"Kesällä töitä tekee maalari" - maalaa talon rappusia

Olipa kerran talo Tampereen kaupungissa.

Talossa on pari ulkorappusta, vihreäksi maalatut. Syystä tai toisesta toisen rapun maali kuluu joka vuosi pois.

Omistajilla on siis ongelma. Ratkaisuna on, että rappu maalataan joka vuosi uudelleen. Milloin sen maalaa yksi, milloin toinen. Neuvoa haetaan asiantuntijoilta, miten pitäisi toimia, että maali pysyisi. Ei pysy.

Arvannet jo, että minä asun kyseisessä talossa aviohenkilöni kanssa.

Tänä kesänä päätän, että nyt minä hoitelen homman ja hoitelen sen kunnolla.

Alku ei näytä lupaavalta. Olen joskus jo talvella napannut Lidlin hyllystä kuumailmapuhaltimen. Haen sen. Muuten hyvä, mutta siinä ei olekaan akkua mukana. Kyllähän se lukee paketin päällä, mutta kuka niitä nyt lukee.

Pyöräilen läheiseen Puuiloon, jossa kokemukseni mukaan on kaikkea. Eipä ole akkua tähän Lidlin malliin. Poistun ja ajattelen, että seuraavaksi pyöräilen Lidliin. Epäilen kuitenkin, mahtaako sielläkään olla. Ei siellä ehkä ole enää koko juttua myynnissä.

Ajatuksistani viisastuneena palaankin Puuiloon ja kysyn, onko heillä kuumailmapuhaltimia. Jees. On. Pulitan 12, 90 euroa ja olen onnellinen omistaja.

Nyt kuumailmapuhaltamaan ja rapsuttamaan. Pian huomaan, että on syytä lainata miehen suojalaseja. Palasia saattaa lentää sinne ja tänne. Homma sujuu paikoitellen helposti, välillä vähemmän helposti. En tässä tienesteille pääsisi, jos urakkapalkalla tekisin. Luulen lopulta jo tehneeni riittävän hyvää työtä ja lopetan. Hetken päästä tarkkailen työni tulosta. Eikä. Maalia on edelleen. Puhallin siis taas käteen.

Sitten lopulta maalaamaan. Mieheltä löytyy sekä maali että kaksi uutta pensseliä. Puuilosta (mistäpä muualta) ostan vielä yhden, leveämmän. Muuten hyvä ostos, mutta se ei sovi maalipurkkiin. Että kaikkea. Ehkä ammattitaitoani, ainakin varusteiden oston suhteen, on syytä vielä kehittää. Opinnot ovat pahasti jääneet kesken, josko alkaneetkaan.

Maalaaminenkin pylly pystyssä osoittautuu tehokkaimmaksi. Näkee laajalle. Kokeilkaa vaikka.

Päätän maalata ongelmallisen rappusen ensin kaksi kertaa ja sitten vasta koko rapun. Loppu viimein maalaan koko raputkin kahteen kertaan. Varmemmaksi vakuudeksi.

Lopputulos on hyvä, kun itse pääsen sanomaan.

Aviohenkilö väittää, että ensi kesänä maali on taas pois. En usko. Ei sitä varmaan kukaan aikaisemmin ole näin hyvin maalannut. Ainakaan, jos itse kysyn ja itse vastaan.

ps. Yksi riski saattaa olla. Maalasin liian pian edellisen maalauksen päälle uusia kerroksia, sanoo Lotta. Ja Lotta ei oo mikään tyhmä tyttö. Minulla oli kuitenkin niin kiire mökille ja taisi se juhannuskin tippua kohta käteen. Ei sitä ihminen voi kaikenlaisia jäädä odottamaan. Vuoden päästä sen näkee.