Häpeä tunnustaa, että en koskaan käynyt Lenin-museossa Tampereen Työväen talossa. Museo oli Tampereella 78 vuotta ja minä siitä ajasta yli 50 vuotta. Vasta nyt kun sitä ei enää ole, olen netissä tutustunut sen historiaan.

Lenin-museota on kuvattu Suomen vihatuimmaksi museoksi. Syynä lienee se, että sen perustajana 1946 kerrotaan olleen nimellisesti Suomi-Neuvostoliitto-seura, mutta todellisuudessa Suomen kommunistit yhdessä Neuvostoliiton poliittisen johdon kanssa. Vankat yhteydet Neuvostoliittoon sillä oli myöhemminkin. Museo lopetettiin vuonna 2024 museon johdon aloitteesta. Heidän mukaansa syynä oli poliittisen ympäristön muutos.

Samalle paikalle avattiin uusi Idänsuhteiden museo Nootti tämän vuoden helmikuussa. Että en taas 78 vuoden päästä joutuisi harmittelemaan, että museossa jäi käymättä, olen käynnin tehnyt jo nyt.

Museossa kerrotaan Suomen suhteista Venäjään ja Neuvostoliittoon alkaen vuodesta 1917 ja päättyen nykypäivään. Siellä on runsaasti kuva- ja äänimateriaalia. Kävijä saa kaulaansa vehkeen, josta kulloistakin numeroa painamalla saa selostuksen kyseisestä aiheesta.

Jo heti alussa voimme kuunnella muun muassa Suomen sisällissotaan liittyen kuulokkeilla niin Jääkärimarssia kuin Kansainvälistä. Seuralaiselleni, 19-vuotiaalle, Brysselisssä koulunsa käyneelle tyttären tyttärelleni, nämä ovat uusia lauluja, kuten lähes kaikki asiat museossa. Itselläni on aika paljon muistikuvia näihin naapuruussuhteisiin liittyen, paljolti toki opittuna historiana.

Vuodelta 1922 on Puna-armeijan rekrytointijuliste.

Yhdysvalloista ja Kanadasta muutti suomalaisia Neuvostoliittoon noin 6000 ihmistä 1930-luvulla. Lama ja talousvaikeudet saivat heidät lähtemään sieltä ”työläisten paratiisiin”. Yhteensä Suomesta ja Yhdysvalloista muuttajia oli jopa 20 000. Osalla houkuttimena oli Karjala.

Paratiisin sijaan suomalaiset joutuivat kidutuksen, vankeuden ja teloitusten uhreiksi. Yksi järkyttävimmistä asioista museossa ovatkin Stalinin vainoista kertovat tarinat. Puhdistukset vieraista ja epäluotettavista aineksista toteutettiin 1930-luvulla, niin sanottu suuri puhdistus oli vuosina 1936-1938.

Jotkut asiat ja niihin liittyvät kuvat ovat niin legendaarisia, että tietyt kuvat tunnistaa missä vain. Tällainen on esimerkiksi vuoden 1961 noottikriisiin kuuluva kuva Havaijilta, jossa Kekkonen silloin seurueineen matkaili. Kuva on itselleni tuttuakin tutumpi, vaikka tuona vuonna en vielä ollut lehtienluku- tai uutistenkuunteluiässä. Hauskasti museossa on mahdollista kuvauttaa itsensä sen äärellä asianmukaisten lomatavaroiden kanssa.

Suojelupoliisi eli Supo oli toissavuoteen asti Helsingissä osoitteessa Ratakatu 12. Suojelupoliisi ja sen edeltäjät toimivat paikassa vuodesta 1949 lähtien. Paikkaan kytkeytyy monia tarinoita, tosia tai ei-tosia, asianosaiset tietänevät.

Juna vei ja juna toi. Minutkin se kerran vei Moskovaan ja toi takaisinkin.

Teboil on venäläisen öljy-yhtiö Lukoilin omistama suomalainen öljy- ja energiatuotteita myyvä yhtiö. Tässä malliksi Teboilin bensapumppu. Lieneekö jo vanhaa mallia. Tarina ei kerro, enkä muista ehkä koskaan Teboililla tankanneeni. Tai ainakin siitä on hirveän pitkä aika.

Löytyyhän museosta kuitenkin Leninin patsas. Kuulokkeilla on myös kuunneltavissa pääministeri Urho Kekkosen muistopuhe Stalinin kuoltua vuonna 1953. Kaiken nykytiedon valossa sanonpa vain, että HUHHUH!

Söpö lastenpyörä on jonkun vuonna 2023 Venäjän rajalla turvapaikan hakijaksi pyrkineen. Nootissa viisastuin, että rajaa ei saa ylittää kävellen. Siksi siis mitä epäsopivimpia polkupyöriä oli käytössä. Rajalle jätetyt polkupyörät on myyty huutokaupalla.

Pois lähtiessä on vielä mahdollisuus kuunnella Agit Prop-yhtyeen lauluja, jos mieli halaa. Wikipedian mukaan yhtye oli 1970- luvulla perustettu suomalainen, kommunistinen lauluyhtye. Näitä lauluja toki muistan kuulleeni. Meripioneerien 1972 levyttämä lastenlaulu ”Lenin-setä asuu Venäjällä….” on melodialtaan niin tarttuva, että sitä jollottelemme autolle kävellessämme.

Museokäynti Nootissa oli uskomattoman mielenkiintoinen, valaiseva ja ajatteluttava. Tästä oli samaa mieltä myös lähes 60 vuotta nuorempi seuralaiseni. Suosittelen jokaista kynnelle kykenevää menemään itse sen kokemaan ja näkemään siellä paljon enemmän kuin mitä tässä olen pystynyt kuvailemaan.