En kylläkään tiedä, puhutaanko lainkaan arvasta, tuskin, mutta joka tapauksessa kolme riviä numeroita ostin. Sallittakoon kuitenkin tämä väärä terminologia, yhtä arpomista homma lienee. Tunnen olevani nyt ihan ajan hermolla.

Miten minä, joka äärimmäisen harvoin edes lottoan, sekaannun Eurojackpottiin?

Seisoskelin Prisman kassajonossa. Edellä oleva repäisi kassan edessä olevasta telineestä lipukkeita. Uteliaisuuteni heräsi. Mitäs nuo ovat?

Joissakin luki Lotto, ei kiitos. Joissakin luki Keno, siitä en tiedä mitään. Yksissä luki Eurojackpot. Siis tämä peli, jolla suomalaisetkin ovat voittaneet miljoonia. Sellainen kiitos. Lipukkeen takapuolelta luin, että sitä vastaan kassa antaa pelitositteen. Kassamyyjältä yritin kysellä, mistä tulokset löytyvät. Netistä kuulemma.

Veikkauksen sivuilla olivat. Ja uskokaa pois! Voitin 8,60 euroa heti ensi nykäyksellä. Tämä taitaakin olla ihan rahapeli, ajattelin. Lotossa olen tuskin koskaan näin paljon voittanut, en edes työporukan kimppalotossa. Sain joululahjaksikin kaikki lottokuponkiin pelatut rivit ja voittoja oli 0 euroa. Kerran voitin kahden euron raha-arvalla 15 euroa. Se oli silloin yhtä juhlaa!

Nyt sijoitin tästä voitostani kuusi euroa uusiin riveihin. Epäselväksi jäi, mitä virkaa tuolla violetilla kupongilla on. Myyjän mukaan sitä voi käyttää tai ostaa rivejä ilman sitä. Siis kuinka? Mystistä.

Jos Tampereelle tulee Eurojackpotin miljoonavoitto, voittaja saatan olla minä. Sellainen kutina nyt on.

Tai saattavat miljoonat ehkä mennä sivu suun. Mutta jos tulisi vaikka seitsemän euroa, olisin taas voittaja.

Mitäs minä miljoonilla tekisinkään? Tulisi vain sijoitushuolia. Happamina se kettukin piti pihlajanmarjoja, joihin ei ylettynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Elämää on eläkkeelläkin!

Olen tamperelainen Anja Pohjanvirta-Hietanen. Sydämeltäni olen edelleen eteläpohojalaanen. Synnyin siellä suurimpana vauvabuumivuonna.

 

Ajatuksiini itsestäni, ihmisistä ja elämästä yleensä ovat vaikuttaneet paitsi psykologin koulutukseni ja työelämä, myös kaikki kokemukseni lapsuudesta tähän päivään. Erityisesti tietysti läheiset ihmiset, mies ja kaksi tytärtä, ovat vuosikymmeniä kouluttaneet  minua. Isoäitiyttä saan toteuttaa olemalla Etämummelina kahdelle nuorelle Brysselissä. 

 

Vapaana Kansalaisena, Anjakaarinana, kerron aktiivisen eläkeläisen elämästä. Tällaistakin Vapaan Kansalaisen elämä voi olla, silloin kun vielä jalat ja pää pelaa. Päiviini kuuluu ainakin kulttuuria, kuntoilua ja kavereita. Ajankohtaiset, ihmisenä olemiseen liittyvät asiat välillä mietityttävät. Moni asia ihmetyttää, vihastuttaa, mutta enimmäkseen ihastuttaa. Marisen välillä toki sen verran, että jonkinlainen tasapaino säilyy. Mielelläni tarkastelen kuitenkin asioita ja tapahtumia humoristisin silmin. Elämää ja itseään ei pidä ottaa liian vakavasti! Postaukseni aihe voi siis olla moninainen. Olen tällainen Sekatavarablogisti.

 

 Mottoja elämälleni voisi olla

Leben und leben lassen - elää ja antaa toistenkin elää (omalla laillansa).

Tätä edelleen opettelen.

Päivä se on vielä huomennakin.

Elämä kulkee eteenpäin, tapahtuu, mitä tapahtuu.

 

Täti Kukkahattuna pitämäni blogin Kolmatta ikää olen laittanut toistaiseksi jäähylle.

Jos haluat postaukset facebookin uutisvirtaasi voit käydä myös tykkäämässä sivuistani http://www.facebook.com/Anjakaarina

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat