Savonlinnnan Oopperajuhlilla Nabuccon pauloissa

11.7.2024 klo 12:08

Ihmisvirran mukana valun kohti Olavinlinnaa.

Kaikki 2264 istumapaikkaa Olavinlinnassa lienevät miehitettyinä. Pari minuuttia yli kello 19 orkesteri päräyttää soimaan alkumusiikin.

Mitä illan aikana saamme?

Käsien voimakasta yhteen hakkaamista ja jalkojen tömistelyä lähes jokaisen kohtauksen jälkeen.

Tällaista on meteli italialaisen Giuseppe Verdin Nabucco-oopperan katsomossa Savonlinnan oopperajuhlilla 8.7.24.

Sanonpa vain, vaikka mitään en oikeasti oopperasta ymmärräkään, että aplodit tulevat vallan ansaitusti. En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että vanhat oopperat, tämäkin vuodelta 1842, edelleen, ansaitusti, valloittavat yleisönsä.

Kun ooppera on hyvä ja solistit loistavia, niin mitäänhän ei silloin puutu. Aivan huippu on Zagrebissa syntynyt sopraano Marigona Qerkezi Abigaillen roolissa. Mikä ääni! Mikä äänen käyttö! Mikä ilme- ja elekieli! Vau ja vielä kerran vau! Firenzessä syntynyt Devil Ceccone esittää baritoniäänellään muhkeasti omat soolonsa Nabuccona. Ja kuten sanottu, kaikki laulajat kelpaavat minulle paremmin kuin hyvin.

Entä sitten Savonlinnan Oopperajuhlakuoro kuoromestarinaan Jan Schweiger? Huikea, huikea, huikea! Pelkästään orjien kuoron esittämän tunnetun Va pensiero-laulun takia tänne olisi kannattanut tulla. Huojun ja heilun ja eläydyn. Laulu loppuu tietysti mielestäni aivan liian pian. Onneksi se jää päähäni soimaan.

Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteria johtaa kapellimestari James Scerlock. Tapana näyttää aina olevan, että kapellimestari juoksee alussa portaat alas paikalleen yhdessä vahtimestarin (?) kanssa, jolla on taskulamppu. Toisinaan on ollut niin vauhdikkaita heppuja että olen pelännyt lankeemusta. Hyvin ovat aina kuitenkin selvinneet, ainakin kun minä olen ollut katsomossa.

Olen lukenut ennakkoon lehdestä, että ohjaaja Rodula Gaitanoun versio on ekologinen manifesti, huuto huomion kääntämiseksi ilmastonmuutokseen. Kyllä. Näitä teemoja oopperassa on. Hyvä niin. Onneksi alkuperäinen Verdikin on säilynyt. Hyvä niinkin.

Ooppera on väliaikoineen ohi vajaan kolmen tunnin päästä. Loppukumarrukset. Hakkaan käsiäni yhteen ja takatassujani melkein rakoille lattiaan. Mikä nautinto!

Olavinlinna on jotenkin niin viehättävä, että joka kerta sinne mennessäni joudun aina uudelleen sen lumoihin. Monella muullakin kuin minulla on tapana kuvauttaa itsensä ja toisensa sillalla Olavinlinnaan. Tällä kertaa sää on suosiollinen, ei kuuma eikä kylmä. Näin ollen sisällä linnassakin on sopiva ilmanala, mitä nyt alussa meikäläistä vähän hikoiluttaa.

ELÄMÄÄ SAVONLINNASSA ENNEN JA JÄLKEEN OOPPERAN

Tänä vuonna juna tuo ystäväni ja minut Savonlinnaan. Viimeinen pätkä Parikkalasta Savonlinnaan kiskobussilla on täynnä kuin se tunnettu turusen pyssy. Seisomapaikkojakin on. Kielillä puhutaan ja pakaaseja on enemmän kuin mikään laki sallisi. Vieressäni istuu jo varttuneempi pariskunta Hawaijilta kolmen ison matkalaukun ja repun kanssa. He ovat tulossa myös illalla oopperaan. Savonlinnasta heidän matkansa jatkuu Kuusamoon. Huh huh! On siinä reissaamista.

Savonlinnan "asema" on kuin bussikatos. Pitkät portaat johtavat alas. Varsinainen rautatieasema on vähän kauempana, minulle kerrotaan. Sinne junat eivät ole kuitenkaan kulkeneet vuosiin. Ihme juttu.

Majoittajamme noutaa meidät autollaan asuntoon. Savonlinna Holidaysin kautta vuokraamani majapaikka, iso yksiö kerrostalossa, majoittaa meidät mukavasti. Etäisyyttä Olavinlinnaan on sen verran, että askeleita tulee päivässä kiitettävästi, noin puolitoista tuhatta.

Kauppatorilla on toki käytävä. Täältähän tietysti saa vaikka mitä. Lörtsyjä on monenlaisella täytteellä. Ostettava on. Kalakukkoa en tällä kertaa osta. Ostan vain pienen, yhden välipalan muikkusormikukon. Hyvää on kuin mikä. Tällä kertaa en osta myöskään hattua nepalilaisen vaimonsa kanssa Nepalissa asuvalta suomalaiselta mieheltä. En osta myöskään Milla Magian mekkoa. Niitä ei edes nyt näytä olevan torilla. Viime kesänä jo kuulin, että tekijä ei ehkä jaksa/halua enää tulla Lapista.

Olipa kaikkineen upea Nabuccon ja Savonlinnan reissu!