LAUANTAI

1.  LEHMIEN KESÄ ALKAA

AhlmanEdun maatilan lehmien keväinen laitumelle lasku on iso tapahtuma. Katselijoita on aina tuhansia. Tapahtuma on samanlainen kuin Helsingin Viikissä.

Koska lehmien laitumelle laskuaikaan en ehdi jäädä, ehdin sentään kipaista pyörällä siellä toritapahtumassa. Ostan muun muassa lampaanlihapiirakoita, lohitaskuja ja karjalanpiirakoita.

Vaikka lehmiä en silloin vielä näekään, ihmisiä tulee vahvoina kerroksina tietä pitkin. Muutamat näyttävät jo tuntia ennen tapahtumaa varaavan paikat aidan vierestä. Autoja on paljon parkattuina kaikille lähikaduille. Lapsia, hyvin pieniäkin, on mukana runsaasti. Toivonpa vaan, että he näkisivätkin jotain tässä ihmismäärässä.

Katson myöhemmin Aamulehden sivuilla videon tapahtumasta. Siinä ne päätähdet muina lehminä kirmaavat laitumelle. Upeaa suomenkarjaa noin 40 kappaletta! Välttämättä minun on seuraavana päivänä käytävä heitä tervehtimässä.

Minusta tämä on hieno vuosittainen tapahtuma! Kiitos Ahlman!

2.  KUOROYSTÄVÄN SAATTAMINEN VIIMEISELLE MATKALLE

Pitkäaikaisen kuorolaisemme hautajaisissa meitä on mukana parikymmentä laulutervehdystä tuomassa.

Kalevankankaan pienen kappelin siunaustilaisuudessa laulamme Tule kanssani Herra Jeesus ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.

Muistotilaisuus on Kalevan kirkon salissa. Siellä laulamme laulut Niin kaunis on maa ja Kabalevskin Iltalaulun. Se on aivan ihana! ”Saapuu jo yö, päättyvi työ, metsään jo hiipivi hiljaisuus. Kuulla mä voin kuinka tuuli kuiskailee: Nuku jo ... ja niin edelleen. Tilaisuudet kaikkineen ovat liikuttavia, mutta samalla nautittavia, kuten yksi kuorolainen toteaa.

Kuten tapana muistotilaisuuksissa on, on tarjolla myös kahvit. Nyt on ihan pakko ulkopuolelta varsinaisen aiheen sanoa, olkoon miten tökköä tahansa, että niin hyviä karjalanpiirakoita en muista maailman aikoihin syöneeni! Tarjoilut ovat Saarioisilta.

Tämä on kolmas kerta vuoden sisällä, kun olen Kalevankankaan kappelissa saattamassa tuonilmaisiin lähtijää. Saatettavat ovat olleet joitakin vuosia itseäni vanhempia, mutta omaa ikäluokkaani siis kuitenkin. Joku lähti suorilta jaloilta, joku vuosia vakavaa tautia sairastettuaan, kuten tämän päiväinen Marsa. Olisin tyhmä ja vielä yksinkertainenkin, elleivät hautajaiset väkisinkin toisi mieleeni elämän rajallisuuden. Peräseinä voi olla kovin lähellä. Siihen asti olen kuitenkin elossa ja elän!

HELLUNTAISUNNUNTAI

1.  KIRKON JUHLAT

Viikonloppuna on Tampereella Kirkon juhlat. Se tuo noin 2000 kirkkokuorolaista laulamaan tapahtumaan. Juhlien aiheena on Toivo. Sen tiimoilta on erilaisia tapahtumia ja keskusteluja, ilmaisia ja maksullisia. Tämän päivän lehden mukaan viikonlopun tapahtumiin osallistui noin 10 000 ihmistä.

Keskustorilla on ollut laulukonsertteja. Löydän itseni sieltä lopulta vasta sunnuntain päätösmessusta, vaikka meininkiä on ollut aikaisemminkin osallistua. Kuuma on kuin siellä yleisesti tunnetussa paikassa.

Minun on pakko siirtyä penkistä tapulin varjoon. Siellä meitä viisaita varjossa istujia ja seisojia on muitakin.

Kuorolaiset istuvat ja paahtuvat heille rakennetuilla esityspaikoilla sivustoilla. Joillakin on kansallipukukin. Sanonpa vain, että vilu ei ole ainakaan silloin lähimaillakaan. Sinfoniaorkesteri säestää virsiä.

Lopuksi on ehtoollinen. Ehtoollisen jako tapahtuu hyvin monessa pisteessä, joihin kuitenkin syntyy pitkiä jonoja. Tapahtuman nopeuttamiseksi pappi kastaa öylätin viiniin ja antaa sen sitten ehtoollisen nauttijan käteen. Tehokasta. Jotakin kuitenkin jää puuttumaan.

3.  TAIDETTA

Valjastan pyöräni jatkamaan matkaa jo ennen messun loppua. Suuntaan Kauppakadulle Galleria Koppeloon. Saan ihan omassa rauhassani katsella tauluja. Muita ei ole paikalla.

Siellä on kaksi ystäväni, Kirsi Litmasen, maalausta Koloristien näyttelyssä. Sivistän itseäni netin avulla, että kolorismi tarkoittaa  maalaustaiteessa värin korotettua käyttöä tai värivaikutusten tehokasta käyttöä. Taitava Kirsi on. Sen olen jo aikaisemminkin todennut.

Kirsin taulujen lisäksi ihastun tähän Kukka-Maria Jaatisen siniseen tauluun. Se on niin keväinen.

4.  HÄMEENPUISTON IHMISMASSAT

Eikä mitä! Hämeenpuistossa näyttää olevan Kansainväliset Suurmarkkinat. Sotken sekaan pyörineni, en tietenkään ajaen. Voit arvata, että jotakin ostan.

Kreikkalainen aurajuustoleipä osoittautuu kotona mauttomaksi. Siemenleipä on vielä maistamatta. Mutta pelkään pahaa. Italialaiset pikkumakeat ovat todella makeita, mutta pidän niistä kyllä. Kuitin mukaan hinta on aika suolainen, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa että sokerinen. Jokainen pieni makea maksaa melkein neljä euroa. Ahvenanmaalainen musta leipä on hyvää. Myyjän mukaan Saaristolaisleivän nimellä kulkeva leipä on vain huono jäljitelmä tästä Ahvenanmaan leivästä. Saatan melkein olla samaa mieltä.

5.  GRILLIRUOKAILU ULKONA

Kotona odottaa aviohenkilön grillaama ruoka: maissia, täytettyjä paprikoita, ja grillimakkara salaatin kanssa pihapöydässä nautittuna. Hyvää on!

Näiden tapahtumien ulkopuolella ehdin lukea viikonloppuna pihassa lepolassessa yhden kirjan. Sitä vastoin vaatekaapin tuuletus ja perkaus jää tekemättä, vaikka sitä suunnittelin. Mutta olkoon! Hyvin meni viikonloppu ilman hyödyllistä tekemistä. Ai niin. Laitoinhan maahan neljä samettiruusua, jotka olivat odottaneet sitä jo kaksi päivää. Hyvä minä!