manilla onnistuu. Kiva! Enpä muista, koska olisin ollut hevosreessä. Onpa laidat korkeat. Yksi kyytiin yrittävä pyllähtääkin maahan selälleen. Eipä onneksi käy hullummin. Yllättävän kylmästi matkatessa viima käy kasvoihin.

Kun Lapissa ollaan, niin onhan täällä nähtävissä aitauksessa poroja. Valkoinen poro on ulkopuolella narun päässä. En tiedä. miksi.

Ravintola- ja vastaanottorakennuksessa on aamuisin  runsas aamupala. Iltaisin syömme kolmen ruokalajin illallisen. Oman porukkamme kanssa liikumme bussilla kauemmaksikin. Näillä reissuilla syömme usein jossakin lounaaksi keiton. Ei pääse ihminen tällä syömisellä laihtumaan. Ei. Sen todistaa kotiin palattua vaakakin.

Vastaanotossa virkailijat kertovat, että eniten talvisin käy asiakkaita Australiasta ja Hollannista. Suomalaisia on talvella vähän, mutta kesällä eniten.

Makkaran paisto kodassa on aina paikallaan.  Paistomakkara ja mehu. Meikäläiselle maistuu.

Yhtenä iltana on alueen jurtassa kahvitarjoilu piirakka kyytipoikana. Paikallinen nainen kertoo saamelaisista tavoista ja näyttää erilaisia saamelaisten esineitä. Kysyttäessä hän kertoo poron kuseman pituudeksi 14 kilometriä keskimäärin. Matka riippuu tosin porosta.

Sen jälkeen kitaristi laulaa. Hänen säestyksellään jatkamme yhteislauluja. Saamme ehdottaa lauluvihkosessa olevia lauluja. Ehdotan heti Inarin järveä, täällä Inarissa kun ollaan. Ei käy. Se lauletaan aina vasta viimeiseksi, sanoo kitaristi. Jassoo. Mielenkiintoista. Järjestys se näköjään olla pitää.

Iglujen editse kulkeva tie on himmein lampuin valaistu. Tämä siksi, että voimakkaat valot eivät häiritsisi mahdollisten revontulien näkemistä.

Niin. Ne revontulet.  Niitähän tässä nyt yritän metsästää. Ostan kännyyni varmemmaksi vakuudeksi revontulivahdin. Se möykkää kuin viimeistä päivää, kun revontulia saattaa näkyä. Yhtenä yönä se hälyttää kuusi kertaa, onneksi pääasiassa loppuillasta tai alkuyöstä. Joo. Revontulia näkyy. Ovat kuitenkin aika hailakoita, ei mitään sellaista kuin laulussa lauletaan: ”Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö. Ne paistavat kuin patsahat ja välkkyvät kuin vyö”. Mutta ovat kuitenkin. Pilvettöminä öinä jo tähtitaivas on kaunis kuin koru.

Seuraavassa postauksessa kerron lisää kokemuksiani Lapin talvisesta ihmemaasta.