Hyviä, vastapaistettuja munkkeja ja kahvia terassilla. Mökkireissun mukava taukopaikka huoltamon kahvilassa Ruovedellä, sopivasti puolimatkassa. Kelpaa paremmin kuin hyvin. Vaikka olisin millaisella sokerittomalla, niin nämä munkithan eivät ole tietenkään sokeria nähneetkään! Hintakin on vain kolme euroa.

Mies, joka ei munkkikahvien perusteella mökkireittiä valitse, kuten minä, joutui kyydissäni tässä hiljakkoin Seolle. Hän söi lounaan, kun minä mussutin munkkia suupielet sokerissa. Ruoka oli kuulemma hyvää. On syytä uskoa. Mies on vähän ruokien suhteen nirso, vaikka itse asiasta kuultuna muuta väittääkin. Lounas maksoikin vain 8,50 euroa noutopöydästä.

Vanhat lehtileikkeet jäätelöpakastimen takana kertovat, että vuonna 1978 Esso-huoltamon ovat ostaneet Antti ja Seija Aaltonen. Isot avajaisetkin ovat olleet. Nykyään paikka on siis Seo ja pomona häärää tytär Päivi. Munkkeja on paistettu vuosikymmeniä. Siis yli 40 vuotta huoltoasemahistoriaa munkkeineen samassa omistajasuvussa. Vau!

 

Yksi lehtileike kertoo, että täällä ei tarvitse itse palauttaa käytettyjä astioita. Viime kesänä ilmestyi terassin aitaan kuitenkin toisenlainen kyltti, joka on siinä edelleen. Ei kuitenkaan mitään yksoikoista: Astiat palautetaan sisälle, vaan lempeästi väsyneistä jaloistakin muistuttaen. Kuka voisi vastustaa tällaista kehotusta? 

Pelkät suun herkut eivät hyvää mieltä tuo. Siellä täällä on huvittavia yksityiskohtia, kuten nämä maailmankellot. Onpa hyvä tietää, mitä lähikunnissa aika on!

Näiden kylttien taustoja en tiedä. Pesuaine varastettu-kyltti oli joskus ja sitten hävisi. Muut ovat olleet paikalla jo vuosia. Joka kerta vessaan mennessäni luen kyltin ja melkein mietin, olenko nainen. Sitä kun ei nykypäivänä välttämättä tiedä. Unisex-vessojen yleistyessä tämä vain naisille-kyltti taitaa olla kohta vanhanaikainen. Mutta en kylläkään usko, että näin kävisi täällä Seolla.

Kysyin kerran myyjältä, kuka näitä hauskoja kylttejä laittelee. Hän kertoi, että Päivi ideoi ja yhdessä me ne toteutamme. Samanhenkistä väkeä siis.

Kun huoltoasemasta on kyse, toki kahvilatuotteiden, karkkien ynnä muiden sellaisten lisäksi on myynnissä autotarvikkeita. Totuuden nimissä on sanottava, että kyseessä on aika kalsea, vanhan mallin huoltoasema. Menovesi näyttää olevan aina suhteessa aika paljon kalliimpaa kuin muilla huoltoasemilla. Sitä en siis koskaan täältä osta. Lyydia (autoni) välttelee tällaisia bensamittareita kuin ruttoa.

Viis sisätilojen kalseudesta, kun minä istun aina terassilla. Terassilla ainaistuminen onnistuu hyvin, kun talviaikaan en täällä käy. Silloin menemme miehen ohjastamana toista kautta, jos mökille olemme menossa. Sitä iloisempi onkin sitten ensikohtaaminen keväällä. Katselen jo kaukaa, ovatko kyltit tien poskessa tallella.

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, ennustetaan laulussakin. Siksipä on munkkikahvejakin jäljellä.

Hullulla on halvat huvit, sanotaan. Tosi on.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaavat. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Yhtä moninainen kuin elämäni on. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat