
Mitä yhteistä on Pirkko Mannolalla, Kai Lindillä, Lasse Liemolalla ja Dannyllä? No, ainakin se, että kaikki ovat Dannya lukuunottamatta yli 80- vuotiaita, Dannykin ensi vuonna. Kaikki ovat olleet myös fanitettuja laulajia.
Näitä molempia asioita on tarvittu, että he ovat mukana Aikansa idolit- konsertissa. Juontaja Markku Veijalainen tosin on vain 74- v, kolmen taustalaulajan ja tanssijan ryhmä on enempi nuoriso-osastoa.
Mikään ihan fanifani en nuoruudessani ollut. Konserttiystäväni kanssa pohdimmekin, että ei meidän aikanamme sellaista valtaisaa fanikulttuuria ollutkaan. Ei ollut niin paljon pelejä ja vehkeitä. Eikä megakonsertteja.
Tampere-talo on ottanut koronapassin käyttöön, mistä kiitän ja kumarran. Jonot ulottuvat ulos asti. Passien tarkastus sujuu kuitenkin nopsaan neljältä tarkastajalta.
Ei muuta kuin istumaan isoon saliin. Paljon on väkeä, vaikka eivät nyt permannonkaan paikat ole täynnä. Parveke on ilmeisesti tyhjä. Joka tapauksessa Danny juonnossaan hehkuttaa, kuinka he ovat saaneet isomman yleisön kuin mitä Tampere-talossa on korona-aikaan ollut. No jaa. Sanoisinpa, että koronapassilla on oma vaikutuksensa. Sitä paitsi filharmonikkojen konserteissa on ollut monesti rajoitettu osallistujamäärä.
Saan sitä, mitä tilasin. Vanhoja, tuttuja iskelmiä nuoruuden ajoilta. Parhaimmillaan rytmi tarttuu jalkaan ja saa koko kropan hytkymään. Totta mooses laulan välillä mukanakin. Kyllä kaikilta esiintyjiltä vielä laulu sujuu. Omaa luokkaansa on minun korvaani Lasse Liemolan ääni, Suomen Paul Ankaksikin kutsuttu. Olisin mielelläni kuunnellut kokonaan esimerkiksi Dianan, enkä vain pätkää potpurissa. Veijalainen kertoo Liemolan taas viime vuosina esiintyneen. Liemola jätti aikoinaan lauluhommat, opiskeli ekonomiksi ja teki ilmeisesti oikeita töitä.
Sain myös sellaista, mitä en tiennyt tilanneeni. Toki mielelläni tämmöisessä yhteydessä kuulen siihen laulu-uraan liittyviä tarinoita. Niitä lauluja ja lauluihin liittyviä asioitahan tänne on tultu kuuntelemaan. Minusta ei nyt tässä konsertissa olisi tarvinnut esimerkiksi Mannolan kertomuksia filmiurastaan, missivaiheistaan tms. etenkään, kun hänen kertomuksillaan ei aina ollut äärtä eikä laitaa. Haloo, Veijalainen. Oisko juontaja voinut vähän suitsia?
Ihan vaivatta olisin voinut jättää väliin myös monet Dannyn vitsailut, jotka hän jostakin syystä kertoi jollakin ihmeellisellä, teennäisellä, muka-hauskalla-äänellä, loput kiekaisten. Armoa! Armoa!
Mutta Liemolalla on niin hauskoja juttuja, että rätkätän ihan estoitta. Hän kertoo ne omina kokemuksinaan, mutta mene tiedä. Ei kuitenkaan hyvän jutun alkuperällä ole väliä. Opinpa ainakin yhden uuden määrittelynkin. Liemola kertoo tansseissa hakeneensa jotain nuorempaa naista, joka ei lähtenyt. Hän kuuli kuitenkin naisen sanovan ystävälleen, että tuo oli ihan arkkukamaa. Arkkukamaa. Kun Liemolalta kysytään, mikä on pitkän iän salaisuus, hän vastaa: Pitää elää vanhaksi. Totta on.
Kai Lindin kävely ja liikehdintä on kovin epävarman tuntuista, taluttajaakin välillä tarvitaan. Mutta laulu sujuu ja tilanteeseen sopiva sutkauttelu. Ihailtavaa, että hän on jaksanut lähteä kiertueelle. Dannynkin kävely on arkailevaa ja jopa vähän ontuvaa. Ikä tuo kaikille jotain pientä vaivan tynkää. Mutta laulua se ei Dannyllakaan haittaa eikä koreiden vaihtuvien vaatteiden käyttöä. Showmies on showmies.
Taustalaulajissa Erica Vikmanin sisko on porukassa mukana, muita en nimeltä muista. En huomaa laskea, miten monta kertaa he vaatteitaan vaihtavat. Monta.
Siis monta plussaa ja jonkin verran miinusta. Miinuskerhoon menevät myös Dannyn duetot, joita aikoinaan Armin kanssa lauloivat. Nyt Armin osuudet laulavat taustalaulajat. Voisiko ajatella, että Armi saisi olla jo rauhassa haudassaan tai missä lieneekään? Mautonta, taustat "tietäen", jos minulta kysyt.
Lopuksi yleisö nostatetaan ylös ja esiintyjät kääntyvät meihin selin. Valokuvaaja ottaa edestäpäin kuvan, jossa sitten näymme kaikki, näin ymmärrän. Jostakin somesta sitä sitten voi kuulemma katsella. Konserttiseuralaiseni tietää, että tämmöistä nyt nykyään harrastetaan. Hänelle tämä on jo toinen kerta.
Katson ennakkoon mielestäni netistä, että konsertti kestää kaksi tuntia. Ovimies kertoo, että kesto on 2 tuntia ja 45 minuuttia. Todellinen kesto on 3 tuntia ja 15 minuuttia. Vielä lopussa Danny ei meinaa malttaa jättää lavaa, kun juttua vielä tulee hänen ensi vuoden synttärikonsertistaan. Ihan totta, joo. Vähemmän juttua, enemmän laulua. Näitä kommentteja kuulen ulos mennessäni myös muulta yleisöltä.
Onhan se tietysti niinkin, että meillä vanhoilla vanhoista asioista juttua riittää, ainakin jos joku kysyy. Silloinkin, vaikka ei olisikaan taiteilija, jonka edellisestä esiintymisestä on paljon aikaa.
Kansallisarkiston digitoituun kokoelmaan pääseminen verkossa on huomattavasti helpompaa, ja indeksit voidaan viimeistellä kotitietokoneeltasi, jos niitä ei ole vielä luotu: <a href="https://fireboyand-watergirl.io">fireboy and watergirl</a>