Mitä! Tulppaanien varsia ja lehtiä on syöty! Tai syöty ja syöty, mutta ainakin poissa.

Aamu aamulta syödyt varret ja repaleiset lehdet lisääntyvät. Joskus on joku sipulikin kiskaistu ylös mullasta.  Mikä juttu tää on? Ei aikaisempina vuosina ole tällaista tapahtunut. Joku eläin niitä varmaan syö, mutta kuka. Tahi mikä?

Fasaanit ovat joskus nyppineet krookuksen mukuloita pois, mutta fasaaneitakaan ei tänä keväänä ole näkynyt. Pulskat rusakot kulkevat häpeämättömästi keskellä päivää. Joskus joku jää makoilemaan pihaan pitkäksikin aikaa. Toisaalta, niitä on kulkenut vuosikausia. Miten ne NYT olisivat innostuneet tulppaaneistani? En usko.

Laitan kuvan Valmennuskeskus Kontin Senioriklubilaisten WhatsAppiin, jos joku tietäisi. Siellä on fiksua porukkaa. Aina kannattaa nääs hakeutua itseään fiksumpaan seuraan. Eipä aikaakaan, kun Tuija laittaa kuvan ja linkin Sarin puutarhat- sivulle nettiin. Siellä kuva tärvellyistä tulppaaneista on ihan samanlainen kuin meidän penkissämme! Ja todistetusti syynä ovat olleet metsäkauriit!

Metsäkauriit? Siitä on varmaan pari vuotta, kun näimme kauriin pensasaidan takana. Nyt emme ole nähneet. Voisiko olla?

Ratkaisematon ongelma.

Keksin: riistakamera! Sen avulla saamme selville, kuka hämärän hetkillä aterioimassa kulkee. Selvitän netistä kelvollisen merkin, etsin ostopaikan ja ei kun mies asialle.

Asennamme aviohenkilön kanssa kylkikyljessä yhdessä kameraa. Laitamme sen yöksi luumupuuhun. Tulos aamulla: ei mitään kuvaa. Toistamme saman seuraavana iltana. Tuloskin on sama. Manaan, että joku nyt tässä mättää. Onko myyty maanantaikappale vai onko vehkeen käyttö supervaikeaa? Olen kuvitellut, että simsalabim ja juttu toimii.

Kun hätä on suurin, on apukin lähellä. Tällä kertaa se on naapurin Heikki, jolle soitan, että tule apuun Heikki. Ja Heikki tulee heti läpi pensasaidan. Ihan helposti hänkään ei onnistu. Itse asiassa pääsemme selville siitä, että video kuvaa, mutta emme vain saa kuvaa riistakameran näytöllä näkymiin. Heikki ei olisi tekniikan miehiä, ellei hän keksisi laittaa videoita katsottavaksi kännykästäni ja tietokoneelta.

Löytyyhän sieltä videoita kymmenittäin! On videota varpaista, punaisista housuista, jopa pyykeistä. Harjoiteltu on. Kuvakulma luumupuussakin on enemmän puihin päin.

Uusin toivein asennamme kameran, tällä kertaa mattotelineeseen. Osaamme jopa laittaa sen nyt paremmin osoittamaan niihin tulppaaneihin, jotka ovat syreenipensaiden ja karhunvatukoiden juurella.

Jo näkyy kuvaa!  Onhan siellä yhdellä videolla lintu, joka tuskin on syyllinen. Toisella videolla löntystelee kissa, kenen lienee. Sen verran usein se tiluksillamme kuljeskelee, että sitä voisi epäillä. Vaan ei. Enpä usko kissaakaan syylliseksi tähän juttuun. Seuraavina öinä ei saalis ole näinkään hyvä.

Niinpä. Tässä jutussa taisi nyt käydä niin, että riistakameran asennus tapahtui liian myöhään. Riittävästi oli jo tulppaaneja syöty, lähes kaikki varret. Myös vihreää syötävää oli jo muuallakin.

Ongelma jää ratkaisematta. Uskon tuohon metsäkauriiseen. Sarin Puutarhojen Sarikin vahvistaa arveluni. Uskoni vahvistuu senkin jälkeen, kun Heikki kertoo tänä keväänä nähneensä kolme kaurista läheisessä metsikössä. Olisi se silti ollut somaa nähdä ne riistakameran kuvassa.

Jäi meille muutama tulppaani jäljelle. Jostakin syystä ihan talon seinämään on tulppaaneja kasvanut. Muutamat runnellut tulppaanitkin ovat tosi sitkeitä. Vaikka varsi on syöty ja osa lehtiäkin, kukan nuppu työntyy syvältä. Saa nähdä, aukeavatko.

Ai että hukkaan meni touhuaminen? Ei suinkaan. Olipa joka tapauksessa mielenkiintoinen kokemus.

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat