En kylläkään tiedä, puhutaanko lainkaan arvasta, tuskin, mutta joka tapauksessa kolme riviä numeroita ostin. Sallittakoon kuitenkin tämä väärä terminologia, yhtä arpomista homma lienee. Tunnen olevani nyt ihan ajan hermolla.
Miten minä, joka äärimmäisen harvoin edes lottoan, sekaannun Eurojackpottiin?
Seisoskelin Prisman kassajonossa. Edellä oleva repäisi kassan edessä olevasta telineestä lipukkeita. Uteliaisuuteni heräsi. Mitäs nuo ovat?
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc09156.jpg?itok=rL1657sD)
Joissakin luki Lotto, ei kiitos. Joissakin luki Keno, siitä en tiedä mitään. Yksissä luki Eurojackpot. Siis tämä peli, jolla suomalaisetkin ovat voittaneet miljoonia. Sellainen kiitos. Lipukkeen takapuolelta luin, että sitä vastaan kassa antaa pelitositteen. Kassamyyjältä yritin kysellä, mistä tulokset löytyvät. Netistä kuulemma.
Veikkauksen sivuilla olivat. Ja uskokaa pois! Voitin 8,60 euroa heti ensi nykäyksellä. Tämä taitaakin olla ihan rahapeli, ajattelin. Lotossa olen tuskin koskaan näin paljon voittanut, en edes työporukan kimppalotossa. Sain joululahjaksikin kaikki lottokuponkiin pelatut rivit ja voittoja oli 0 euroa. Kerran voitin kahden euron raha-arvalla 15 euroa. Se oli silloin yhtä juhlaa!
Nyt sijoitin tästä voitostani kuusi euroa uusiin riveihin. Epäselväksi jäi, mitä virkaa tuolla violetilla kupongilla on. Myyjän mukaan sitä voi käyttää tai ostaa rivejä ilman sitä. Siis kuinka? Mystistä.
Jos Tampereelle tulee Eurojackpotin miljoonavoitto, voittaja saatan olla minä. Sellainen kutina nyt on.
Tai saattavat miljoonat ehkä mennä sivu suun. Mutta jos tulisi vaikka seitsemän euroa, olisin taas voittaja.
Mitäs minä miljoonilla tekisinkään? Tulisi vain sijoitushuolia. Happamina se kettukin piti pihlajanmarjoja, joihin ei ylettynyt.
