Ensimmäisenä päivänäni Ateenassa harhauduin jo vahingossa Akropolin juurelle. Kävin sitten vähän istuskelemassa sisäänkäynnin lähellä ja pää kenossa katselin vuorelle. Toisen kerran menin portista läpi ja tarkoituksella. Vaikutuin niin tästä Unescon maailman perintökohteeksikin määrittelemästä linnavuoresta, että päätin tulla vielä uudemman kerran. Se toteutui nopeammin kuin luulinkaan. Kuvittelin näet meneväni Zeuksen temppelin raunioita katsomaan, joita olin etsimällä etsinyt jo pari päivää. Sisäänkäynnin jälkeen nuolet olivatkin Akropolille. Hupsista! Pienen pieni puolustus on se, että useammassa kohdassa on lipunmyyntikoppeja, olin eri kopilla.

Ateenan Pyhän kukkulan rakennukset näkyvät joka puolelle kaupunkia. Näihin korkeuksiin päästäkseen onkin taivallettava porras poikineen. Näinä hellepäivinä, kun hiki virtaa meikäläisellä muutenkin, porrasnousut tuottavat superhikeä. Kukkulallakaan ei muuta auringon suojaa ole kuin mitä muutamat temppelit antavat. Mutta siitä viis! Näkymät niin kukkulalla kuin sieltä ympäröivään kaupunkiin korvaavat vaivat monin kerroin. Vaikka Akropoli on suosituin turistikohde Ateenassa, ainakaan lokakuussa ei ole mitään ruuhkia, ihmisiä kyllä.

Marmorirakennukset syntyivät jo ajan aamuhämärissä 400-luvulla eaa. Ajanjaksolla, jonka kuvittelemiseen ainakaan oma järkeni ei taivu. Nyt rakennukset ovat tietysti osin raunioituneita. Ateenahan on toiminut koko länsimaisen kulttuurin ”äitinä”. Varhaisin asutuskin sijoittui kukkulan juurelle.

Parthenon, Neitsyt Athenen temppeli, on päätemppeli Akropolilla. Sisällä on ollut valtava Athena-jumalattaren patsas. Nyt temppeliä reunustavat nostokurjet. Jonkinlainen korjaustyö lienee meneillään, vaikka käyntieni aikana töitä ei tehtykään.

Erekhtheion on toinen osittain säilynyt temppeli. Tarun mukaan tällä paikalla jumalat Poseidon ja Athena taistelivat siitä, kumpi saa olla kaupungin suojelija. Athenahan sen voitti, kuten kaupungin nimikin kertoo. Temppeli onkin molempien jumalien yhteinen. Rakennuksen sivustalla olevat veistokset ovat kopioita, alkuperäiset säilytetään Akropolis-museossa ilmansaasteilta turvassa.

Dionysoksen teatteri on nähtävissä matkalla huipulle. Teatteri pyhitettiin Dionysos Eleuthereukselle. Dionysos oli muun muassa traagisen taiteen ja hedelmällisyyden jumala. Kyseessä on ensimmäinen teatteri. Antiikin aikana siellä saivat ensi-iltansa muun muassa Aristofaneen, Sofokleen ja Euripideen näytelmät. Katsojia mahtui jopa 17.000. Valtava määrä. Valtavalta katsomo näyttääkin ja samalla valtavan kauniilta. Antiikin ajalla nähtävästi rakennettiin aina suuresti.

Akropolilta palatessa tai sinne mennessä voi matkan varrella poiketa Akropolis-museoon. Siellä voi tutustua Akropolis-kukkulalta löydettyihin esineisiin, joita on useammassa kerroksessa. Pääsisäänkäynnin lasilattian alla on näkyvillä arkeologisia kaivauksia. Tässä uudessa museossa on tyhjät paikat myös niille Akropolilta viedyille marmoripatsaille, jotka ovat nyt British Museumissa. Lordi Elgin vei ne maasta 1800-luvun alussa ja osa niistä myytiin myöhemmin museolle. Kiistaa patsaiden oikeasta paikasta on käyty pitkään, tuloksetta. Kun en tarinaa tarkemmin tunne, en pysty sanomaan, kumpi oli suurin konna: lordi Elgin vai British Museum.

Ateenassa kuljeskellessa tämän tästä silmiin osuu korkeuksissa Parthenon. On tämä ihmeellinen kaupunki! Täällä on tajuttu olla tuhoamatta menneisyyttä. Sen annetaan tulla kävijää vastaan niin Akropolis-kukkulalla kuin monessa muussa paikassa. Antiikin ajan sivistys on selvästi jättänyt jälkensä seuraaviinkin polviin.